Takana melkein vuosi maakuntamatkailua – Maisemanvaihto tuulettaa päätä

Viimeisen vuoden aikana olen opetellut monta uutta asiaa. Välillä tuntuu siltä, että olen uusien ihmisten, ajoreittien ja paikannimien lisäksi opetellut kokonaan uuden kielenkin.

Kirjoittamaani tekstiin on hiipinyt kummallisia uusia sanoja kuten kökkä ja ympärilläni ihmiset käyttävät välillä niin kummallista kieltä, että sanakirja olisi tarpeen, jotta pahemmilta väärinkäsityksiltä välttyisi. Tämä tosin on varmasti molemminpuolista. En ollenkaan usko, että "keskisuomalainen yleiskieleni" olisi sen helpommin ymmärrettävissä.

. Kieliasioista olen oppinut myös sen, että ruotsi voi olla ihan oikeasti tarpeellinen juttu, vaikka sitä ei Keski-Suomen järvimaisemissa mihinkään koskaan ole tarvinnut. Olen löytänyt itseni kaivelemasta nettisanakirjasta tarpeellisia termejä, kuten kunnanvaltuusto ja talousarvio. Helpommalla olisi ehkä päässyt, jos koulussa ruotsintunnilla olisi kirjoitellut vihkoon asiaa lauserakenteista eikä lempibiisin sanoja. (Tässä kohtaa kiitos ymmärtäväisille viranhaltijoille pitkin poikin Pohjanmaata. Sain vastauksia viesteihini, vaikka lähetinkin ne suomeksi.)

Ja kaikki tämä vain siksi, että uskaltauduin hyppäämään kohti ääretöntä ja sen yli. Tai siis loikkaamaan työasioissa yli maakuntarajan.

. Äkkinäinen voisi ajatella, että kun on viimeiset vuodet asunut noin 25 kilometrin päässä Etelä-Pohjanmaan maakuntarajasta ja passissakin lukee syntymäpaikan kohdalla Töysä, ei kulttuuriero niin kovin pahasti voi kopsahtaa.

Väärin. Kyllä voi. Ja se Töysäkin on pienesti huijausta, hetkeäkään en ole siellä elämästäni asunut. Nalleperheen naapurusto sen sijaan ehti lapsuudessa tulla tutuksi, mutta täytyy todeta, että niiden vuosien aikana saatu eteläpohjalainen vaikutus on ehtinyt haalistua hyvin ohueksi. Ainakin sen puhutun kielen osalta.

. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että muutos pitää mielen virkeänä. Siinä missä Keski-Suomen rallipolut osasi ajaa jo unissaankin ja kaikkien maakunnan pohjoisosan kuntien kylien sijainnin osasi ainakin aavistaa oikein, pitää vaikkapa Alajärven sivukylien sijaintia oikeasti miettiä. Kilometreissä mitattuna Keiteleen itäpuolella sijaitsevien Viitasaaren kylien etäisyys Soinin Vehulta ei ole suunnattoman pitkä, mutta maantiede ei kerro kaikkea.

. Melkein uskaltaisinkin suositella kaikille rohkeaa loikkaa eri puolelle Suomea ainakin hetkeksi. Kollegan kanssa ideoitu maansisäinen vaihto, jossa kielen lisäksi opeteltavaksi tulisivat kulttuurilliset erot, voisi avartaa monen katsantoa. (Ja oikein suunnattuna sitä ruotsinkieltäkin.) Jos ei muuten, niin ainakin oppisi sen, että pullapitkolle on eri puolille maata melkoisen kummallisia nimityksiä. Ihan en edelleenkään ymmärrä, että mistä kummasta sana ankkastukki tulee. Sähköpostiin saa lähettää tietoja sanan etymologiasta.

. Oma tieni on kulkenut Etelä-Pohjanmaalta Keski-Suomeen ja Päijät-Hämeeseen ja mukaan on mahtunut sivupolku Savoonkin. Matkan varrella olen huomannut, että ei niitä maakuntien kansalaisiin liitettyjä luonteenpiirteitä ole aivan tyhjästä temmattu.

Tämänhetkinen olotila, jossa työ on yhdessä ja koti toisessa maakunnassa, on ideaali pitämään ihmisen hereillä. Ihan saa itse valita, käykö ruokakaupassa työpäivän jälkeen millä kielellä. Leviällä eteläpohjalaisella vai kirjakielisemmällä keskisuomella.

piia.saarenketo@ilkka.com

Kirjaudu sisään

Takana melkein vuosi maakuntamatkailua – Maisemanvaihto tuulettaa päätä

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Takana melkein vuosi maakuntamatkailua – Maisemanvaihto tuulettaa päätä

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje