Viisi miestä ja kolme hevosta, ja Kyrönjoen jäätä maataloille hyödyksi

On ollut ankaria jää- ja lumitalvia ennenkin.

Jäänsahaus-hakusanalla löysin Ilkka-Pohjalaisen kuva-arkistosta vanhan valokuvan. Mustavalkoisessa kuvassa on työn touhussa viisi miestä, ja mukana on kolme tärkeätä ja vakaata työkaveria, epäilemättä suomenhevosia jokainen.

Yhdellä miehistä on järeä saha, ja saha puree jäätä. Sahan kahvoista on pidetty kaksin käsin kiinni.

Niin kiire ei silti kovassakaan työssä ole ollut, etteikö taukoa olisi saanut pitää. Yhdellä miehistä näkyy olevan tupakka suupielessä.

Yksi hevosista näyttäisi jo suuntaavan kotia kohti, sillä reessä on jyhkeä jääkimpale, reen laitapaaluja korkeampi. Jään paksuutta on kuvan perusteella hankala arvioida. Maallikon mittakaavalla ilmaistuna jääkappaleen korkeus yltää reilusti yli puoleen väliin hevosen häntää.

Jokirannan lumikasat kohoavat, edelleen tuota hyväksi havaittua mitta-asteikkoa hyödyntäen, aina pystypäisen hevosen korvien tasalle.

. Kyrönjoelta kuvan täytyy olla, koska kuvaajaksi on merkitty Lauri Huhtala, Isokyrö. Toimituksemme perimätietona opin, että Huhtala oli legendaarinen Vaasa-lehden lehtikuvaaja, lempinimeltään ”Lentävä”. Hän oli lehden ensimmäinen vakituinen valokuvaaja.

Taustalla näkyy sähkötolppia, vai ovatkohan puhelinpylväitä? Silloin ei vielä kylillä, eikä edes taajamissakaan, tainnut missään olla säävarmoja eli muun muassa myrskyiltä suojassa olevia maakaapeleita.

Kuvan taustatietojen mukaan se on peräisin Artturi Leinosen arkistosta. Leinonen työskenteli Ilkan järjestyksessä toisena päätoimittajana vuosina 1930–1957, ja tämäkin antaa jotain vinkkiä, milloin kuva on otettu.

Näihin ikävuosiin ehtineenä minäkin osaan järkeillä, mihin joesta sahatut ja hevoskyydillä siirretyt jäälohkareet todennäköisesti ovat päätyneet.

Eiköhän ne kotiin päästyä ole laitettu visusti sahanpurujen alle piiloon ja tulevan kevään ja kesän lämpimiltä säiltä suojaan. Aikanaan jääkimpaleet ovat palvelleet ainakin maataloutta ja varmasti kotitalouksiakin, osana kylmäketjua, kuten nykyisin hienosti sanottaisiin.

Teräsjään kylmyyttä on hyödynnetty vaikkapa silloin, kun lypsetty maito on täytynyt saada säilymään viileänä siihen asti, että maitoauto on saapunut ja tonkat – tai mitä nimitystä niistä on missäkin päin maakuntia käytetty – on nostettu auton lavalle ja viety meijeriin.

. Vanhasta valokuvasta viriää monenlaisia mietteitä.

Kun on yhdessä tehty, on saatu aikaiseksi. Joku joskus jossain on senkin keksinyt, että luonnon ilmaista antia, tässä tapauksessa jäätä, voi eri tavoin hyödyntää.

Historiankirjoituksesta ja sanomalehtiarkistoista toki selviäisi se, millaista keskustelua tuohon aikaan on käyty elintarviketeollisuuden ja kaupan suhteesta maataloustuottajiin.

Euroopan unionin maatalouspolitiikasta ei ollut vielä mitään tietoa; EU:n juuret ulottuvat esimerkiksi vuonna 1951 perustettuun Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön.

Mihin maailmanaikaan kuva lienee otettukin, käytettiinköhän silloin sellaisia termejä kuin elintarvikeomavaraisuus ja huoltovarmuus? Eivät ikävät ja uhkaavat maailmantapahtumat kuvanoton hetkilläkään liene kaukana edessä tai takana olleet, elleivät olleet juuri meneillään.

Sat, 12/3

Kirjaudu sisään

Sat, 12/3

Viisi miestä ja kolme hevosta, ja Kyrönjoen jäätä maataloille hyödyksi

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Viisi miestä ja kolme hevosta, ja Kyrönjoen jäätä maataloille hyödyksi

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje