<p>Viime viikkoina moni on ainakin pääkaupunkiseudulla saanut odottaa bussia pysäkillä ja ruoka-annosta ravintolassa normaalia pidempään. Myös loma- ja työmatkoille on pitänyt lähteä erittäin aikaisin, kun lentokentän turvatarkastuksessa on kerrottu olevan poikkeuksellisen pitkät jonot. Syy viivästymisiin ja odotteluihin on kaikissa edellä mainituissa tapauksissa ollut sama eli työvoimapula.</p><p>Työntekijöitä on nyt vaikea löytää riittävästi erityisesti palvelualoilla ja ilmiö on havaittavissa kaikkialla Suomessa. Muutama viikko sitten julkaistussa majoitus- ja ravitsemus-, kaupan-, finanssi- ja palvelualan työnantajien Osaajabarometrissa havaittiin joka toisen kyselyyn vastanneen yrityksen kokevan rekrytointiongelmia. Kasvavissa yrityksissä haaste on vielä suurempi, sillä kahdella kolmasosalla niistä työntekijät ovat kortilla.</p><p>Suurin syy ongelmaan on se, ettei työntekijöitä yksinkertaisesti ole saatavilla (53 % yrityksistä). Lähes yhtä useasti (48 %) työnhakijoiden osaaminen ei ole riittävää. Myös korona on vähentänyt joidenkin alojen kiinnostavuutta työntekijöiden silmissä. Lisäksi työn vastaanottamisen kannattamattomuus nousee esiin.</p><p>Yksityisten palveluiden ja kaupan rekrytointiongelmat vaikuttavat laajasti koko yhteiskuntaan, sillä alat työllistävät 1, 3 miljoonaa suomalaista. Näin ison sektorin työllisyyden takaamiseen onkin tartuttava määrätietoisesti, jotta hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus voidaan turvata.</p><p>Osaajabarometrin julkaisemisen yhteydessä alojen työnantajaliitot esittivätkin useita ratkaisuehdotuksia tilanteen helpottamiseksi. Ensinnäkin kannustinloukkujen purkamiseen on saatava vauhtia. Verotuksen, sosiaaliturvan ja palvelumaksujen yhteensovittamista on parannettava siten, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. Tämä edellyttää esimerkiksi työttömyysturvan keston porrastamista ja sen enimmäiskeston lyhentämistä. Myös työllistämisen kustannukset ja hallintokuorma kaipaavat karsimista.</p><p>Toimia tarvitaan myös työperäisen maahanmuuton vauhdittamiseksi ja jo maassa olevien työllistymiseksi. Vaikka lupaprosessit ovat viime aikoina sujuvoituneet, vielä ei olla yhden luukun mallissa, joka mahdollistaisi nopeat kansainväliset rekrytoinnit. Saatavuusharkinnasta onkin luovuttava.</p><p>Kolmanneksi osaamisen parantamiseen on panostettava. Kaikilla koulutusasteilla on huomioitava mahdollisimman kattavasti tulevaisuuden tarpeet. Osaamisbarometrin mukaan niitä ovat palvelualoilla erityisesti viestintä- ja sosiaaliset taidot, myynti- ja markkinointiosaaminen sekä asiakasymmärrys. Lisäksi esimerkiksi ammattikoulutuksessa tarvitaan työelämäopettajia, jotka tukevat harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta pk-yrityksissä.</p><p>Neljänneksi on luotava jatkuvalle oppimiselle joustavat edellytykset. Työssä tapahtuvan oppimisen rinnalla on oltava työelämälähtöisiä ja helposti saavutettavissa olevia koulutusmahdollisuuksia. Tämä edellyttää mm. sellaista rahoitusmallia, joka kannustaa korkeakouluja ja muita oppilaitoksia tarjoamaan jatkuvan oppimisen palveluja yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Myös digitaaliselle alustalle, joka kokoaa työnhakijan kokemuksen, koulutuksen ja osaamisen yhteen sekä toimii linkkinä täydennyskoulutukseen ja avoimiin työpaikkoihin, on paikkansa.</p>
