Sanna Marin puhkesi kyyneliin kesken lauseen – Sitten tapahtui jotain surullista

Sanna Marin oli pitämässä tällä viikolla yhtä lukemattomista haastatteluistaan, kun tapahtui jotain odottamatonta. Pääministerin vastaus katkesi kyyneliin.

Itkussa itsessään ei ole mitään yllättävää, kaikkihan sitä tekevät, mutta harvemmin niin tapahtuu kesken valtion korkeimman päättäjän haastattelun.

Niin kuitenkin kävi, ja Ilta-Sanomat, joka Marinia haastatteli, kertoi sen myös jutussa.

”Sanna Marinin puhe pysähtyi kyyneliin IS-haastattelussa”, perjantaina julkaistun jutun otsikossa todetaan.

Aihe oli surullinen: sodan kauhut Ukrainassa. Uutiskuvat Butshasta ja muualta Ukrainasta ovat todistaneet, miten silmitöntä julmuutta puolustuskyvyttömät siviilit, naiset ja lapset, tavalliset ihmiset, ovat Ukrainassa kokeneet.

Tapahtumat ovat järkyttäneet syvästi myös suomalaisia. Moni on kertonut itkeneensä, ja niin tapahtui nyt myös pääministeri Sanna Marinille.

Reaktio on ymmärrettävä ja inhimillinen. Ukrainan sota on tuonut eteemme asioita, joiden äärellä sanat loppuvat kesken. Jäljelle jäävät vain tunteet – ja kyyneleet.

. Mutta jos Ukrainan tilanne on surullinen, niin sitä on myös Marinin haastattelua seuranneiden kommenttien lukeminen.

Sosiaalisessa mediassa lukuisat suomalaiset ryntäsivät oitis tuomitsemaan itkevän pääministerin.

Tekopyhä poliittisten pisteiden keräilijä, todettiin. Krokotiilin kyyneleitä vuodattava näyttelijä. Säälittävä yritys kääntää katse pois kotimaan ongelmista.

Samankaltainen viharyöppy tapahtui myös pari vuotta sitten, kun Marin murtui puhuessaan korona-ajan vaikutuksista suomalaislapsiin.

Pääministeriltä voi ja pitääkin vaatia paljon. Pääministerin on kestettävä monia muita enemmän kritiikkiä – päättäähän hän kaikkia suomalaisia koskevista asioista.

Tunteet kuuluvat politiikkaan ja tunteilla tehdään politiikkaa.

On kuitenkin luonnotonta ajatella, poliitikon tunteen purkaukset olisivat vain mekaanisia toimintoja, jotka ovat säädeltävissä omien tai puolueen itsehyväisten tarkoitusperien ajamiseen.

Myös poliitikoilla on tunteet, siinä missä meillä muillakin. On aivan normaalia, että tunteet menevät ja tulevat, myös silloin kuin niitä ei osaa odottaa. Silloin ne ovat aidoimmillaan.

On hienoa, että tänä päivänä myös pääministeri voi itkeä julkisesti.

Aina ei ole ollut näin.

. Mielensä pahoittaminen on toki aikamme ilmiö, eikä sillä tunnu olevan rajoja edes toisten ihmisten tunteiden kohdalla.

Väärin vetistelty, niinpä niin.

Pääministerin kyyneleet eivät silti ole pois palkkakuopassa olevilta hoitajilta, palvelukodeissa makaavilta vanhuksilta, koronan takia työttömäksi jääneeltä yrittäjältä tai syrjäytyneiltä nuorilta.

Ne ovat ihmisyyden osoitus. Todiste siitä, että pääministerikin on vain ihminen – ja hyvä niin.

Kirjaudu sisään

Sanna Marin puhkesi kyyneliin kesken lauseen – Sitten tapahtui jotain surullista

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje