<p>Kaunokirjallisuudella on kyky ennakoida tulevaa. Jokin aika sitten kuvat maailmasta, jossa ihmiset käyttävät hengityssuojaimia ja keskellä Eurooppaa käytävään 1900-lukulaiseen hävityssotaan yhdistyvät 2000-luvun futuristiset näkymät, olivat tuttuja ainoastaan dystooppisista kirjoista, elokuvista tai peleistä.</p><p>Kuka olisi uskonut, mitä uudeksi iloiseksi 20-luvuksi tarkoitetusta vuosikymmenestä tuli? En ainakaan minä, vaikka olen sentään kirjoittanut aihepiiristä romaaneissani Pandemian jälkeen ja Gonzon kaupungin taiteellinen vallankumous.</p><p>Jälkikäteen arvioiden pidän venäläisen Dmitri Gluhovskin Metro-kirjoja jonkinlaisena henkilökohtaisena johdatuksena omaan aiheen käsittelyyni. </p><p>Gluhovskin alun perin internetissä julkaisema, mutta vuonna 2005 kirjoina ilmestynyt sarja kertoo Moskovan metrotunneleissa elävistä ihmisistä, jotka ovat kolmannen maailmansodan ainoita eloonjääneitä. </p><p>Tarina alkaa vuonna 2033, kun suuresta hävityksestä on kulunut jonkin verran aikaa. Kertomuksen todellisuudessa nyt käynnissä oleva Ukrainan sota on siis saattanut laajeta maailmanpaloksi. </p><p>Yhtenevyys nykyhetkeen on hätkähdyttävä tilanteessa, jossa itsetyytyväinen eurooppalainen ihminen, odottamatta ja lyhyessä ajassa, on kohdannut ensimmäiset kaksi Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta. Ikiaikaiset Tauti ja Sota ovat jo täällä. Kolmas ja neljäs, Nälänhätä ja Kuolema ehkä matkalla.</p><p>Gluhovskin maanalaisessa rautatiejärjestelmässä metroasemista, kuten Sevastopolskaja, on muodostunut kaupunkivaltiota. Ne käyvät alkeellista kauppaa, liittoutuvat ja sotivat keskenään. Ihmisten ravinto koostuu tunneleissa viljeltävistä juureksista, sienistä, sianlihasta ja kotipolttoisesta viinasta. Vaihdannan välineistä arvokkain on 7,62 millimetrin patruuna.</p><p>Metrotunneleihin syntyvät lapset eivät ole milloinkaan nähneet aurinkoa tai hengittäneet raitista ilmaa. He elävät maailmassa, jonka jumala on kaiken luonut suuri mato.</p><p>Entisen vielä muistavat ihmiset toistavat nuotiotulien ääressä myyttiä salaisesta tunneliverkostosta nimeltä Metro-2, jossa vanhat vallanpitäjät elävät yltäkylläisyydessä ja johon pääsy saattaa olla mahdollinen jonkin unohtuneen huolto-oven kautta tai iskemällä tunnelin ohut seinä rikki juuri oikeassa paikassa.</p><p>Gluhovskin klaustrofobinen maailma on ahdistava ja karmeudessaan viettelevä. Olen vasta viime aikoina oivaltanut, kuinka osuva vertauskuva tuo hermeettinen maailmankaikkeus nykyisestä Venäjästä on.</p><p>Ukrainan sota on tuonut psykologisen projektion käsitteen yleiseen tietoisuuteen. Sillä tarkoitetaan omien tunteiden ja aikomusten heijastamista toiseen. </p><p>Kun siis Venäjä kutsuu Ukrainaa natsivaltioksi, se paljastaa oman luonteensa. Tai kun esimerkiksi intersektionaalinen feministi kategorisesti parjaa suomalaista miestä, hän todistaa ainoastaan omaa myrkyllisyyttään. </p><p>Tai kun Gluhovski kirjoittaa Moskovan maanalaisesta elämästä, hän tahtomattaankin kertoo tarinaa vuoden 2022 kesästä ja Harkovan metron nykyisistä asukkaista.</p>
