Kolumnit

Yhdeksän vuotta Etelä-Pohjanmaalla näyttivät karusti sen, miksei tänne haluta tulla – Pohjalaisilla on silti vielä toivoa

Kuva: Tomi Kosonen
Jaa artikkeli

Muutin Etelä-Pohjanmaalle yhdeksän vuotta sitten.

Tulin Pohjois-Suomesta ja murteeni soi vahvana puheessa. Huomasin, että se herätti suurta huomiota pohjalaisissa.

”Et taida olla täältäpäin?”, moni uteli.

Sitä seurasivat yleensä vielä samat kolme kysymystä, samassa järjestyksessä esitettynä:

"Mistä päin olet?"

"Miksi olet muuttanut Etelä-Pohjanmaalle?"

"Miten olet tullut pohjalaisten kanssa toimeen?"

Olin häkeltynyt. Kyseessä ei ollut lämpimikseen esitettyä small talkia, vaan paikalliset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita minusta ja lakeuksille saapumisestani.

Samaan aikaan huomasin, että minä, muualta ilman pohjalaisia juuria Pohjanmaalle tullut henkilö, on pienimuotoinen hämmästelyn aihe – jopa harvinaisuus.

”No niin, sinäkin olet sitten meitä ulkosuomalaisia”, totesi Keski-Suomesta kotoisin oleva pomoni ensimmäiseksi hänet kohdatessani.

Asia voi vähän huvittaa, mutta sillä on myös varjopuolensa.

Henkisesti Etelä-Pohjanmaa on edelleen eristäytynyt muusta maailmasta. On me ja sitten ne muut.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaa kärsii pahasta muuttotappiosta. Seinäjokea ja sen lähialueita lukuun ottamatta alueelta lähtee ihmisiä huomattavasti enemmän pois kuin sinne muuttaa tai syntyy.

Väestönkehityksen ennuste ei povaa toivoa. Etelä-Pohjanmaan liiton mukaan maakunnan ennustettu väestönkehitys ”tulee olemaan huomattavan negatiivista vuosien 2018–2040 aikana. Muihin maakuntiin verrattuna Etelä-Pohjanmaan väestönkehitys jää kohtuullisen heikoksi.”.

Toisin sanoen, lakeuksille muuttaminen ei innosta suomalaisia. Syitä on toki monia, kuten vaikkapa työllisyys ja koulutus.

Mutta eipä Etelä-Pohjanmaa paistattele muutenkaan kovin mielekkäässä valossa muualta Suomesta katsoen.

On lihantuotantoa kritisoivan näyttelyn epäämistä nuorilta, vegaaniruoasta vääntämistä, sateenkaarilippujen repimistä alas lipputangoista, vähemmistöryhmiin kohdistuvia kriittisiä kirjoituksia mielipidepalstoilla.

Viime vuosina Etelä-Pohjanmaa on tarjonnut valtakunnallisia kohun aineksia kuin liukuhihnalta.

Kyse on yksittäistapauksista, kuuluu puolustuksena, mikä voi pitääkin osaltaan paikkansa. Mutta mitä enemmän yksittäistapauksia on, sitä enemmän niidenkin takaa löytyy ihmisiä.

Lopputulos on joka tapauksessa sama: Etelä-Pohjanmaalta pamahtaneiden uutisten jälkeen tuttu mielikuva pohjalaisista konservatiivisina puukkojunkkareina elää entisestä vahvempana.

Eikä se ajatus varmastikaan houkuttele muuttamaan ensimmäisenä tänne.

Kuten Lapuan Pride-hyökkäyksen aikaan julkaistussa Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoituksessakin todetaan, "henkisellä ilmapiirillä on merkitystä alueiden elinvoimalle".

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Nyt olen lähdössä pois Etelä-Pohjanmaalta, töihin pääkaupunkiseudulle.

”Sano sitten siellä, ettet ole Etelä-Pohjanmaalta vaan Pohjois-Suomesta. Meidät nähdään nykyään niin juntteina”, seinäjokelainen työkaverini painotti minulle muutosta jutellessa.

Aion silti kertoa tulevani Etelä-Pohjanmaalta, en minä sitä häpeä. Sillä vaikken olekaan eteläpohjalainen, olen nähnyt ja kokenut myös pohjalaisuuden parhaat puolet.

Sen, miten pyyteettömästi Etelä-Pohjanmaalla autetaan toisia, kuinka välittömän sydämellisiä, rehellisiä ja luotettavia pohjalaiset ovat ja miten paljon he saavat aikaan.

Sitä pohjalaisuutta kuulutan ilolla eteenpäin muualle Suomeen.

Sen kaltaisen pohjalaisuuden ympärille Etelä-Pohjanmaan tulevaisuus rakennetaan.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje