Uudenvuodenlupaukset sammuvat usein kuin tähtisadetikut hankeen – Mitä jos itsensä piiskaamisen sijaan tyytyisikin maanantaiminään

Vuosi 2023 kurkkii jo aivan kulman takana. Uudenvuodenyönä yhtä aikaa rakettien kanssa pimeälle talvitaivaalle sinkoavat jälleen tuhannet uudenvuodenlupaukset.

Monen mielessä siintää kymmenen kiloa kevyempi olemus, säännölliset salivuorot, huolellisesti aikataulutettu arki huolellisesti järjestetyssä kodissa, ylipäätään monenlainen venyminen "nextille levelille " elämässään.

Usein uljaat lupaukset myös hiipuvat kuin tähtisadetikku hankeen.

Syy lupausten kosahtamiseen piilee usein niiden painossa. Tulee helposti luvattua niin suuria ja mahtavia, että sitä uupuu urakassaan jo alkumatkalla ja palaa häntä koipien välissä vanhoihin tuttuihin uomiinsa. Kuntosalikortti menee myyntiin, sohva vetää syliinsä.

. Yleensä uudenvuodenlupaukset tapaavat olla luontojaan varsin ankaria ja askeettisia. Sellaisia, jotka heiluttavat piiskaa pään päällä ja soimaavat tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Ankaruus, kunnollisuus ja tunnollisuus resonoivat perinteisesti hyvin suomalaisessa sielussa.

Jotenkin vain tuntuu, että erityisesti ensi vuonna ei lisäpiiskoja kaipaisi. Aika kun on tarpeeksi ankara muutenkin. Eiköhän Ukrainan sodan, energiakriisiin, inflaation, korkojen nousun ja muiden vitsausten luomissa varjoissa ole jo haastetta riittämiin itse kunkin elämässä.

Mitäpä jos alkavana vuonna lupaisikin olla mahdollisimman armelias itselleen ja muille. Laskisi rimaa, madaltaisi vaatimuksia. Säätäisi sisäisen äänensä lempeään asentoon, puhuisi itselleen kuin parhaalle ystävälleen.

Sen sijaan, että soimaisi itseään siitä, mihin ei taaskaan yltänyt, kehuisi, kannustaisi ja kääntäisi katseen siihen, mikä on hyvin ja mihin kuitenkin pystyi. Ei yrittäisikään olla se paras versio itsestään vaan tyytyisi ihan siihen maanantaiminään ja taputtaisi sitä rohkaisevasti päälaelle.

. Sitä paitsi eikö pimeä ja kylmä vuodenaika ole ylipäätään väärä ajankohta elämänsä kurssin tarkistamiseen ja juhlaviin lupauksiin.

Vuosi 2023 on kyllä vielä puhdas ja valkea kuin lapsen sielu, mutta sinne rämpii sama vanha, juuri taas yhden vuoden pulkkaan saanut ja matkan varrella ryvettynyt minä. Eikö mahdollisia lupauksia voisi katsella keväämmällä, tai vaikka kesäloman jälkeen, kun hallan hyiset sormet eivät enää kutita selkäpiitä.

Todella mainion uudenvuodenlupauksen kuulin joulunpyhinä kaupan kassalla. Siinä aloitetaan elämäntaparemontti tammikuun ensimmäisenä päivänä. Remontti lopetetaan sitten seuraavana päivänä, tammikuun toisena. Hyvin on kuulemma toiminut ja pitänyt jo parikymmentä vuotta.

Kirjaudu sisään

Uudenvuodenlupaukset sammuvat usein kuin tähtisadetikut hankeen – Mitä jos itsensä piiskaamisen sijaan tyytyisikin maanantaiminään

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Uudenvuodenlupaukset sammuvat usein kuin tähtisadetikut hankeen – Mitä jos itsensä piiskaamisen sijaan tyytyisikin maanantaiminään

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje