Teen, siis olen – ja muistan

Käsitöiden monet vaikutukset ihmisen hyvinvointiin on todennettu monessa tutkimuksessa. Käsitöiden tekeminen laskee stressiä, parantaa keskittymiskykyä, lisää ja ylläpitää hienomotoriikkaa ja niin edelleen. Stressiä laskevaan vaikutukseen on tosin joskus vaikea uskoa, kun pitsineuleen monimutkainen kaavio menee silmissä sekaisin ja langassa on solmu, mutta totta se silti on. Ainakin sinnikkyys kasvaa, kun ongelmaa selvittää.

Käsillä tekemisen sanotaan myös parantavan muistia. Jos neuloessa kuuntelee vaikkapa sijoitusaiheista podcastia, jäävät opit helpommin päähän. Ja moni varmasti piirtelee epämääräisiä kuvioita paperin nurkkaan luentoa kuunnellessaan. Kynällä on sama taikavoima kuin neulepuikoilla, asiat vain jäävät paremmin päähän sitä käyttäessä.

Kynän voiman olen huomannut myös juttukeikoilla. Jos haastateltavan jutut äänittää talteen, pitää äänitettä kelata koko ajan edestakaisin juttua kirjoittaessa. Mutta kun asiat kirjoittaa kynällä paperilla, ihan sillä tavalla vanhanaikaisesti, ei muistiinpanoja tarvitse juuri edes vilkaista juttua kirjoittaessa. Siinä ne tarinat tallentuivat vahingossa jonnekin takaraivoon ja siirtyvät sieltä näppäimistölle.

. Kynällä on sama taikavoima kuin neulepuikoilla. . Koronan jyllätessä maailmassa aika moni taisi aloittaa uuden harrastuksen, sellaisen, jota voi tehdä kotona. Kotijumppaa, joogaa, piirtämistä ja vaikka mitä muuta. Maailman avauduttua on jo ehditty uutisoida siitä, kuinka korona-aikana perheisiin otetuista koirista on jo haluttu eroon, kun etätöiden päätyttyä aikaa lenkkikaverille ei enää olekaan. Onneksi neulepuikot, siveltimet ja virkkuukoukut eivät samalla tavalla tarvitse sijaisperhettä, kun aikaa kulutetaankin taas muualla kuin kotisohvalla neuleen parissa.

Toivoisin silti, että erilaiset käsityöharrastukset jatkuisivat, vaikka maailma on taas auki. Enkä nyt tarkoita vain lankojen tai kynien kanssa tehtävää luovaa sohlaamista vaan ylipäänsä kaikkea käsin tekemistä mopojen rassaamisesta puiden pilkkomiseen.

. En lainkaan väitä, etteikö tietokoneella ja kännykällä voisi tehdä myös hyödyllisiä asioita. Mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, että olemme pian enemmän kuin pulassa, jos osaaminen keskittyy vain erilaisilla teknisillä laitteilla tehtäviin asioihin ja aiemmin mopoja rassanneet nuorukaiset eivät enää kiinnostu konkreettisista koneista. Mistä ihmeestä silloin löydetään sähköasentajat, autonkorjaajat ja lvi-asentajat, jos kiinnostus käsien sotkemiseen ei ole koskaan herännyt? Kaikkea ei voi tehdä kännykällä ja etänä.

Ja vaikka äkkiseltään saattaa tuntua, että kirjoneuleen kutomisesta ei ole sitten minkään valtakunnan hyötyä silloin, kun auto hajoaa, niin väärin meni. Tämänkin kutojan sorminäppäryyttä on kaivattu monta kertaa, kun pieneen tilaan ahdettu ajovalon polttimo on pitänyt vaihtaa.

Wed, 7/6

Kirjaudu sisään

Wed, 7/6

Teen, siis olen – ja muistan

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin