<p>Kun istuu kotona ja kärsii kuumuudesta, tuskaiset ajatukset tulevat mieleen ihan itsestään. Toisaalta kaiken ironisuus pakkaa vetämään suun muikeaan hymyyn. Maailma on kuitenkin niin hullunkurinen, ettei sanotuksi saa. Yritetään kuitenkin sanoa jotakin.</p><p>Olen aina tiennyt, että lentokenttien tarkoitus on kiduttaa ihmispoloa, joka sinne on joutunut. Poikkeuksena ovat sellaiset pikkukentät kuin Vaasa, jossa matka alkaa niin kuin pitääkin.</p><p>Henkilökuntaa on aina ollut liian vähän ja jonot tappavia, mutta nyt on kuulemma Eurooppa kaaoksessa ja ihan kentät tukossa. Miksi?</p><p>Joku tietäväinen asiantuntija uskotteli, että korona-aika opetti ilmastoahdistuneet ihmiset matkustamaan kotimaassa. Liikelennot loppuvat etäkokousten myötä. Siksi lentokentät pysyvät hiljaisina ja henkilökuntaa vähennettiin. Sitten korkki aukesi: ihmiset tunkevat kentille ja ulkomaille epätoivon vimmalla. Kaaos on valmis. Olisiko tämä ollut ennustettavissa?</p><p>Ajoimme vaimon kanssa kesäkuussa Saksassa Münchenin kehätietä pohjoiseen. Oli pitkä viikonloppu ja puoli kaupunkia istui autoissaan matkalla etelään Alpeille. Ruuhka oli sen mukainen, puskuri puskurissa siinä madeltiin yli kymmenen kilometrin jonossa kolme autoa rinnakkain. Kyllä nauratti, kun ajatteli joka iikan tienneen jo lähtiessä, mihin sitä joutuu. Sama se on lentokentillä: kärsimys jalostaa. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Kärsi kärsi, kauneimman kruunun sä saat.</p><p>Ja sitten on Erdogan, vielä kerran. Suomessa luultiin ja asiantuntijat sanoivat, että nyt päästään Natoon. Sitten ei päästäkään Natoon, kun Turkki vaatii ensin sopimuksen täytäntöönpanoa. Suomen ja Ruotsin olisi luovutettava kansalaisiaan Turkkiin ja muuta sellaista mahdotonta. Olisiko tätä ollut niin kovin vaikea ennustaa. Nähtävästi oli. Kirjoitus oli seinällä, mutta kuka viitsi katsoa.</p><p>Olemme eläneet koronan, Ukrainan sodan ja Naton kanssa oikeaa tietäväisten asiantuntijoiden kulta-aikaa. Niitä on putkahdellut esiin kuin sieniä sateella ja tietoa on piisannut. Vai oliko se sittenkin vain arvailua, kummastelua ja luuloja, tulevaisuudesta kun ei ole tietoa. Oikea asiantuntija sanoisi, ei tiedä, ei osaa sanoa, pitää odottaa ja katsoa. Mutta koska jotakin on kuitenkin tehtävä, on toimittava, uskomuksia tarvitaan ohjaamaan toimintaa. Ja sitten kysytään asiantuntijoilta. </p><p>Vaatii kyllä aikamoista pokkaa olla asiantuntija kysymyksissä, joista kukaan ei vielä tiedä mitään. Kuinka Ukrainan sota päättyy, kysykää asiantuntijoilta. He kyllä kertovat. Mutta ei kai kukaan usko heidän tietävän, korkeintaan he arvaavat. Ja kuka osaisi arvioida arvauksen osuvuutta.</p><p>Aika näyttää, ja sitten asiantuntijat saavat esitellä jälkiviisauden hienouksia ja kertoa historian opetuksista. Paljon porua, vähän villoja.</p>
