Sunnuntaina Suomi ottaa sen pitkään kielletyn askeleen länteen

Suomi harjaa sunnuntaina olkapäiltään viimeisetkin kylmän sodan hilseet, kun tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteiskokous – se kuuluisa TP-Utva – linjaa esityksen Nato-jäsenyyden hakemisesta. Hakemuksen takana on jo yli 160 kansanedustajaa ja mittauksesta riippuen 73-76 prosenttia kansasta.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin yhteinen tiedote torstaina ei jättänyt selittelylle sijaa. Natoon on hakeuduttava ”ensi tilassa”. Soraääniä kuuluu enää vasemmistoliitosta.

. Itäinen naapuri asetteli Suomen lännettymiselle karuja esteitä sotien päättymisen jälkeen. Vielä 1948 Josif Stalin suunnitteli suoranaista vallankaappausta yhteistyössä suomalaisten kommunistien kanssa. Hanke jäädytettiin, kun YYA-sopimuksen sotilaspykälät saatiin siihen muotoon, että ne tyydyttivät Stalinia.

Jokainen kauppapoliittinen askel länteen piti kuitenkin sovittaa yhteen Neuvostoliiton tahdon kanssa. Vuonna 1969, esimerkiksi, Neuvostoliitto tyrmäsi tylysti silloisen pääministeri Mauno Koiviston aikeet pohjoismaisesta talousunionista Nordekista. Voi aiheellisesti kysyä, miten itsenäinen ja suvereeni valtio Suomi tosiasiallisesti oli vuosina 1944-1991.

. Suuri yleisö on autuaasti jo unohtanut, että Suomi oli sotilaallisesti liittoutunut Neuvostoliiton kanssa. YYA-sopimuksen 1. artiklan mukaan ”siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi... tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.”

Artikla ei jätä tulkinnan varaa. Suomi merkittiin sopimukseen Neuvostoliiton etupiiriksi ja -vartioksi. Vaihtoehtoja ei oikeasti ollut ennen vuotta 1991, jolloin Neuvostoliitto romahti täysin mahdottomana yhteiskuntajärjestelmänä.

. Jostakin syystä YYA-sopimuksen henki jäi elämään. Vaikea on muulla selittää, miksi Suomelta kesti niin kauan hakeutua Naton jäseneksi. Kun Nato-kriitikot nyt valittelevat, ettei vaihtoehdoista edes keskustella, parikymmentä vuotta aikaisemmin sotilaallisen liittoutumisen kannattajat julistettiin täydellisiksi idiooteiksi ja valtakunnalle vaarallisiksi.

Siinäkin suhteessa Suomi on todellakin perusteellisesti muuttunut.

Muutoksen yksi selittäjä saattaa löytyä poliitikkosukupolven vaihtumisesta. Nykyisistä valtioneuvoston jäsenistä vähemmistöllä on omakohtaisia muistikuvia Neuvostoliitosta, sen pönöttävistä johtajista, YYA:sta ja suurvaltojen varustelukisasta. Suhtautuminen Suomea ympäröivään maailmaan on avoimempaa ja sallivampaa, Nato mukaan lukien. Aika on nyt toinen, niin ovat tavatkin.

Kirjaudu sisään

Sunnuntaina Suomi ottaa sen pitkään kielletyn askeleen länteen

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje