Vuonoilta Valgamaalle ja Pohjois-Karjalaan

Vuoden viimeinen kolumni oikeuttanee, ehkä hieman yllätyksettömästi, tarkastelemaan mennyttä vuotta. En tällä kertaa muistele koronan tai Venäjän helmikuussa aloittaman sotavaiheen tunnelmia, vaan tarkastelen Porin prikaatin vuotta harjoituksista opitun kautta.

Tänä vuonna harjoitustoimintaa oli poikkeuksellisen paljon. Varusmiesten perinteisten koulutuskausiharjoitusten lisäksi vuotta leimasivat lukuisat kansainväliset harjoitukset. Ensimmäinen niistä oli Naton massiivinen Cold Response -harjoitus Norjassa maalis–huhtikuussa. Taistelu vuonoilla oli haastavaa, mutta suomalaisjoukko suoriutui kaikista tehtävistä erinomaisesti.

Suomen jätettyä keväällä jäsenyyshakemuksensa sotilasliitto Natoon kiinnostus liittolaisten kanssa harjoitteluun kasvoi. Panssariprikaatin johtamassa ja runsaasti uutisoidussa Arrow 22 -harjoituksessa oli joukkoja Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Virosta ja Latviasta. Harjoitus vyöryi Pohjankankaalta toisessa vaiheessa Huovinrinteen harjuille, joilla panssarivaunut pääsivät jyrisemään pitkästä aikaa. Yhteistyö sujui hyvin, ja suomalainen metsätaistelutaito sai ansaitsemaansa arvostusta.

Harjoitusta seurasi yhdysvaltalaisen komppanian useita viikkoja kestänyt harjoittelujakso Suomessa. Yksi Bradley-vaunuilla varustettu komppania harjoitteli yhdessä suomalaisten asevelvollisten kanssa Säkylän Huovinrinteellä.

Harjoittelujakso mahdollisti molemminpuolisen tutustumisen aiempaa syvemmin. Esimerkiksi saimme viettää yhteistä 4th of July -juhlaa Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä. Härmäläisvalmisteinen barbeque maistui myös yhdysvaltalaissotilaille erinomaisesti.

Samaan aikaan touko-kesäkuussa osallistuimme Siil22-harjoitukseen Etelä-Virossa Valgamaalla. Harjoitukseen osallistui joukkoja kaikkiaan 11 maasta. Reserviläisistä koottu jääkärikomppaniamme toimi osana virolaista pataljoonaa. Jääkärit hoitivat moninaiset tehtävänsä niin ammattitaitoisesti, että palaute oli jälleen punastuttavan hyvää.

Jääkärien taistellessa Valgamaalla prikaatin epäsuoran tulen taitajat osallistuivat Pohjois-Suomessa Lightning Strike 22 -harjoitukseen. Kesäkauden päättävä kotiutuvan saapumiserän ”loppusota” järjestettiin kotimaisin voimin Repo 22 -harjoituksessa pohjoisessa Kymenlaaksossa.

Syyskausi prikaatissa sujui voittopuolisesti kotimaisin voimin ja lisääntyneiden kertausharjoitusten värittämänä. Kansainvälistä harjoittelua nähtiin suojelujoukkojen Reccex 22 -harjoituksessa Uumajassa ja syksyn Hammer 22 -harjoituksessa Niinisalossa, jossa jälleen operoitiin yhdessä yhdysvaltalaisten kanssa.

Harjoitusrupeaman päätti osallistuminen Kontio 22 -harjoitukseen Pohjois-Karjalassa. Pitkät keskitysmarssit ja kotimainen korpimaasto antoivat porilaistaistelijoille kelpo haasteen.

Rengasmatka vuonoilta kotimaahan ja perusasioiden pariin oli kaikkiaan onnistunut. Tavoitteet saavutettiin, ja osaamisemme on edelleen vertailunkestävää ja hyvin kumppaniemme tiedossa.

Mutta mitä hyödyimme harjoittelusta tulevien liittolaistemme kanssa?

Ainakin sotilaidemme yhteistyö- ja viestintäkyky paranivat. Keskinäinen luottamus vaatii molemminpuolista uskallusta ja taitoa avata omaa ajattelua. Lisäksi on uskallettava olla kriittinen omaan tekemiseen ja pohtia omia kulttuurisia lähtökohtia. Miksi meillä tehdään näin? Onko tekemisemme perusteltua, ja toimiiko se myös liittolaisten kanssa? Tämän pohtiminen tuotti useita oivalluksia.

Omien tavoitteiden viestiminen tuloksekkaasti edellyttää kykyä ymmärtää yhteistyöosapuolen kulttuurista taustaa ja tapoja. Esimerkiksi palautteen antaminen suomalaiseen töksäyttävään tyyliin ei sovi kaikissa tilanteissa. Ehkäpä myös perisuomalaisittain nihkeästi heruvaa kehua voisi jakaa himppusen anteliaammin, kun siihen on aihetta. Olemme jo nyt aika hyviä yhteistyöpelaajia, ja tänä vuonna kehityimme vielä paremmiksi.

Kirjaudu sisään

Vuonoilta Valgamaalle ja Pohjois-Karjalaan

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Vuonoilta Valgamaalle ja Pohjois-Karjalaan

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje