<p>Onko vuosi lyhyt vai pitkä aika?</p>.<p>Yleensä en muistaisi, mitä tein vuosi sitten. Nyt muistan. Olin Tanskassa seuraamassa, kuin Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pelasi historiansa ensimmäisen ottelun lopputurnauksessa.</p>.<p>Muistan, kuinka jostain näkökenttäni reunalta lähestyi sinitakkinen mies, hyppäsi Christian Eriksenin päälle ja aloitti elvytyksen. Epävarmuus vaihtui epäuskoksi, voiko näin tapahtua. Kahta tuntia myöhemmin Pohjanpalo puski voittomaalin. Se on piirtynyt muistiin kuin hidastettuna filminä.</p>.<p>Stadionin ulkopuolisessa maailmassa elettiin alati vaihtuvien rajoitusten aikaa. Tanskan maahantulosäännöksistä ei tuntunut saavan varmuutta, vaikka kysyin aiheesta suurlähetystöltäkin. Maassa tuntui olevan eri säännöt aamulla ja illalla. Suomeen palatessa THL ja sairaanhoitopiiri olivat aivan eri linjoilla omaehtoisen karanteenin pituudesta. Yritin seurata sääntöjä, palkinnoksi sain stressin.</p>.<p>Tuskin kukaan tiesi vuosi sitten, mitä kaikkea sääntöjä oli kulloinkin voimassa. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen epävarmuuteen, mihin maailma on sen jälkeen suistunut. Jälkikäteen olen äärimmäisen tyytyväinen, etten lähtenyt Huuhkajien seuraaviin otteluihin Venäjälle.</p>.<p>En tietenkään tuolloin tiennyt, että Venäjä on myöhemmin hyökkäävä Ukrainaan. Valtava inhimillinen kärsimys ja aineelliset tuhot ovat yhtäkkiä lähes naapurissamme. Mihin kaikkeen ja kuinka sota vaikuttaa, emme vielä tiedä.</p>.<p>On hienoa, että Eurooppa on löytänyt yhtenäisyytensä ja solidaarisuutensa hirvittävän hyökkäyksen jälkeen. Sitä tarvitaan jatkossakin. Toivottavasti yhteishenki säilyy, kun oma elämä vaikeutuu kaiken kallistuessa. Sähkön hinta nousee silmissä, yksittäisissä ruokatuotteissa on yhtäkkiä kymmenien senttien korostuksia. Se, mitä vuosi sitten sai kahdellakympillä, on nyt paljon vähemmän.</p>.<p>Jalkapallon arvokisapaikka nosti Suomen sivistysvaltioiden joukkoon. Vuosi sitten Nato, tuo läntisen integroitumisen seuraava askel, tuntui kaukaiselta. Se juna kulkee, mutta uhitteleva Turkki ei suostu kääntämään vaihdetta oikeaan asentoon. </p>.<p>En tiedä, mitä odotteluvaiheessa vielä tapahtuu. Kukaan ei tiedä, mihin kaikkeen ruokakriisi vaikuttaa. Nälänhädän kärjistyessä Ukrainan viljan ruokkimilla alueilla näkyy se maailmassa muutoinkin kuin kallistuvana ruokalaskuna. Kansat voivat vielä vaeltaa.</p>.<p>Elinkustannukset nousevat eikä kaikkea saa edes rahalla. Jopa suhdanneherkkyyteen tottunut rakennusala on helisemässä epävarmuuden kanssa. Vuotta pidemmälle ei yksinkertaisesti näe.</p>.<p>Elinkustannusten noustessa muusta on tingittävä. Se voi tarkoittaa vaikkapa jalkapallomatkailun vähenemistä. Rajoituksista päästiin, mutta nyt raha voi tulle esteeksi kaikelle ylimääräiselle.</p>.<p>Epävarmuus kuuluu ihmiselämään, mutta nyt se vaikuttaisi olevan uusi vakio. Epävarmuus ja vakio eivät ole synonyymejä, vaikka siltä tuntuu.</p>.<p>Onko vuosi sitten pitkä aika? On se. Elimme vuosi sitten aivan erilaisessa maailmassa ja on täysi mysteeri, millaisessa maailmassa elämme vuoden kuluttua.</p>.<p>Onneksi on kesä. Sen sentään voi ennustaa loppuvan. Valitettavasti.</p>