<p>Kahden vuoden kuluttua presidentinvaalikeskustelut alkavat olla kuumimmillaan. Ensimmäisen kierroksen äänet annetaan vuoden 2024 tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tämänhetkinen vaaliveikkaukseni on, että tulevissa vaaleissa nähdään myös toinen kierros, jonka aika on kahta viikkoa myöhemmin.</p><p>Meno ja melske Suomen lähialueilla ja muualla maailmassa on sellainen, että vaalien kantavat teemat ovat turvallisuuspolitiikka ja kansainvälinen kauppapolitiikka. Venäjästä ja Kiinasta tullaan molemmista puhumaan enemmän kuin Venäjästä aiemmissa suoran vaalitavan presidentinvaaleissa. Vuoden 2024 vaalit eivät jää historiankirjoihin tasa-arvon tai kansallisen henkisen hyvinvoinnin tutkiskeluna.</p><p>Suomalaisten tapana on ollut suorissa kansanvaaleissa valita presidentiksi henkilö, joka on antiteesi edeltäjälleen. Ahtisaari poikkesi Koivistosta, Halonen Ahtisaaresta ja Niinistö Halosesta. On hyvin todennäköistä, että tulevissa vaaleissa tämä traditio katkeaa. Suomalaiset tulevat etsimään uutta Niinistöä Niinistön paikalle.</p><p>Puolueille vaalien painottuminen on hankala paikka. Eri puolueisiin on vakiintunut ehdokkaiden nimeämiseen erilaisia käytäntöjä esivaaleista puoluekokousäänestyksiin. Se mikä on puolue-eliitille tärkeää, on harvoin kansalaisten arkinäöllä katsottuna merkityksellistä tai edes ymmärrettävää. Mitä todennäköisimmin muutama puolue asettuu oman päätöksentekonsa myötä poikkiteloin sellaisten ehdokkaitten tielle, joilla olisi kansallisen keskustelun kannalta eniten annettavaa.</p><p>Suomen ulkopolitiikka on kurkiaura, jossa tuulenhalkojaa ei kuuden vuoden aikana vaihdeta. Harvassa puolueessa on poliitikkoja, joiden nimen mainitessaan suomalaiset ensimmäisenä ajattelisivat ulkopolitiikkaa. Kun vaatimuslistaa laajennetaan, pitäisi seuraavien mieleen tulevien sanojen olla ominaisuuksia: taitava ja jämäkkä. Tällaisia ehdokkaita nykyisillä puolueilla ei ole tarjolla.</p><p>Vielä suomalaisemmaksi peli menee siksi, että vaalista on aivan turha odottaa ulkopoliittista linjavaalia. Kaikki ehdokkaat tulevat olemaan Suomen olemassa olevasta ulkopoliittisesta linjasta julkisesti yhtä mieltä. Nato-vaaleja emme tule näkemään.</p><p>Suomen mahdollinen liittyminen Natoon ei tule tapahtumaan presidentinvaalien kautta. Ilman välitöntä hyökkäyksen uhkaa jäsenhakemuksen jättäminen ja sen jälkeinen ennätyksellisen nopea käsittely tulevat tapahtumaan vain tilanteessa, jossa Suomen ulkopolitiikkaa johtaa kansalaisten silmissä poikkeuksellisen arvostettu tasavallan presidentti, joka ei enää tule olemaan ehdolla.</p><p>Edessä on siis ulkopoliittinen henkilövaali. Suomi etsii henkilöä, jolla on poikkeukselliset kansainväliset yhteydet ja jonka puheluihin vastataan kaikkialla maailmassa niiden sisältämän asiasisällön takia. Suomen tasavallan presidentin mielipiteistä ei olla kiinnostuneita vain Venäjän kehityksen takia. EU:n kehitys voi olla tulevan vuosikymmenen aikana aivan yhtä arvaamatonta kuin Venäjän.</p><p>On ulkopolitiikan osaajan aika.</p>
