EU:n ulkopolitiikka lisää pääministerin valtaa, Nato-asiat kuuluvat presidentille – Yhteistoimintaan pitäisi luoda uusi järjestelmä

Jenni Lepänrinne

. Pääministeri Sanna Marin (sd.) esitti tammikuun lopussa, että pääministerin avuksi nimitettäisiin uusi neuvonantaja. Kyseessä olisi nimenomaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen asiantuntija, joka auttaisi pääministeriä työssään.

. Käytännössä kyse oli kuitenkin kokonaisesta uudesta yksiköstä, ei yhdestä virasta. Kabinetti olisi perustettu asetuksella, joka olisi tullut voimaan jo tämän kuun alussa.

. Sekä presidentin kanslia että ulkoministeriö tyrmäsivät Marinin esityksen tuoreeltaan tammikuussa.

. Helmikuussa Marin painotti, ettei tarkoitus koskaan ollutkaan uuden yksikön tulla nimenomaan hänen käyttöönsä, vaan seuraavan pääministerin. Vaalituloksesta riippuen on mahdollista, että lopulta ulko- ja turvallisuuspoliittinen yksikkö olisi Marinin apuna.

. Marinin valtiosihteeri Henrik Haapanen kommentoi helmikuun lopussa Uutissuomalaiselle , että päätös ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajan viran perustamisesta siirtyy seuraavalle hallituskaudelle.

. Asiaa ei ole siis haudattu, mutta se odottaa päätöstä vaalien yli.

. Pääministeri Marin ei vaalikiireiden ja Ahvenanmaan vierailun vuoksi ehtinyt kommentoida asiaa Lännen Medialle .

. Vallanjako juridisesti selvä, käytäntö tuo jännitteitä . Suomen perustuslaissa on selvästi määritelty presidentin ja pääministerin valtaoikeudet suhteessa toisiinsa.

. Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

. Muun muassa tästä syystä pääministeri Marinin etunoja ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajan viran perustamisen kanssa tulkittiin joissakin piireissä pääministerin haluksi kaapata valtaa presidentiltä asioissa, jotka ovat perinteisesti olleet presidentin viran alla.

. Toisaalta Marin sai myös kannatusta. Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen (kesk.) totesi Ylen ykkösaamussa, että olisi itsekin kaivannut ulko- ja turvallisuuspoliittista neuvonantajaa pääministerinä toimiessaan.

. Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajan Mika Aaltolan mukaan perustuslain määritelmä vallan jakautumisesta on juridisesti selkeä.

. Käytännössä tilanne on kuitenkin Aaltolan mukaan jännitteinen, sillä pääministeri johtaa Suomen EU-politiikkaa, ja ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat ovat selvästi lisääntyneet EU-päätöksentekotasolla Venäjän hyökättyä yli vuosi sitten Ukrainaan.

. – Tämä jännite on kaikkien tiedostama, ja sen on presidentti itsekin tuonut esiin. Se on kuitenkin tehty vähän siksi, että jokainen sukupolvi poliitikkoja ratkaisee sen. Jännitehän tulee siitä, että pääministerille kuuluvat EU-asiat, ja muu ulkopolitiikka on presidentin vastuulla. Nämä menevät silti vähän limittäin ja lomittain, Aaltola muistuttaa.

. Toimimaton yhteistyö ei palvele pientä maata . Vaikka juridisesti vallankäytön jakautumisessa ei ole epäselvyyttä, tekee asian kimurantiksi se, miten asioiden koordinointi, tiedonvaihto ja päätöksentekojärjestelmät lopulta toimivat.

. – Jos yhteistyösuhteet eivät toimi, se tuottaa eri linjaisuutta, mikä ei tietenkään ole suotavaa pienen maan ulkopolitiikassa, Aaltola arvioi.

. Hän huomauttaa kuitenkin, että politiikassa nyanssierot ulkopoliittisesta linjasta ja asioista ovat normaaleja.

. – On sallittava, että eri puolueilla on erilaisia linjauksia ulkopolitiikasta. Sitä pitää demokratiassa sietää, Aaltola muistuttaa.

. Lopulta kyse on hänen mukaansa siitä, mihin eripura ulko- ja turvallisuuspoliittisen neuvonantajan viran perustamisesta pääministerin avuksi liittyy.

. – Käytännössä siis siitä, miten presidentti on tietoinen Suomen EU-politiikasta, joka ei ole irti ulkopolitiikasta. EU:n merkitys ulkopolitiikassa on vahvistunut muun muassa Venäjälle asetettujen sanktioiden myötä, ja se lisää pääministerin ja presidentin yhteistyövaadetta. Presidentin ja pääministerin pitää olla samalla sivulla ulkopoliittisten asioiden suhteen, kun niitä hoidetaan EU:n kautta, Aaltola selventää.

. Aaltola penää strategisempaa näkemystä koko kentästä . Aaltolan mukaan Suomen pääministerin rooli on vahvistunut samalla, kun EU:n rooli ulkopoliittisten asioiden hoitajana on vahvistunut.

. Samaan aikaan Suomen presidentin rooli taas on vahvistunut mahdollisen Nato-jäsenyyden myötä, sillä Nato-asiat kuuluvat presidentin toimivaltaan.

. – Venäjän-suhde ei ole hävinnyt, vaikka matkoja sinne ei tehdäkään. Nyt suhdetta vaan hoidetaan pelotteella, kuten Natolla.

. Enemmän kuin yksittäisen uuden neuvonantajan viran tai kabinetin perustamista Aaltola penää strategista suunnitelmaa siitä, miten ja missä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiantuntijoita tarvitaan, kun Suomi lopulta liittyy Natoon.

. – Nato-jäsenyys vaatii sellaista osaamista eri ministeriöissä, mitä tällä hetkellä ei edes ole. Meiltä ei löydy tällä hetkellä sellaisia asiantuntijoita, vaan heidät pitää kouluttaa. Tarvitsemme uuden ja selkeän yhteistyöjärjestelmän ja strategisen näkemyksen siitä, miten ulkopolitiikan tekeminen jatkossa tukee perustuslain määritelmää, Aaltola sanoo.

. Hänen mukaansa yksittäisen resurssien lisääminen ripotellen ”sinne tänne” ei palvele ketään.

. – Sirpaleista ei pitäisi aloittaa, vaan huolella suunnitella ja muotoilla, miten ulko- ja turvallisuuspoliittisten asiantuntijoiden vaje täytetään. Samalla pitäisi tarkasti pitää mielessä se, mitä laki sanoo ja mitkä ovat toimivaltuudet, Aaltola painottaa.

Kirjaudu sisään

EU:n ulkopolitiikka lisää pääministerin valtaa, Nato-asiat kuuluvat presidentille – Yhteistoimintaan pitäisi luoda uusi järjestelmä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje