<p>Oletko yksin ollessasi <em>yksin</em> itsesi kanssa vai <em>yhdessä</em> itsesi kanssa?</p><p>Yksin oleminen<em> </em>ei tarkoita yksinäisyyttä. Tämä teksti käsittelee silti vähän molempia tiloja, koska rehellisesti ottaen, niitä ei aina erota toisistaan. </p>.<p>Yksinäisyys voi siis olla tilapäistä tai pitkäaikaista, sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalisessa yksinäisyydessä puuttuvat sosiaaliset verkostot. Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmissuhteissa merkityksellisyys ei toteudu. </p><p>Aiheesta puhutaan ja kirjoitetaan usein negatiiviseen sävyyn. Samassa lauseessa viitataan sen aiheuttamiin terveyshaittoihin ja syrjäytymisen vaaroihin. Näen yksinäisyydessä kuitenkin myös paljon hyvää. Syrjäytymisen ehkäisyssä unohdetaan usein tärkeä työkalu: yksin olemisen taito. Se on kaikille täysin opeteltavissa. Sitä kautta laimenee myös negatiivisena koettu yksinäisyys.</p>.<p>Taiteilijat ja runoilijat ovat kautta historian joko ylistäneet jaloa yksinäisyyttään, tai velloneet sen tuskissa. Nykyään käsite on yhä hämärämpi, sillä yksin ollessamme turrutuskeinot pään sisäisen hiljaisuuden tai kaoottisuuden kontrolloimiseksi ovat koko ajan kättemme ulottuvilla. Harvoin olemme täysin hiljaa omien ajatustemme kanssa.</p><p>Yksinäisyyteen liittyy myös sosiaaliset paineet. On vaikea sanoa muille olevansa yksinäinen, sillä mukana on usein myös häpeää. Vaikeaa voi olla myös tehdä asioita yksin, vaikka varsinaista yksinäisyyttä ei tuntisikaan. Kehtaisitko muka mennä keilaamaan tai pulkkamäkeen yksin? Haluaisin olla sellainen ihminen joka kehtaa, ja vielä nauttisi siitä, mutta kieltämättä kynnys siihen on aika korkealla. Jaettu ilo on aina paras ilo, mutta itsensä kanssa oleminen ja tekeminen kasvattaa.</p>.<p>Pahimmillaan yksinäisyys voi katkeroittaa, jos sosiaalisia verkostoja ei ole lainkaan. Kroonistuessaan siitä alkaa tulla suoja, tai pikemminkin kuori. Ketään ei enää uskallakaan päästää lähelle, vaikka mahdollisuuksia tulisi. Äärimmäinen esimerkki yksinäisyyden katkeroittamista ovat naisvihamieliset incelit, eli tahdonvastaisessa selibaatissa elävät. Yksinäisyyden selättäminen on kuitenkin aina myös sitä kokevan vastuulla, eikä kenenkään tehtävä ole tyydyttää toisen sosiaalisia tarpeita, saati toimia toisen terapeuttina. </p><p>Syvät ihmissuhteet eivät synny väkisin. Siksi negatiivisena koettua yksinäisyyttä voi olla vaikea lähteä purkamaan. Jokaisen toivoisi kuitenkin ottavan vastuuta siitä, ettei ketään suljeta ulos. </p>.<p>Parasta on pyrkiä olemaan sovussa siinä tilassa, yhdessä yksinäisyydessään. Voi olla kuin toistensa jo läpi koluamat rakastavaiset, hiljaa samassa tilassa, eri huoneissa. Konkreettinen keino itseensä tutustumiseen on esimerkiksi meditointi. Se ei maksa mitään. Toinen keino on yksin reissuun lähteminen.</p><p>Haluaisin maailman, jossa voimme mennä yksin pulkkamäkeen ilman mulkoilua, ja jossa samaan aikaan uskaltaisimme kysyä rohkeasti toisiamme mukaan ilman sen suurempia taka-ajatuksia.</p>
