Ukrainaa suurempi ongelma

Venäjän joulun alla esittämät uhkaukset ovat johtaneet sarjaan neuvotteluita, jotka herättävät samaan aikaan sekä toivoa että kysymyksiä. Emme tiedä, mistä suurvaltojen välillä on puhuttu. Emme voi tietää, kuljetaanko nyt oikeasti diplomatian raiteella.

Merkit ovat ristiriitaisia. Ulkoministerit Blinken ja Lavrov tapasivat toisensa viime viikolla, ja Yhdysvallat toimitti Venäjälle sen vaatimia kirjallisia vastauksia. Venäjä ilmoitti saman tien pitävänsä niitä täysin riittämättöminä. Silti ”toissijaisista kysymyksistä” voitaisiin Lavrovin mukaan neuvotella.

Yhdysvallat näyttää toimineen johdonmukaisesti. Se haluaa keskustella Venäjän kanssa aseidenriisunnasta ja asevoimien toiminnan avoimuudesta. Sen sijaan koko Eurooppaa koskevista asioista ei neuvotella ilman eurooppalaisia.

Ukrainan tilanne ei osoita parantumisen merkkejä. Niin sanottu Normandia-ryhmä – Ukraina, Venäjä, Saksa ja Ranska – oli koolla, muttei edennyt missään asiassa. Se ei ole ihme, sillä Ukrainan on mahdotonta hyväksyä Venäjän yksipuolista tulkintaa Minskin sopimusten sisällöstä.

Samaan aikaan Venäjän valtiollinen media kertoo propagandistista ja valheellista tarinaa siitä, miten Ukrainan maaperällä on Naton ja Yhdysvaltain erikoisjoukkoja, jotka uhkaavat Venäjää. Kaikki viittaa edelleen siihen, että Venäjällä on vakavat aikeet iskeä Ukrainaan.

Lännen on sanottu langenneen Venäjän virittämään massiiviseen strategiseen ansaan. Kremlin todelliset tavoitteet ovat paljon Ukrainaa pidemmällä. Se haluaa Eurooppaan uuden turvallisuusjärjestyksen, joka tunnustaisi Venäjän oikeuden etupiiriin. Pitämällä yllä voimakasta sotilaallista painetta Venäjä pitää aloitteen itsellään ja pakottaa lännen reagoimaan.

Laajamittaiseen sotaan ryhtymisen sijasta Venäjä voi tehdä täsmäiskuja ohjuksin tai lentokonein. Sen arsenaalissa on sitä paitsi paljon muutakin kuin sotilasvoimaa. Se voi tehdä kyberhyökkäyksiä ja erilaisia tihutöitä. Se voi horjuttaa hallituksia ja lamauttaa infrastruktuuria.

Lännen on kyettävä torjumaan Venäjän aikeet, mikä edellyttää johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä. EU ja sen suurimmat jäsenmaat ovat olleet heikko lenkki lännen ketjussa. Saksan uuden hallituksen ulkopoliittinen linja ja suhtautuminen Venäjään on epäselvä. Huhtikuun vaaleihin valmistautuva Ranskan presidentti Macron on julistanut, että EU:n pitäisi neuvotella Venäjän kanssa ilman Yhdysvaltoja.

Sooloilun sijasta lännen olisi nyt nopeasti löydettävä uskottava yhtenäisyys. Se tarkoittaa Venäjän uhkaamista kovilla pakotteilla, joilla voi olla hintansa myös sanktioiden asettajalle. Se on kestettävä.

Kun ikävistä asioista puhutaan, Suomikin on altis kohde. Olemme osa ”kollektiivista länttä”, pakotepäätöksiin osallinen Naton kumppanimaa. On sinisilmäistä luulla, ettei Venäjän aggressio – sen muodoista riippumatta – voisi kohdistua myös meihin. Valmiuden nostaminen ei ole vain puolustusvoimien asia.

Kirjaudu sisään

Ukrainaa suurempi ongelma

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Ukrainaa suurempi ongelma

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje