<p>Tänä vuonna tein pitkästä aikaa uudenvuodenlupauksen. Innostuin nimittäin mukaan sosiaalisessa mediassa kiertäneeseen haasteeseen, jonka mukaan saisin ostaa maksimissaan viisi uutta vaatetta tänä vuonna, mukaan lukien kengät. Haasteen taustalla ovat ympäristön tilasta ja planeettamme kantokyvystä huolissaan olevat somevaikuttajat.</p><p>Viiden uuden vaatteen vuosi tuntui liian helpolta haasteelta muutenkin harvoin vaatteita ostavalle, joten kuulutin pidättäytyväni vaateostoksista kokonaan tänä vuonna. </p><p>Asiasta huudeltuani aloin miettiä asiaa tarkemmin. Itseasiassa tarvitsisin uudet toppakintaat. Olin myös haaveillut hankkivani paljasjalkakengät juoksulenkkejä varten, ikivanhat lenkkarit kun ovat sanomassa sopimustaan irti. </p><p>Hetken teki mieli pakittaa ja sallia nämä hankinnat, mutta päätin pysyä lupauksessani. Tänä talvena toppakintaita täytyy lainata teini-ikää lähestyvän esikoisen hansikasvarastosta. Vanhoista lenkkareistakin tulee varmasti paljasjalkakengät kuin itsestään, kun pohjat vielä hiukan kuluvat. </p><p>Haluan nähdä, millaisia vaatetarpeita vuosi tuo eteeni ja miten ne ratkaisen. En ole kuulunut himoshoppailijoiden kastiin ennenkään, mutta tänä vuonna tulen punnitsemaan uusia hankintoja entistäkin tarkemmin. </p><p>Haasteeseen osallistumiselleni on monta syytä. Koen ahdistusta turhasta kuluttamisesta sekä maapallon kestokyvyn että omien rahojeni vuoksi. Haluan säästää näitä molempia. </p><p>Kuluttajaliiton mukaan tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala. Yli 40 prosenttia vaateteollisuuden kasvihuonepäästöistä olisi ratkaistavissa kuluttajien valinnoilla. Meidän on siis muutettava tapojamme. </p><p>Markkinat luovat meille tarpeita, joita ilmankin pärjäisimme. Koen hieman ristiriitaisena, että samaan aikaan, kun puhumme ilmastonmuutoksesta, meitä kannustetaan kuluttamaan. Talouden rattaiden tulee pysyä pyörimässä.</p><p>Onkin entistä tärkeämpää pohtia vastuullista kuluttamista. Vaatteiden osalta se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ostaa vain tarpeeseen ja silloinkin hyvälaatuista, kestävää ja ajatonta. On ilahduttavaa huomata, että entisaikojen opit, eli kierrättäminen, korjaaminen ja lainaaminen ovat tehneet uuden tulemisen.</p><p>On myös hyvä tiedostaa se tosiseikka, että vastuullisetkin valinnat muuttuvat vastuuttomiksi, mikäli ostos jää käyttämättä. Kuluttajaliiton mukaan yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen kuluu 2 720 litraa vettä ja yksien farkkujen tekoon 10 850 litraa. Määrä on hurja ja kannustaa etsimään uutta päällepantavaa vaatekauppojen sijaan oman vaatekaapin syövereistä. </p><p>Oma vaatteidenostolakkoni on pisara valtameressä, mutta jos saan kauttani haasteeseen mukaan yhdenkin ihmisen, olen onnistunut. Ja kuka tietää, vaikka loppuvuodesta raportoisin, miten vuosi sujui. </p>
