<p>Kotimaan politiikka valmistautuu eduskuntavaaleihin. Puhetta ja vaalikonevastauksia EU:n metsäpolitiikasta, Venäjästä ja Ukrainasta riittää, kaikista aiheellisesti. Suomen tulevasta Nato-jäsenyydestä puhtaan sekä turvallisuuden mutta yhä enemmän myös talouden kannalta. Niin pitääkin.</p><p>Yksi on vaalikoneiden aihepiirien ja toistaiseksi käytyjen ajankohtaiskeskustelujen joukosta poissa. Pohjoismaiden yhteistyö vilahtaa kenties silloin tällöin turvallisuuspoliittisissa puheenvuoroissa. Tämä juuri samaan aikaan kun kansainvälistä arvostusta nauttivalla maaryhmällä olisi todellinen paikka kasvattaa vaikutusvaltaansa.</p><p>Yhteenlaskettuna Pohjoismaiden väkiluku tekisi meistä EU:n kuudenneksi suurimman jäsenmaan. Euroopan parlamentin jäsenten pohjoismaiden edustajat yhteenlaskettuna nousisivat samalle kuudenneksi suurimman meppiryhmän sijalle, vaikka yhtään norjalaista ei toistaiseksi parlamentin paikoilla istu.</p><p>Melkein millä tahansa muulla mittarilla pärjäisimme yhdessä merkittävästi yhteenlaskettua kokoamme paremmin.</p><p>Havahduin Pohjoismaiden yhteisiin mahdollisuuksiin jälleen kerran Suomen ja Ruotsin pyrkiessä puolustusliiton jäseniksi. Aikana ennen ensimmäisiä ratifiointeja, pääministeri Sanna Marin vakuutteli, ettei Suomen ja Ruotsin jäsenyys merkitsisi ”pohjoisen blokin” syntymistä Naton sisälle.</p><p>Mistä syntyi tarve tällaiselle vakuuttelulle? Siitä yksinkertaisesta syystä, että muut Naton tai EU:n jäsenmaat eivät jättäisi käyttämättä yhteistyön mahdollisuuksia siten kuin me Pohjoismaissa teemme. </p><p>Brexit ja pyyteettömän maailmankaupan illuusion romahtaminen ovat muuttaneet sekä EU:n ja muun maailman, mutta erityisesti unionin sisäistä dynamiikkaa. Minä kaipaan kansanedustajien ja puoluejohtajien näkemystä aiheesta, kuuluuhan Eurooppa-politiikka vaalien jälkeen valittavalle hallitukselle ja sen pääministerin rooteliin vahvasti. </p><p>Nyt valittava pääministeri on, mikäli vanhat merkit eivät pidä paikkansa, valtioneuvoston linnan valtias myös silloin kun presidentinlinnaan astelee uusi toimija.</p><p>Suomella on pohjoismaisessa yhteistyössä vain voitettavaa. Ruotsi on puheenjohtajamaana tehnyt lukuisia avauksia, joita Suomi olisi voinut tukea ja edistää voimallisesti. Näin ei ole juurikaan käynyt, sillä hallitusten politiikka ei ole ollut samalla kurssilla.</p><p>Pohjoismaiden kannattaisikin järjestää parlamenttivaalinsa samaan aikaan ja muuttaa vaalilakeja siten, että samanaikaisuus myös säilyisi. Miksi? Siksi, että samat politiikan tuulet puhaltavat kaikkialla Pohjolassa. Siihen, että neljä laivaa kääntyy vaaleissa samaan suuntaan, menee liikaa aikaa.</p><p>Mitä paremmin Pohjoismaat tekevät yhteistyötä, sitä nopeammin ja suuremmalla EU-rahoitusosuudella Vaasan–Uumajan silta rakennetaan, sama koskee myös Suomen muun infrastruktuurin kehittämistä. Itsenäisen Skotlannin liittyessä EU:n jäseneksi se kannattaa toivottaa mukaan pohjoisten kettujen joukkoon. Ylämaan kettu nostaisi meidän jo unionin kuninkaantekijöiden joukkoon.</p>
