Toljotin ovensuussa ruotsalaismiehiä samalla kun aivoni tyhjenivät – Vierasta kieltä puhuva joutuu moneen kiipeliin

Tulimme risteykseen ja minä jatkoin eteenpäin, vaikka muut kääntyivät vasemmalle.

Oli ilta ja pimeää, kun olimme alle parikymppisinä porukalla laskettelemassa Hemavanin laskettelukeskuksessa Ruotsissa.

Väsyneenä laskin alas. Pimeän metsän keskellä oli mökki, josta tuli valoa. Sisällä olisi varmasti ihmisiä, jotka auttaisivat minua paikantamaan itseni.

Suunnittelin, mitä sanon ruotsiksi tai ainakin englanniksi.

Avasin tönön oven. Sisällä oli ruotsalaisia miehiä istumassa pöydän ääressä.

Juuri silloin aivoni tyhjenivät. Päästäni katosivat oikea ja vasen aivopuolisko, ruotsi, englanti, sosiaaliset taidot ja peruskohteliaisuus.

Olimme kaikki pimeän, talvisen metsän keskellä. Olin avannut oven, tuijotin miehiä silmät suurina enkä edes tervehtinyt heitä. Töksäytin silmät suurina:

– En stuga, stugan, stugor, stugorna.

Ne ovat mökki-sanan taivutusmuodot. Sitten toljotin miehiä kuin aasi.

Ruotsalaiset tokenivat äkkiä.

– Hienosti taivutettu, yksi heistä sanoi. Eräs toinen näytti aika nihkeältä.

Yhtä kaikki, yksi heistä vei minut ystävällisesti moottorikelkalla ihmisten ilmoille. Taivutusmuodot on hyvä hallita.

. Kielet ovat tuoretavaraa, joten niitä pitää käyttää. Se ujostuttaa monia suomalaisia, mutta ehkä joku saa lohtua möläytyksistäni.

Myöhemmin pääsin Ruotsiin töihin kotipalveluun.

Kokenut hoitaja näytti minulle paikkoja. Halusin jutella ystävällisesti ja kysyä naiselta, oliko hän työskennellyt siellä pitkään. Käänsin lauseen päässäni englannista ja pinnistelin kovasti, olinhan koulussa nukkunut ruotsin oppitunnit.

Tapitin häntä ja kysyin vakavana, har du jobbat här för länge, oletko työskennellyt täällä liian pitkään.

Taas sain ruotsalaisen hämmentyneeksi.

. Nuorena asuin jonkin aikaa Uudessa-Seelannissa. Lähdin siellä mukaan koskiuintiin, jossa uidaan oppaan johdolla porukalla vuolaasti virtaavassa koskessa. Päässä oli kypärät ja apuna jokaisella oma pieni styroksilautta.

Miksi tein niin, on arvoitus, koska en edes pidä vedestä.

Matkalla joelle sain tietää jonkun kuolleen samassa aktiviteetissa. Koski virtasi sateen jälkeen tavallista vuolaampana.

Menin veteen ja tunsin puhdasta pelkoa. Koski ryöpytti ihmistä aggressiivisesti. Joki oli manala, tuonela ja vainajala, joka heitti ruumista surutta. Opas tunsi jotain jalkansa alla, nosti sen ylös, ja siinä oli hetken sukeltanut amerikkalaisosallistuja.

Kauhu lamaannutti jalkani.

Jonkin ajan jälkeen opas veti minut ja muita huonosti pärjääviä rannan tuntumaan ja kysyi, halusimmeko lopettaa. Halusin välittömästi pois vedestä ja sanoin I want to finish. Virhe.

Hän ymmärsi, että haluan lopettaa eli tulla maaliin ja veti minut virtaan.

Tuonela. Helvetti.

Verbit on tarpeellista hallita.

. Kielikukkasia on muitakin. Milloin matkaseura on pyytänyt leipomossa patongin sijaan patukkaa, milloin suomalaisnainen on kysynyt Venäjällä, onko huoneessa patjan sijaan merimiestä. Sveitsissä kirjastossa halusin maksaa pienen myöhästymismaksun, mutta puhuin mittavan velkataakkani suorittamisesta.

Uutta kieltä käyttävä tarvitsee muilta ymmärrystä. Hän yrittää kovasti, mutta on joskus tahtomattaan hyypiö, töykeä ja ylipäätään kiipelissä.

Kirjaudu sisään

Toljotin ovensuussa ruotsalaismiehiä samalla kun aivoni tyhjenivät – Vierasta kieltä puhuva joutuu moneen kiipeliin

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Toljotin ovensuussa ruotsalaismiehiä samalla kun aivoni tyhjenivät – Vierasta kieltä puhuva joutuu moneen kiipeliin

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje