Väsyttävää valoa ja riemu ensimmäisestä leskenlehdestä – Keväällä on kahdet kasvot

Se on sitten kevät. Kamalaa! Yhtäkkiä maailmaan on sytytetty taas valot kuin suuresta katkaisimesta kääntäen. Ja se valo sitten todella on kaikkialla, kovana ja kirkkaana, uuvuttavanakin. Kevään valoa ei pääse pakoon, se paljastaa kaiken: ikkunoiden likarannut, kirjahyllyn pölyt, talven jäljiltä kauhtuneen, kalpean olemuksen.

Alkukevään luonto ei sekään vielä aikoihin silmiä hivele. Kunhan kinoksista ensin päästään, likaista lunta, rapaa, loskaa ja vähitellen esiin puskevaa sänkistä multaa riittää moneksi viikoksi.

Uuden syntymiseen liittyy aina kipua, se koskee myös kevättä. Runoilija Aaro Hellaakoski sanoitti sen näin väkevästi:

"Ei ankeampaa tuttavaa kuin hajoava huhtikuu. Kun siihen silmä kajoaa, se riisuutuu ja hajoaa. Se, kaiken-paljastuksen kuu, se häpeäänsä sairastaa. Ei ankeampaa tuttavaa kuin sielunsairas huhtikuu."

Kevät tuo monille mukanaan myös oudon levottomuuden, sen epämääräisen tunteen, että jotain nyt kyllä pitäisi, kun vaan tietäisi mitä: jotakin uutta ja uhmakasta, voisi vaikka nousta junaan ja kadota huhtikuun siniseen iltaan. Uutta synnyttävä kevät kutsuu rikkomaan tutut kaavat ja normit.

Moni masentuu keväisin. Johtuneeko siitä, että keväisin voi tulla tunne, keväälle pitäisi jotenkin pärjätä, syntyä itsekin uudelleen ja puhjeta uuteen kukoistukseen. Jos siihen ei pysty, uupumus ja masennus uhkaavat.

Keväässä koettelee myös sen oikullisuus.

Yhtenä päivänä aurinko hellii ja lämmittää talven kohmettamaa sielua. Seuraavana päivänä tuuli tuivertaa pohjoisesta ja tupruttaa kymmenen senttiä lunta kevätkaduille. Kevään luontoon kuuluu antaa yhdellä kädellä ja vetää toisella pois.

. Se on sitten kevät. Ihanaa! Loputtoman pitkä, jäinen ja hyinen vaellus talven läpi alkaa olla ohi ja ilmassa on jälleen valoa ja toivoa.

Valo on kaikkialla ja se nostaa sielun ja mielen korkeuksiin. Tuntuu, että taas jaksaa, taas on energiaa.

Keväinen luonto on ihmeellinen. Maa tuoksuu, jäät lähtevät, talven valta murtuu ryskyen. Kaikki on alussa, kaikki on mahdollista.

Kevät on täynnä ihania ensihetkiä, joka vuosi yhtä ihania ja uusia. Ensimmäinen jäätelötötterö kioskilta, ensimmäiset ulkona juodut kahvit, ensimmäinen leskenlehti, ensimmäinen riittävän lämmin aamu, kun voi vetää tennarit jalkaan talvisaappaiden sijaan.

Entä sitten keväiset taivaat. Huhtikuun iltataivaassa on se tietty upea sininen sävy, jota ei muulloin ole.

Kevät on kuin ison ilon eteinen, silloin kaikki on edessäpäin.

Aamun kirkkaudessa kävellessä kuuluu lähipuusta linnun lurittelu. Sen riemuun yhtyy keväästä hullaantunut sielu.

Kirjaudu sisään

Väsyttävää valoa ja riemu ensimmäisestä leskenlehdestä – Keväällä on kahdet kasvot

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje