Uhkapeleistä tuttu taktiikka toimii somessa, eikä riemu kestä silmänräpäystäkään

Kun pitkä päivä on takana ja on aika nostaa kintut sohvalle, käteen ujuttautuu puhelin. Aivan vahingossa sormi eksyy jonkin somesovelluksen kohdalle, klikkaa, ja muutama tunti hujahtaa sekunneissa.

. Miten tähän päädyttiin taas?

. Snapchat, joka luotiin siksi, etteivät vuosia vanhat somepäivitykset kummittelisi tulevaisuudessa, lanseerasi ensimmäisenä stories- eli tarinaominaisuuden. 24 tunnissa katoavista elämän pilkahduksista tuli jymymenestys. Parissa vuodessa tarinoista tuli vakiokamaa somealustoille.

. Samalla se avasi ovet aivan uudenlaiselle somekäyttäytymiselle, sillä aiemmin postaukset olivat pysyviä niin kauan, kun niitä ei poistettu. Snäpin tuoman muutoksen myötä postauksiin liittyikin yhtäkkiä kertakäyttöisyyden elementti. Voidaan puhua FOMOsta, poisjäämisen pelosta. FOMO tulee sanoista fear of missing out .

. Somen kontekstissa se tarkoittaa käytännössä sitä, että postaukset täytyy katsoa mahdollisimman nopeasti, ettei niitä missaa.

. Mutta miksi olemme niin someorientoituneita?

. S osiaalinen media tosin lienee jo vanhanaikainen ilmaisu, kun nykyään puhutaan yhteisöpalveluista . Lähes kaikki internetissä on jollain tapaa sosiaalista kommenttikenttineen, yksityisviestimahdollisuuksineen ja reagointinappeineen. Jaottelua internetin ja "oikean elämän" välillä ei enää edes tehdä, sillä netti ja some eivät ole olemassa missään tyhjiössä.

. Suomessa 2013 yhteisöpalveluja käytti päivittäin tai lähes päivittäin 14 prosenttia väestöstä. 2022 vastaava luku onkin jo 59 prosenttia. Vuosikymmenessä tapahtunut muutos on valtava.

. Syy on loppupeleissä varsin yksinkertainen: ensin some oli jotain täysin uutta ja siksi jännittävää, nyt toimintaa ohjaavat preferenssipohjaiset algoritmit. Kun ruudulla rullaavat postaukset vastaavat joko täysin tai lähes täysin mielenkiinnonkohteitasi, algoritmit toimivat. Ja kun näkee itseään kiinnostavaa sisältöä, sen parissa haluaa käyttää paljon aikaa.

. Algoritmit toimivatkin kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta täydellisesti. Ei kuitenkaan ole salaisuus, että ajankäyttöä maksimoivat algoritmit perustuvat samalle periaatteelle kuin uhkapelaaminen, erityisesti peliautomaatit. Kun seuraavan postauksen sisältöä ei tiedä, jokainen rullaus eteenpäin on uhkapeliä: jos postaus on mieluinen, se tuottaa piristävä mielihyvähormonia, dopamiinia.

. Jos taas postaus ei ole mieleinen, ei hätää. Ehkä seuraava sitten.

. Ilmiötä edesauttaa niin kutsuttu infinite scrolling , päättymätön vieritys. Siinä missä ennen joutui klikkaamaan itsensä seuraavalle sivulle kuin jokin luolamies, saa nyt rullata uutta sisältöä hamaan tappiin asti. Kun selkeää päättymistä ei ole, on vaikea arvioida rullaamiseen käyttämäänsä aikaa ja näkemänsä sisällön määrää.

. Toisin kuin tämä sivu, jolla on alku ja loppu, somesivun loppu on loputon suo. Pois päästäkseen täytyy irrottautua mielihyväkoukusta.

Kirjaudu sisään

Uhkapeleistä tuttu taktiikka toimii somessa, eikä riemu kestä silmänräpäystäkään

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje