Sodan tuulet ovat kylmät lännelle

Hannu Himanen
Hannu Himanen
Jaa artikkeli

Ukrainan sota jatkuu väsytyssotana, jonka intensiivisyyttä Venäjä säätää. Alkuperäisten tavoitteidensa valossa Putinin voi väittää jo hävinneen sodan, mutta yhtälö ei ole niin yksinkertainen. Sodan kulku osoittaa, miten vaikeaa on määritellä niin Ukrainan voitto kuin Venäjän tappiokin.

Odotuksiin nähden huonosta sotamenestyksestään huolimatta Venäjä jatkaa korkean riskin peliään. Putin on julistanut selvästi, että Venäjän tavoitteet ovat paljon Ukrainaa pidemmällä. Hän haluaa muuttaa maailman voimapolitiikan ja etupiirien maailmaksi. Hän on kyennyt käyttämään Venäjän vahvuuksia hyväkseen ja iskemään lännen heikkoihin kohtiin. Yhdysvaltain johtaman lännen tilanne on viime viikkoina mieluummin heikentynyt kuin vahvistunut.

Lännen ahdinkoon on useita syitä. Ensiksikin Eurooppa on kohtalokkaan riippuvainen Venäjän energiasta. Näin ei pitäisi olla, mutta EU-Eurooppa Saksa etunenässään on jo vuosikymmenet rakentanut strategiaansa Venäjältä saatavan energian ja raaka-aineiden varaan. Sinisilmäisesti uskottiin, että Venäjästä tulee rauhantahtoinen demokratia, kun se integroidaan taloudellisesti avoimeen maailmantalouteen.

Nyt hyväuskoisuudesta maksetaan kovaa hintaa. Tulevana talvena Eurooppa on Venäjän armoilla. Jos se laittaa kaasuhanat kiinni, energian hinnat nousevat entisestään, ja saatetaan jopa joutua säännöstelyyn. Kaasukriisin keskiössä on saksalainen energiayhtiö Uniper, jonka osake-enemmistön Fortum omistaa. Uniperin tulevaisuutta pyritään nyt ratkomaan Suomen ja Saksan hallitusten välisin neuvotteluin.

Toisekseen Venäjä eristämiseen tähtäävä lännen pakotepolitiikka ei ole saanut toivottua kannatusta Aasiassa ja Afrikassa. Korkean teknologian sanktiot purevat, mutta energia pysyy lännen kannalta ongelmallisena. Eurooppa tarvitsee venäläistä energiaa ja siten rahoittaa Putinin hyökkäyssotaa. Vaikka venäläisen energian tuonti Eurooppaan lopetettaisiin heti, Venäjällä on uusia markkinoita öljylleen ja kaasulleen.

Lännen vastatuuli näkyy entistä selvemmin myös korkean poliittisen tason toiminnassa. Indonesia on kutsunut Venäjän G-20-maiden ministerikokouksiin. Jo kuolleeksi julistettu Brics-ryhmä – Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka – on osoittanut virkoamisen merkkejä. Putin tapaa Turkin ja Iranin johtajat ensi viikolla Teheranissa. Mikään tästä ei lupaa hyvää lännelle.

Lännen johtajien keskeinen ongelma on, miten energian hinnan jatkuva nousu saadaan katkaistuksi ja sitä kautta taloudet takaisin terveen kasvun uralle. Poliittisia päätöksiä tehdään kovan paineen alla ja lyhyellä tähtäimellä. Talousongelmien keskelläkin Ukrainan tukeminen entistä vaikuttavammin panoksin on kuitenkin välttämätöntä. Sekään ei riitä, vaan on katsottava kauas nykyisen kriisin tuolle puolen.

Tässä riittää pohtimista myös Suomessa. Nato-jäsenyyden kautta olemme liittymässä entistä tiiviimmin läntisiin rakenteisiin. Meidänkin panoksemme tarvitaan sen varmistamiseksi, että Venäjä ei voita tätä sotaa.

Hannu Himanen

Tietokirjailija ja

emeritussuurlähettiläs

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje