Velka, sota tai inflaatio, mikään niistä ei riitä hillitsemään työmarkkinoiden osapuolia

Suomi on huono sopeutumaan muutoksiin, olivat ne sitten hitaita tai nopeita tai hyvissä ajoin ennalta nähtävissä. Jo ennen koronaa elimme iloisesti velaksi. Kestävyysvajeesta varoittelevia pidettiin pelkkinä pahanilmanlintuina, jotka tarpeettomasti säikyttelivät maailman onnellisinta kansaa.

Sitten tuli pandemia, joka antoi perustellun syyn elää vieläkin reippaammin velaksi. Valtiontaloudessa on arvioijasta riippuen pysyvä 7-10 miljardin euron reikä. Sille ei yksikään hallitus näytä voivan mitään. Juha Sipilän hallitus yritti. Kilpailukykysopimus haukuttiin maanrakoon, ja Sipilää seurannut Antti Rinne kiirehti lisäämään valtion menoja miettimättä yhtään, mistä rahat kerätään.

Hälläväliämeininki on jatkunut toistakymmentä vuotta. Siihenkin näköjään tottuu.

. Suomalaiset ovat tuudittautuneet siihen, että hyvinvointivaltio on ikuinen. Unelmahötössä polskimista ei mitenkään estä se, että Euroopassa on sota, maailmaa uhkaa ruokakriisi ja meilläkin inflaatio on tehnyt paluun muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen.

Velka, sota tai inflaatio, mikään niistä ei hillitse suomalaisia työmarkkinoita. Kun hoitajat ilmoittivat halustaan tukeviin palkankorotuksiin, muu kunta-ala seurasi perässä. Jos hoitajat toteuttavat uhkaamansa joukkoirtisanomiset, ne osuvat juuri siihen hetkeen, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Alueiden rahoitus on heti kättelyssä vajaa. Siihen päälle vielä palkkojen harmonisointi ja hoitajien palkkojen korotukset. Hyvinvointialueilta puuttuvat siten yhtä aikaa rahat ja hoitajat.

Yhtälö on mahdoton. Jonkun on joustettava. Se ”joku” on luultavimmin suomalainen hyvinvointivaltio. Se ei jaksa enää kantaa meitä kaikkia. Julkiset palvelut eivät enää pelkästään näivety, ne saattavat romahtaa ensi vuoden alusta lähtien.

. Eduskuntavaaleihin on enää vajaa vuosi. Yksikään eduskuntapaikkaa haluava ehdokas ei kerro potentiaalisille äänestäjille, että edessä on reipas vyönkiristys. Raha ei riitä – eikä työvoima. Työhalut vie viimeistään palkkatyön mielipuolinen verotus. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla laski hiljattain, että Suomessa on satatuhatta työtöntä, joiden ei kannata mennä töihin. Erilaisten tukien menetys ja kireä ansioiden verottaminen johtavat siihen, että oleskelu kannattaa. Etlan mukaan verotus veisi tuolta sadantuhannen joukolta uusista tuloista 75 prosenttia.

Ja juuri tuo sadantuhannen työllistyminen toisi julkiseen talouteen sitä rahaa, jolla voitaisiin maksaa hoitajille ja opettajille parempaa palkkaa. Mutta kun niihin kuuluisiin rakenteisiin ei mikään hallitus uskalla tarttua, elämme velaksi niin kauan kuin luotonantajat sallivat. Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa osa uupuu työtaakkansa alle, osa masentuu tarkoituksensa kadottaneena kotona - koska yksilöllä on oikeutensa, joita ei saa velvollisuuksilla pilata.

Fri, 7/1

Kirjaudu sisään

Fri, 7/1

Velka, sota tai inflaatio, mikään niistä ei riitä hillitsemään työmarkkinoiden osapuolia

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin