Adhd-diagnoosien määrä kasvaa nopeasti – "Valitettavan usein potilas saa pelkän reseptin käteen"

Kolmekymppinen Cecilia sai adhd-diagnoosin 19-vuotiaana. LEHTIKUVA / Mikko Stig
Kolmekymppinen Cecilia sai adhd-diagnoosin 19-vuotiaana. LEHTIKUVA / Mikko Stig

Kolmekymppinen Cecilia sai adhd-diagnoosin 19-vuotiaana. Cecilia sanoo STT:lle, että ihmisen oma kokemus eroaa usein valtavasti siitä, kuinka muut hänet näkevät. Kun Cecilia on puhunut adhd-diagnoosistaan, hänelle on usein kerrottu, että sitä ei hänestä uskoisi. Adhd kuitenkin vaikuttaa moneen asiaan Cecilian elämässä.

– Ajatuksen kulku on kuin pään sisällä olisi valtava kasa kengännauhoja, joiden päätä on vaikea löytää. Täytyy muistaa, mitä on sanonut, hakea tietoa aivoista ja lajitella sitä oikeaan järjestykseen.

Cecilia esiintyy jutussa toiveestaan vain etunimellä.

Adhd on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka liittyy keskushermoston kehittymiseen. Adhd voi aiheuttaa vaikeuksia koulussa, töissä ja sosiaalisissa suhteissa.

Adhd- eli tarkkaavuushäiriödiagnoosit ja samalla niiden lääkehoito ovat yleistyneet Suomessa nopeasti. Osissa maata lähes 10 prosenttia pojista on saanut lääkehoitoa adhd:n oireisiin. Adhd-oireet eivät ole kuitenkaan sen yleisempiä kuin aiemminkaan.

Kelan mukaan adhd-lääkkeiden korvaukset kasvoivat viime vuonna 25 prosenttia. Vuonna 2012 lääkekorvauksia sai adhd-lääkkeistä yli 12 000 henkilöä, kun viime vuonna korvauksia sai yli 80 000.

Esimerkiksi adhd-lääke metyylifenidaatista maksettuja korvauksia sai 72 000 ihmistä, mikä on 14 000 enemmän kuin vuonna 2021.

Kelan tietojen perusteella lasten adhd-lääkehoito on selvästi yleisempää Itä-Suomessa ja Lapissa kuin muualla. Vuonna 2018 Itä-Suomessa noin 10 prosenttia ja Lapissa yhdeksän prosenttia 7–15-vuotiaista pojista sai lääkehoitoa. Esimerkiksi Uudenmaan vastaava lukema oli neljä prosenttia. Alle kouluikäisille lapsille ei yleensä määrätä adhd-lääkitystä.

– Erot saattavat liittyä esimerkiksi siihen, että pitkien välimatkojen alueilla lääkehoito on muita hoitomuotoja helpompi toteuttaa, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Miika Vuori STT:lle.

Etujärjestö Adhd-liiton toiminnanjohtaja Nina Hovén on samaa mieltä. Hovénin mukaan pelkästään tutkimuksiin pääsy voi olla haastavaa, ja reitit palvelujen piiriin vaihtelevat eri puolilla maata.

– Valitettavan usein potilas saa pelkän reseptin käteen, ja se jää siihen. Tarvitaan myös muuta tukea ja seurantaa, Hovén sanoo STT:lle.

Lapsen diagnoosi voi herättää vanhemmat

Käypä hoito -suositusten mukaan hoidon piirissä olevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Diagnoosien määrän kasvu selittyy oireiden paremmalla tunnistamisella.

Hovénin mukaan toisinaan käy niin, että kun lapsi saa diagnoosin, myös vanhemmat ja isovanhemmat heräävät pohtimaan elämäänsä. Perinnöllisten tekijöiden vuoksi usein sekä lapsilla että vanhemmilla on adhd.

Vuoren mukaan iso haaste adhd:ta sairastavien ja heidän perheidensä tukemiselle on se, että kattavaa tietoa adhd-piirteiden yleisyydestä ei ole. Myös hoitokäytännöistä tarvittaisiin Vuoren mukaan enemmän käytännönläheistä tutkimusta.

Adhd-liittoon tulee jatkuvasti enemmän yhteydenottoja. Hovénin mukaan diagnoosin saaneet kuvailevat sitä usein helpotukseksi. Adhd:stä on puhuttu voimavarana, mutta Hovén on eri mieltä.

– Se ei ole mikään supervoima. Ihmiset saattavat olla fiksuja ja pärjääviä, mutta haasteitakin on. Jokainen meistä on yksilö.

Kun Cecilia sai adhd-diagnoosin, hän ajatteli, että on ainoa ihminen maailmassa, jolla on adhd. Monet asiat olivat tuntuneet vaikeilta, ja Cecilia oli pohtinut, onko hänessä jotakin vikaa.

– Menin testeihin asenteella, että olen joko hemmetin tyhmä tai minulla on adhd.

Cecilian mukaan moni ajattelee, että koska töissä käynti ja opiskelu onnistuvat, niihin ei tarvitse tukea. Aivojen kuormittuminen adhd:n vuoksi voi kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi muistiongelmia.

Cecilian mukaan toinen iso ja kuormittava asia, josta ei juuri puhuta, on tunteiden säätelyn vaikeus.

– Jos kaveri sanoo, että ei voi nähdä tänään, adhd-ihminen saattaa luulla, että hän inhoaa minua.

Tyttöjen adhd:tä ei ole tunnistettu

Vuoren mukaan adhd-diagnoosien määrä oli Suomessa pitkään matala pohjoismaiden mittakaavassa.

– Myös sukupuolierot lääkehoidon yleisyydessä olivat melko suuria muihin maihin verrattuna. Tämä kertonee siitä, että erityisesti tyttöjen adhd jäi tunnistamatta.

Vuori sanoo, että on olemassa stereotyyppi, jonka mukaan adhd ilmenee lähinnä hyperaktiivisuutena ja impulsiivisuutena. Oireiden ja adhd:tä sairastavien kirjo on kuitenkin suuri.

Käypä hoito -suositusten mukaan adhd:n yleisyys lapsilla on noin 3–7 prosenttia ja aikuisilla noin 2–3 prosenttia. Naisten osuus on sitä suurempi, mitä vanhempaa ikäryhmää katsotaan. Aikuisten adhd-hoidon suositukset lisättiin Käypä hoito -suosituksiin vuonna 2017, ja tämä on edesauttanut aikuisten diagnosointia.

Vuoren mukaan suomalaisilla lapsilla sukupuolierot korostuvat 9–13-vuotiaana, kun pojilla lääkekorvausten määrä on suurimmillaan. Tytöillä tällaista vaihtelua ei juuri ole. Kuitenkin myös tytöille määrätään adhd-lääkettä eniten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Määrät ovat poikia vähäisempiä: vuonna 2018 itäsuomalaisista tytöistä alle kolme prosenttia sai adhd-lääkitystä.

Cecilia sanoo, että mikään muu yksittäinen asia ei ole helpottanut adhd-oireita niin paljon kuin myötätunto itseä kohtaan. Cecilian mukaan ihmiset, joiden aivot eivät mene samoja ratoja kuin muilla, voivat vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisilla tavoilla. Sivutuotteena adhd:stä on seurannut myös sitkeys.

– Olen huomannut muutoksen vanhoista päiväkirjoista, ja läheisetkin tunnistavat sen. Voin kompastua kaikenlaisiin kuoppiin, mutta en suostu jäämään siihen.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje