Vanhojen kirjojen ilmaisun siistiminen on riskialtista puuhaa, sillä siitä ei ole pitkä matka sensuuriin

Uutiset tiesivät viikolla kertoa, että kirjailija Ian Flemingin James Bond-kirjoja kirjoitetaan osin uusiksi. Flemingin teksteistä poistetaan rasistisia ja muita mahdollisesti loukkaaviksi koettuja sisältöjä (HS 27.2.). Poistetut tai siistittäviksi määrätyt kohdat vaikuttivat jutun perusteella varsin harmittomilta – ainakin kun niitä vertaa netistä päivittäin löytyvään törkyyn.

Sensitiivisyyslukijat, joita Flemingin kirjojen uusintapainoksia otettaessa oli käytetty, päätyivät kuitenkin suosittelemaan superagentin puheiden siistimistä. Globaali viihdeteollisuus taipui, koska globaalius tarkoittaa suuria rahoja. Silloin on oltava myös globaalisti korrekti, pelkkä poliittinen korrektius ei riitä.

. Fleming-uutinen vei ajatukset väkisin sensuuriin. Vapaissa länsimaissa se on kirosana. Suvaitsevaisuus ja liberaalisuus ovat tavoiteltavia ihanteita, koska suvaitsevat ja liberaalit yhteiskunnat ovat luovimpia ja tuottavimpia. Kun ajatuksia ja yksilöitä ei kahlita, syntyy ideoita, taidetta, kulttuuria ja hyvinvointia. Kyllä tuossa järkeä on.

Suvaitsevaisuus tarkoittaa Suomessa useimmiten laajaa sallimista, vaikka sen pitäisi tarkoittaa myös sietämistä. Jälkimmäisen kanssa tuppaa olemaan vaikeaa. Hiljattain pisti silmään, miten pelin tiimellyksessä cocksuckeriksi nimitellyttä jääkiekkovalmentajaa paheksuttiin. Valmentajan katsottiin sortavan tiettyä seksuaalivähemmistöä.

Jätkäporukassa lätkää pelanneet tietävät, ettei kaukalossa tuskan tai tappion hetkellä siteerata sujuvasti Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksiä tai pätkiä Danten Divina Commediasta, erityisesti Inferno-osasta.

. Sensuurilla ei pitäisi koettaa korvata hyviä tapoja ja kunnioittavaa käytöstä, varsinkaan jos molemmista on ollut puutetta useita vuosikymmeniä sitten. Pahimmillaan sensuurilla siivotaan piiloon yhteiskunnasta sellaista, mikä vain jää odottamaan oikeaa hetkeä pulpahtaa takaisin pintaan. Rasismin kaltaiset vastenmieliset ilmiöt eivät sitä paitsi poistu sensuroimalla etu- tai jälkikäteen.

Jos urheilukentällä kirpoaa tappion hetkellä runon sijaan litania sielunvihollisen synonyymejä, ei se vielä todista yhdenkään yksilön todellisesta luonteesta yhtään mitään.

. Jokaisella kansakunnalla on haavansa ja pimeät kulmansa. Myös Suomen historiaan mahtuu kohtia, joista ei voi olla hirveän ylpeä. Mennyt on mennyttä, osa historiaa. Ikävien tapahtumien kirjoittaminen jälkikäteen siistimmiksi on väärin. Juuri noin toimii Venäjä. Se muokkaa historiaa oikeuttamaan hirviömäisen sotansa. Tällaiseen ei pidä alentua.

Mitä kirjoihin on 70 vuotta sitten kirjoitettu, jääköön niihin sellaisenaan. Kun nykyään kirjoitetaan toisin, sehän vain on todiste kehittymisestä, että ihmiskunnalla on toivoa.

Kirjaudu sisään

Vanhojen kirjojen ilmaisun siistiminen on riskialtista puuhaa, sillä siitä ei ole pitkä matka sensuuriin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje