<p>Ole itsenäinen. Siirry mahdollisimman pian työelämään, ja tätä ennen hanki vähintään korkea-asteen koulutus ja viisi vuotta työkokemusta. Individualistinen yhteiskuntamme hokee tuoreille sukupolville verojen maksamisen tärkeyttä ja kriittistä ajattelua – tulee olla <em>strong independent woman. </em>Mutta missä viipyy pitkään odotetut lapsenlapset?</p><p>Vanhemman sukupolven emäntä kailottaa, kuinka lasten tekeminen nuorena on hyvä ratkaisu. Töihin voi mennä kotitilalle tai kylälle, ja pihapiirissä asuvat isovanhemmat auttavat tarvittaessa lasten kaitsemisessa. Isännäksi on valikoitunut oikeamielinen kumppani, jota ei riennot diskoissa voisi vähempää kiinnostaa.</p><p>Nykypäivän Kallion itsemurhayksiössä kököttävä nuori ei välttämättä olisi yhtä mieltä lapsen tekemisen yksinkertaisuudesta, kun tuleva ammatti on ensin pakottanut raahautumaan kaupunkiin ja lompakko soluasuntoon. Perintönä ei tullut maata ja mantuja, tupaa ja emännän taitoja. Ilmastonmuutos ahdistaa, ja kersan pyöräyttäminen olisi pahin ilmastorikos.</p><p>Elämäntyylin muuttumisen ohella media on omiaan luomaan epävarmaa mielikuvaa parisuhteessa olemisesta. Netin sisältöjä ronkkiessa ihminen saa helposti itsensä kuplaan, jossa irtosuhteet ja haureus ovat arkipäivää. Kumppaneiden shoppailuun sekä kasvojenkohotuksiin löytyy tusinoittain sovelluksia. Vääristyneet mielikuvat vahvistavat entisestään valintaa elää yksin.</p>.<div><blockquote>Mielipiteiltään kaikkein varminkin voi kokea pettymyksen tajutessaan, ettei kukaan jää kertomaan niitä eteenpäin.</blockquote><span class="attribution"></span></div>.<p>Ranska on syntyvyydeltään Euroopan maiden kärkikastia. Henkihieverissä raatamisen sijaan elämäntyyli ihannoi omista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista kiinni pitämistä lastenhoidon ohella. Kasvatustyyli takaa sen, että vanhemmat voivat nauttia kahvinsa rauhassa lasten leikkiessä keskenään ja päivähoidossa lapsille tarjotaan kolmen ruokalajin ateria naperoiden kulinaristista elämystä vähättelemättä. Valtio tukee äitejä aina ilmaisesta päivähoidosta vatsankiristysleikkauksiin, ja jokainen voi päätellä, onko näillä seikoilla yhteyttä Ranskan korkeaan syntyvyyteen.</p><p>Vaikka Suomella on tapana tulla suloisesti jälkijunassa, ei olisi pahitteeksi ottaa mallia sieltä, missä on selvästi onnistuttu. Ensisynnyttäjien keski-iän nousua ei tarvitse ihmetellä, jos mielikuva vanhemmuudesta on sellainen, että se tuhoaa kaiken muun elämän, ja päiväkotien ryhmäkoot ovat räjähtämispisteessä. Uusiin aikoihin on hyvä mukautua, mutta jos se vie pohjan jälkikasvun jatkumiselta, täytynee ottaa pari askelta taaksepäin. Yhteiskuntamme lipuu yhä enemmän suuntaan, jossa jokaisen tulee olla oman elämänsä herra. Kukin tehkööt omat valintansa, mutta isoimmilta pettymyksiltä vältytään, kun ei ole läpeensä varma itsestään ja tulevaisuudestaan. Mielipiteiltään kaikkein varminkin voi kokea pettymyksen tajutessaan, ettei kukaan jää kertomaan niitä eteenpäin.</p>
