Kolumni

Tuu­li­voi­ma­loi­den ra­ken­ta­mi­ses­sa mättää nyt jokin, ja olen osa on­gel­maa

Annukka Latvala
Annukka Latvala
Kuva: Tomi Kosonen

Siellä ne häämöttävät järven takana, seisovat vastarannan harjanteella rivissä kuin punasilmäiset kykloopit.

Tuulivoimalat ovat sen verran kaukana, parinkymmenen kilometrin päässä, etteivät ne häiritse. Jos niistä jotain ääntä lähtee, se ei kuulu mökkirantaan asti. Myllyt eivät hallitse maisemaa.

Seitsemässä vuodessa silmä on tottunut niihin.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa I-P Digi ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €