"En osallistuisi hyökkäykseen edes pakon edessä", sanoo Venäjältä Suomeen paennut maajoukkueurheilija

Liikekannallepanon alettua asepalveluksensa Venäjän armeiljan urheilujoukkoissa suorittanut Artem Popov päätti jättää kotimaansa välttääkseen vankeusrangaistuksen. LEHTIKUVA / Antti Aimo-Koivisto
Liikekannallepanon alettua asepalveluksensa Venäjän armeiljan urheilujoukkoissa suorittanut Artem Popov päätti jättää kotimaansa välttääkseen vankeusrangaistuksen. LEHTIKUVA / Antti Aimo-Koivisto

Viime viikolla Artem Popov heräsi kotonaan Pietarissa. Venäjän suunnistusmaajoukkueen jäsenen päiväsuunnitelmassa oli lähteä vetämään harjoituksia valmentamilleen kuntourheilijoille. Lukuisat ystäviltä saadut viestit puhelimessa muuttivat suunnitelmat. Ne kertoivat, että Venäjä oli ilmoittanut liikekannallepanosta.

Popov, 31, keskusteli asiasta valtiolla työskentelevän ystävänsä kanssa. Hänen arvionsa oli, että Popov tulisi värvätyksi ensimmäisten joukossa, koska on alle 35-vuotias ja suorittanut asepalveluksen.

Ajatus sotaan joutumisesta tuntui järkyttävältä. Popovin äiti, ja koko äidinpuoleinen suku, on kotoisin Ukrainasta. Hän on viettänyt paljon aikaa maassa, puhuu sen kieltä ja kävi peruskoulun ensimmäisen luokan Ukrainassa.

–  Se, että Venäjä hyökkää toiseen maahan – äitini kotimaahan – on täysin väärin, enkä halua olla osa sitä. En voi olla. En osallistuisi hyökkäykseen edes pakon edessä, Popov sanoo.

Sotaan lähtemisestä kieltäytyminen olisi todennäköisesti johtanut vankeustuomioon. Neuvoteltuaan sekä venäläisten että suomalaisten ystäviensä ja äitinsä kanssa, hän keräsi tavaransa, hyppäsi autoonsa ja suuntasi kohti rajaa. Turistiviisumin nojalla hänellä on lupa olla Suomessa 90 päivää.

–  Ylitettyäni rajan tunsin olevani turvassa. Venäjällä en enää voinut kokea niin, hän sanoo STT:lle.

Popovin mukaan on vaikea vastata kysymykseen, mitä hän ajattelee siitä, että Suomi saattaa sulkea rajansa muilta Venäjältä saapuvilta.

–  Mitä voisin sanoa siihen? Se on tietenkin Suomen päätös. Uskon, että monet ihmiset ovat peloissaan Venäjällä. Samalla monilla heistä ei ole mahdollisuutta lähteä kuten minulla oli.

Popov on huolissaan siitä, että Venäjästä tulee Pohjois-Korean tapainen linnake.

–  Toivon, että ihmiset, jotka ovat huolissaan turvallisuudestaan, voisivat ylittää rajan ja vaikuttaa elämänsä suuntaan.

Pelko sotaan joutumisesta iski jo helmikuussa

Popov ei ole Suomessa ensimmäistä kertaa. Hän on edustanut suomalaisia suunnistusseuroja jo kymmenisen vuotta, ensin Espoon Suuntaa ja vuodesta 2017 lähtien mynämäkeläistä MS Parmaa. Popov on saavuttanut urallaan hyviä sijoituksia maailmanmestaruuskisoissa ja maailmancupissa. Vuonna 2018 hän oli voittamassa sprinttiviestin Suomen mestaruuden MS Parman riveissä.

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa Ukrainaan, mies oli Turkissa harjoitusleirillä. Matkaseurana hänellä oli Ukrainasta kotoisin oleva äitinsä, joka oli mukana viettämässä talvilomaansa.

Popov oli aikonut satsata kaikkensa uransa ehkä tärkeimpään kauteen, sillä tänä vuonna järjestettäisiin viimein suunnistuksen sprinttimatkan maailmanmestaruuskilpailut, jotka olivat koronan vuoksi siirtyneet vuodesta 2020. Uutiset Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan muuttivat kaiken. Harjoitukset jäivät kesken.

–  Kun tajusin, että on alkanut sota, tuntui kuin kadottaisin itseni. Olin peloissani ja tunsin itseni henkisesti täysin tyhjäksi, Popov muistelee.

Venäjän hyökkäyksestä lähtien hän on puhunut päivittäin puhelimessa Ukrainassa asuvien isovanhempiensa kanssa.

–  Isoäitini on ollut huolissaan turvallisuuteni puolesta, koska soitan hänelle Venäjältä. Venäjän viranomaisille Ukrainaan soittaminen voi olla riittävä syy epäillä vieraan vallan agentiksi. Jopa nyt he voisivat syyttää minua siitä, koska kerron sinulle asioita, Popov naurahtaa antaessaan haastattelua STT:lle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan miehen oli tarkoitus jatkaa Turkista kansainvälisiin kilpailuihin Italiaan ja jatkaa maailmanmestaruuskilpailuihin valmistautumista. Nopeasti oli selvää, että tuo suunnitelma ei toteutuisi. Maaliskuun alussa kansainvälinen suunnistusliitto kielsi venäläisten suunnistajien kilpailemisen kansainvälisissä kilpailuissa.

Jo tuolloin Venäjälle paluu pelotti.

–  Pohdin, olisinko vaarassa siellä. Voitaisiinko minut pakottaa liittymään sotavoimiin, Popov kertoo miettineensä.

Kansainvälisten kilpailujen peruunnuttua Popov palasi Venäjälle. Hän oli menettänyt motivaationsa kansallisten kilpailujen suhteen, eikä halunnut kilpailla maansa mestaruuskilpailuissa. Sillä oli seurauksensa.

–  Minulle kerrottiin, että minut tullaan tiputtamaan maajoukkueesta, koska en kilpaillut Venäjän mestaruuskisoissa, Popov sanoo.

Maajoukkueurheilijan on esiinnyttävä armeijan univormussa

Popov on suorittanut asepalveluksensa Venäjän armeijan urheilujoukoissa.

–  En siis oikeastaan tiedä mitään todellisesta asepalveluksesta. Olen siinä mielessä onnekas, hän sanoo.

Maajoukkuejäsenyyden myötä Popov on esiintynyt armeijan univormussa useaan otteeseen esimerkiksi palkintojenjakotilaisuuksissa. Hän on myös osallistunut sotilaiden maailmanmestaruuskilpailuihin. Popovin mukaan armeijan urheilujoukkoihin osallistuminen voi olla ainoa mahdollisuus edetä kohti ammattilaisuraa Venäjällä.

–  En koskaan pitänyt armeijan univormun pitämisestä. Siitä tuli minulle epämukava olo. Mutta ei minulla ollut vaihtoehtoja.

Popov ei vastusta armeijaa lähtökohtaisesti, mutta ei voi hyväksyä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

–  Mielestäni armeijaa ei ole tarkoitettu hyökkäystä varten. Sen tehtävänä pitäisi olla vain maan turvallisuuden puolustaminen.

"Emme halua sinua tänne"

Ensimmäiset päivät Suomessa eivät ole sujuneet ongelmitta. Pari päivää sitten Popovin Venäjän rekisterissä olevaan autoon oli kiinnitetty lappu sinä aikana, kun hän oli suunnistamassa. Lapussa kehotettiin voimasanojen kera häntä palaamaan takaisin Venäjälle. "Emme halua sinua tänne!" kuului loppukaneetti.

–  Se oli pelottavaa. Tuntuu, että ihmiset pitävät minua pahana ihmisenä, koska minulla on Venäjän passi. Se on todella raskasta.

Popov on viettänyt Suomessa paljon aikaa useiden vuosien ajan. Ennen kukaan ei suuremmin kiinnittänyt häneen huomiota. Nyt hän kokee olevansa jatkuvan tarkkailun alla, jos ajaa venäläiseksi tunnistettavalla autollaan tai erehtyy puhumaan kadulla venäjää.

–  Koko maailma tuntuu liittävän Venäjään ja venäläisiin vain pahoja asioita. Mutta en minä ole osallistunut sotaan, enkä pidä siitä. Lähdin jopa kotoani pois sen vuoksi, Popov sanoo.

Kaikesta huolimatta hän toivoo nyt löytävänsä Suomesta työtä, jossa voisi olla hyödyksi. Mieluiten urheilun tai valmennuksen parissa. Koulutukseltaan hän on liikuntatieteiden maisteri, ja opiskeli yliopistossa liikuntakasvatusta ja valmennusta. Työn avulla voisi myös hakea työviisumia, ja ehkä jatkossa myös kilpailla jälleen suunnistuksessa. Tällä hetkellä se on sallittua Suomessa vain niille suomalaisia seuroja edustaville venäläissuunnistajille, joilla on työ- tai opiskeluviisumi.

Suomessa vietettyjen päivien aikana Popov on päässyt juoksemaan monilla tutuilla reiteillä ja metsissä, joissa on harjoitellut kymmenen vuoden aikana useita kertoja.

–  Treenatessani tutuissa paikoissa olen tuntenut oloni kotoisaksi. Se on tuttu, turvallinen tunne.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje