Todellinen hiihtoharrastaja muistaa hymyillä käräjillä ja kertoo erikoisista hiertymistään tuntemattomille ihmisille

Hiihtokauden ollessa parhaimmillaan monilta pakkaa hiihtoetiketti unohtumaan.

. Siksi on hyvä muistuttaa, ettei hiihtolatu ole kaikkien yhteinen. Se on sinun verovaroillasi maksettu, joten muistuta armeliaasti lapsille, vanhuksille ja liikuntarajoitteisille, että ymmärtävät tulla ulkoilemaan vain silloin, kun sinä katsot hiihdon arvokisoja.

. Erityisellä lämmöllä muista niitä sunnuntaihiihtäjiä, jotka eivät pärjänneet koulujenvälisissä kisoissa sinulle. Harjoituta lihaksiasi, jotta olet valmistautunut näihin kohtaamisiin.

Olisi kovin noloa, jos sinun mielesi ja kehosi eivät pysyisi hallinnassa niin kuin ne pysyivät silloin, kun sinä voitit kultamitalin vuonna 1974 ja sait ihailevia katseita koulun siisteimmiltä oppilailta. Toiseksi jäämisen häpeä on pahinta, mitä sinä tiedät. Sitä sinä et halua kokea, sinä haluat olla iloisen pystyvä ihminen.

. Latu ei ole mikään seurustelukerho, ei uimahallin vesijumppa tai bingo.

Siellä ei kuulu olla mairean kohtelias, siellä kuuluu tervehtiä säästeliäästi, jos ei ollenkaan. Jokainen tekee oman palavahenkisen suorituksensa ja lähtee pirteästi kotiin. Sinne ei ole tarkoitus tulla ystävystymään. Todellinen hiihdon harrastaja ei vastaa iloiseen jutusteluun, koska haluaa keskittyä suoritukseensa. Sitä sunnuntaihiihtäjä ei ymmärrä.

Entä laturaivo sitten?

Siitä sinulla kuuluu olla varma mielipide: Laturaivo on vain pahantahtoisten ihmisten propagandistinen keksintö.

Sillä on tarkoitus mustamaalata sinut ja sinun kestävyysurheilua rakastavat ystäväsi. Jos joku hiihtäjä rauhanomaisesti siirtää sauvalla viisivuotiaan lapsen ja tämän äidin ladulta sivuun parantaakseen omia harjoitteluolosuhteitaan, niin entä sitten? Eikö jokainen vauhtikestävyysharjoituksia rakastava hiihtäjä tekisi niin?

Käräjillä muista kuitenkin hymyillä ja pysyä kertomuksessasi.

. Ladun ulkopuolella julista hiihdon ilosanomaa.

Muista kertoa näennäisen spontaanisti hiihtokilometreistäsi, kun joku tuiki tuntematon ihminen pysäyttää sinut kadulla ja kysyy tietä.

Katso, kuinka tämän ihmisen mielenkiinto herää, kun reittiopastuksen sijaan saakin kuunnella sinun pakkassään käheyttämää ääntäsi, jolla sinä kerrot hiihtokilometrien kipeyttämistä lihaksistasi ja hiertymistäsi mielikuvituksellisissa paikoissa. Kuinka ihanaa onkaan olla juuri se henkilö, joka pystyy hiihtotarinoillaan kuljettamaan tavallisen rahvaan pois päiväkohtaisesta latteudesta kohti kiihottavaa alppiretkeä!

Niinpä hakeudu seuraan, joka haluaa kuunnella aidosti sinun mielenkiintoista luentoasi latuprofiileista, eri suksimallien ominaisuuksista ja VO2-max-arvoista.

Etsi väsymättömän sitkeitä kuuntelijoita. Seuraavat ryhmät on havaittu aikaisemmilla hiihtokausilla empaattiseksi yleisöksi: Pölyimurikauppiaat, eduskuntavaaliehdokkaat, psykologit, taksikuskit, hierojat ja kampaajat. Paremman puutteessa myös ensiharvennuskoivikot ja betoniporsaat ajavat asian.

. Muista roolisi yleisenä mielipidevaikuttajana.

Kirjoita lehtien mielipidepalstoilla rakentavaan sävyyn tekstejä, jossa vaadit kotikuntaasi hiihtoputkea. Säilytä suhteellisuudentajusi ja ole ratkaisukeskeinen: Ehdota kunnan ainoan terveysaseman sulkemista, jotta hiihtoputken kulut saadaan katettua. Näin saat muut hiihdon ystävät puolellesi.

Heinäkuussa tepastele pururatojen liepeillä omistuksenhaluinen ilme kasvoillasi. On vain ajan kysymys, milloin pääset taas hiihtämään. Jos näet siellä lenkkeilijöitä tai pyöräilijöitä, muistuta heitä lähestyvästä hiihtokaudesta intohimoinen ilme kasvoillasi.

Kirjaudu sisään

Todellinen hiihtoharrastaja muistaa hymyillä käräjillä ja kertoo erikoisista hiertymistään tuntemattomille ihmisille

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje