Tämä roskaava joukko vie toivon tulevasta

Jos Seinäjoella lähtee vähän verryttelemään jäseniään luonnonhelmaan, kävelystä tulee kaatopaikkakierros. Kaupungin keskustan liepeillä sijaitsevien metsäpolkujen varsilla on valtava määrä roinaa. Kyse ei ole vain jäätelöpapereista ja juomatölkeistä, vaan luontoon on rahdattu kaikkea mahdollista keittolevyistä vessanpönttöihin. Törkyistä ja törkeää meininkiä.

. Maalla ei ole sen paremmin. Ihmisasutuksen päällimmäinen arkeologinen kerros kertoo muovin voittokulusta. Teiden varsille joskus kipatut kipot elävät sulassa sovussa käytöstä poistettujen kattiloiden kanssa sammalpeitteen alta törröttäen. Ojasta hieman metsän puolelle poikkeamalla on hyvä tarkistaa, millainen olikaan entisaikojen ketsuppipullon muoto. Muotoilun ulkomuseo ei kuitenkaan ilahduta.

. Helppoa olisi syyttää tienvarsikaatopaikoista ukkovaarien aikaa, mutta eipä pääse nykypolvi yhtään sen vähemmällä. Voihan sitä ajatella, että entisaikaa oli se, kun henkilöauto ja niittokone piilotettiin kuusten alle atomeiksi hajoamista vartomaan. Vaan kyllä metsistä löytyy tuoreempaakin rojua. Ja syvältä.

Mikään ei ihmetytä suuremmin kuin se, että kun kulkija on mennyt suon yli niin että heilahtaa, tarponut takamaita ja löytänyt maailman rauhan, kenkien kärkien kohdalla lojuukin roskasäkki.

Mikä kunnianhimo ajaa henkilön A tekemään tällaisen urheilusuorituksen? Rahtaamaan yhden roskasäkin kilometrien päähän lähimmästä kärrypolusta. Eikö häpeä muka ollenkaan koputtele olkapäätä?

. Entäpä sitten tupakantumpit. Nykyautoista tuhkakuppi ilmeisesti tahtoo poksahdella peltoteiden päissä ulos autosta. Siinähän toki tumpit asettuvat kiehtoviin asentoihin, joista muinaisen Rooman ennustajat olisivat lukeneet monta merkkiä maailman tulevaisuudesta. Minä luen sen merkkinä siitä, että oikein hyviä aikoja ei ole luvassa.

. Luonnon kunnioittamisen luulisi sisältyvän jo hyvän käytöksen ja kunniallisen olemisen piiriin, mutta ihmisten jättämät jäljet kertovat suuresta välinpitämättömyydestä ja sydämen sivistyksen puutteesta.

. Roskaava joukko kykenee luomaan vain tuhoa ja turmiota. Polun varressa kiiltävä käärepaperi on kokonaisuuden kannalta harmiton asia, mutta samalla merkki ihmiskunnan kypsymättömyydestä. Karaistuneenkin humanistin luottamus kanssaihmisiin horjuu, kun kuullessa korpien kuiskintaa eteen osuu hylätty pyykinkuivausteline.

. Luulisi, että tämmöinen vaivaa niitäkin ihmisiä, jotka eivät niin suuria luonnonsuojelijoita olekaan. Roskaton metsä on silmän suojelua ja järjen riemuvoitto. Mutta siitä luonnonsuojelustakin joku sana: se on huono vetoomus, kun sanotaan, että miksi meidän pitäisi, kun on Kiinan saasteet ja Intian myrkkypäästöt. Pitäisi kuitenkin. Olla ihmisiksi, paitsi että jos ihmisiksi oleminen on tällaista, niin olla eläimiksi.

Oma markki kuntoon. Kaikin tavoin.

Wed, 7/6

Kirjaudu sisään

Wed, 7/6

Tämä roskaava joukko vie toivon tulevasta

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin