Suomessa tohtii olla eteläpohjalainen

Uudessakaarlepyyssä syntynyt kirjailija ja professori Zachris Topelius julkaisi Maamme-kirjan 1875. Satusetämme kuvailee teoksessaan Suomen maakuntia, luontoa, asukkaita ja historiaa.

Maamme-kirjaa luettiin kansakouluissa. Sillä oli tärkeä merkityksensä suomalaisuuden käsitteen luomisessa tavallisen kansan keskuudessa ja siten maamme itsenäistymisessä. Teosta luettiin vielä viime sotien jälkeen.

Topelius totesi, että suomalaiset koostuvat erilaisista heimoista.

Kalevalan runojen keruu Karjalan laulumailta oli vielä tuoreessa muistissa. Ehkä siksi Topelius mainitsee ensimmäisenä karjalaiset. Toinen pääheimoista on hämäläiset.

”Hämäläisen rinnalla karjalainen on avomielisempi, ystävällisempi, liikkuvampi ja toimeliaampi, mutta myöskin puheliaampi, kerskaavaisempi, uteliaampi ja pikavihaisempi”, kuvailee setä Topelius. Hämäläisiä Topelius luonnehtii hiljaisiksi, juroiksi ja jäykiksi. ”Hämäläinen on siis se varsinainen kivienvääntäjä, joka on painanut leimansa kansamme enemmistöön.”

. Kolmas keskeinen Suomen heimo on savolaiset. ”Savolainen on ymmärtäväisempi ja enemmän omaa etuansa katsova kuin tuo hyväntahtoinen karjalainen. Hänen kaupantekonsa onnistuu tavallisesti paremmin, ja hän nauraa naapureilleen, jotka syövät päivässä enemmän kuin vuodessa ansaitsevat”, tietää Topelius.

Me eteläpohjalaiset olemme kai lähinnä hämäläisten jälkeläisiä. 1200-luvulla hämäläiset ja satakuntalaiset erämiehet jäivät asumaan lakeuksille. Heitä täydensivät ruotsalaiset siirtolaiset, jotka levittäytyivät rannikolle ja suuria jokia pitkin Järviseudulle. Järviseutulaiset saivat täydennystä myös savolaisista, jotka 1500-luvulla raivasivat järvialueiden erämaita.

Tästä on siis lakeuksilla lähdetty ja mihinkä on tultu? Asuuko täällä Suomen ahdasmielisin ja konservatiivisin kansanosa? Kehtaako pääkaupungissa enää tunnustaa olevansa Etelä-Pohjanmaalta?

. Omat juureni ovat Järviseudulla. Ruotsalaiset lähtökohdat ovat vahvat. Norjalainenkin haara löytyy. Ehkä joku savolainenkin on käynyt livauttamassa geeninsä joukkoon. Ainakin perusmurteeni on savolaiskiilan alueelta.

Juhannuksena tuli kuluneeksi 40 vuotta asumista Ilmajoella ja Seinäjoella. Vilkkaisiin keskisuomalaisiin tutustuin muutaman vuoden ajan Jyväskylässä opiskellessa ja lehtimiehen työtä tehdessä. Hyvät muistot sieltä jäivät.

Muutama hyvä ystävä on lakeuksilta löytynyt, ja tuttavia on paljon.

Nykymaailma on muuttunut itsekeskeisiin suuntaan. Enää ei koko kylä kasvata eivätkä kaikki asukkaat viiden kilometrin säteellä ole naapureita.

Korona-aika antoi juroille suomalaisille luvan unohtaa halaukset ja poskisuudelmat. Vastaantulijaa ei varmuuden vuoksi kannata tervehtiä, vaan yrmeän perusilmeen saa vapaasti napsauttaa naamalle.

Eteläpohjalainen sanonta: Vaikka tavallista yritetähän niin priimaa pakkaa tulemahan, vaikutti ensikuulemalta itseironialta. Vuosikymmenet opettivat, että moni tuota hokeva uskoo siihen ihan oikeasti.

. Hyvässä itsetunnossa ei ole mitään pahaa, kunhan se ei vain muutu narsismiksi. Eteläpohjalaisten lisäksi kaikkien suomalaisten pitää kirkastaa sameaa asenneilmastoa. Uusille ja raikkaille tuulille tulee antaa tilaa.

Maakuntamme tarvitsee kehittyäkseen vanhaa opetusta: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.

Olisi ikävää, jos muutaman vuosikymmenen jälkeen pohditaan: Kuka sammuttaa valot?

Raimo Hautanen

taidekriitikko

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Suomessa tohtii olla eteläpohjalainen

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin