Putin ja diktaattorin murheet

Venäjän itsevaltainen presidentti Vladimir Putin aiheuttaa vitkaa kaikille meille kansainvälistä työtä tekeville suomalaisille. Omaan työpäivääni kuuluu kymmenestä kahteenkymmeneen puhelua, teamsia tai muuta kokousta, jossa keskustellaan ihmisten kanssa useilta eri mantereilta. Jokaiseen keskusteluun on tullut lisää mittaa.

Osa työtuttavista haluaa kuulla mitä me suomalaiset ajattelemme Putinista henkilönä, toiset ovat huolissaan suomalaisten turvallisuuden puolesta. Olen ilmoittanut, että hätäapupaketteja ei vielä tarvitse lähettää. Keskustelukumppaneille yhteistä on tyrmistys. Putinin ja Venäjän aggressiot menevät yli ymmärryksen.

Olen kysynyt kansainvälisiltä tuttaviltani, milloin he ovat edellisen kerran olleet kiinnostuneita Venäjästä, venäläisistä tai venäläisyyden käsitteistä. Vastaukseksi olen yleensä saanut Mihail Gorbatshovin valtakauden alkuajan, siis 1980-luvin lopun.

Luulen että tämä on yksi Putinin ongelmista.

Putin on yksi maailman arvelluimpia henkilöitä. Koska hän ei ole ollut ehdolla todellisissa vapaissa vaaleissa, joissa vapaa media työskentelisi hänen taustojensa selvittämiseksi, hän on pystynyt luomaan itsestänsä muiden menestyneiden diktaattorien tavoin myytin. Myyteille ei ole löytynyt murtajia, myyttien suojasta on helppo murtaa ja murskata vastustajia.

KGB-mies Putinista tuli Venäjän pääministeri vuonna 1999. Venäjän absoluuttisena vallankäyttäjänä hän on toiminut vuodesta 2000. Koska diktaattorit eivät saa valtuutustaan kansalaisilta, heiltä puuttuu usein myös selkeä tavoite toiminnalleen.

Diktaattori tietää, että hänen kansansuosionsa on valhetta, niinpä hän ei myöskään voi koskaan saavuttaa tilannetta, jossa hän voisi olla kansansuosioonsa tyytyväinen. Yksinvaltiaan työ on siksi yksinäistä, koskaan ei voi tietää milloin työ on tehty kunnolla.

Entisenä Pietarin apulaiskaupunginjohtajana Putin aloitti presidenttikautensa panostamalla toimiin, joiden tavoitteena oli palauttaa entinen eurooppalainen suurkaupunki loistoonsa. Panostuksiin kuului myös raharikkaiden painostus. Ennen pitkää Putin pääsi vaihtamaan raharikkaat mieleisikseen, mutta Nevan helmi ei koskaan saavuttanut sitä huomiota ja arvostusta, jonka se olisi arkkitehtuurillaan ja historiallaan ansainnut. Maailma oli kerta kaikkiaan liian kiireinen huomatakseen Pietarin ja Putinin.

Kahden vuosikymmenen aikana Putin ei ole kyennyt antamaan Venäjälle ja venäläisyydelle minkäänlaista muuta maailmaa kiinnostavaa sisältöä. Korskeat urheilukilpailut pompööseine kulisseineen eivät olleet sitä mitä muu maailma arvostaisi

Nyt Putin on osoittanut, että ainakin koko maailman huomio on vangittavissa vanhoilla konsteilla.

Maailmassa on paljon kolkkia, jotka kaipaavat mielenkiintoa ja arvostusta, niiden puutteessa huonompi huomiokin voi kelvata. Varokaamme tätä.

Kirjaudu sisään

Putin ja diktaattorin murheet

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Putin ja diktaattorin murheet

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje