<p>Urheilun politiikasta on kaksi vastakkaista väitettä: urheilu on poliittista ja urheilu ei ole poliittista. Logiikan lakien mukaisesti toinen näistä väitteistä on tosi ja vastaavasti toinen on epätosi. Kun seuraa asiasta käytävää väittelyä, alkaa epäillä, ettei kumpikaan väite ole tosi. Miksi? Selitys on, että väitteet ovat niin huonosti muotoiltuja, ettei niiden merkityksestä saa selvää. Silloin totuudesta päättäminen on mahdotonta. </p><p>Mitä tässä tarkoitetaan poliittisuudella? Vaikea sanoa. Ennen urheilu oli Suomessa puoluepoliittista, kun oli kaksi järjestöä, oikeiston oma SVUL ja työväen TUL. Mutta nämä ajat ovat menneet. Suomen valtio juostiin maailmankartalle, kuten sanotaan, ja politiikkaa sekin on. Doping on monessa maassa ollut valtiojohtoista ja siis poliittisesti motivoitunutta puuhaa. </p><p>Politisoitumisen vastakohtana on ollut antiikin Kreikan hieno käytäntö: sodat lopetettiin olympialaisten ajaksi, jotta jaloon kilpaan osallistuminen olisi mahdollista kaikille.</p><p>Olympiaurheilu oli aikoinaan amatöörien huvia, jonne ammattilaisilla ei ollut asiaa. Nyt suuri osa urheilijoista on ammattilaisia ja iso raha poikii isoja kisoja.</p><p>Vaikka urheilu olisi vapaa politiikasta, rahan kahleissa silti ollaan. Ja kun diktatuurimaat maksavat isot rahat saadakseen kisat, raha ja politiikka sotkeutuvat toisiinsa herttaisen yksinkertaisella tavalla: Ostetaan kisat itselle, jotta saadaan kiillotettua likaista imagoa.</p><p>Yksi asia keskustelijoilta jää yleensä huomaamatta, nimittäin erottelu sen välillä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla.</p><p>On totta, että urheilu on monessa eri mielessä poliittista. On myös totta, että jotkut lajit ovat enemmän rahan kuin politiikan vallassa. On myös lajeja, joissa ei ole sijaa politiikalle eikä rahalle, esimerkkinä suojalkapallo.</p><p>Oikeastaan keskustelu koskee kysymystä, pitäisikö kaikki politiikka karsia urheilusta. Tähän kysymykseen ei ole oikeata vastausta. Kysymyksessä on hyvin tai huonosti perusteltu mielipide.</p><p>Luultavasti aika harva suomalainen väittäisi tosissaan, että urheiluun pitää saada lisää politiikkaa, esimerkiksi puoluepoliittista paloa ja ulkopoliittista potkua.</p><p>Mutta jos olemme yhtä mieltä siitä, että urheilussa on politikkaa, vaikka urheilun pitäisi olla epäpoliittista, on ryhdyttävä vähentämään politiikan osuutta urheilussa. Miten tässä käy? Ei taida onnistua.</p><p>Lopetetaan siis jankutus ja otetaan sormi suusta. Koska diktatuurien vastustaminen on moraalinen velvollisuutemme, politiikkaa tarvitaan. Eikä urheilu ansaitse erivapauksia. Moraalisista velvollisuuksista ei ole tinkimistä. Sitten toimeen ja diktatuurit boikottiin. Tämä tietysti haittaa urheilemista. Mutta diktaattorien myötäily on politiikkaa sekin.</p><p>Ei urheilija pääse politiikkaa karkuun, vaikka hiihtäisi kuinka kovaa ja kauas.</p>
