Henna Kojosta, 29, tuntuu välillä, että kaikki millenniaalit marjastavat ja neulovat sukkia – Tutkija: "Muutokset uhkaavat vain, jos pitää omaa ajattelutapaa ainoana oikeana"

Alistumattomat, itsevarmat ja uutta luovat noin kolme-nelikymppiset ovat nyt työelämässä ja valmiina astumaan johtoon. Heidän arvonsa ja aatemaailmansa ovat ehtineet luoda hämminkiä monella perinteisellä työpaikalla. Työelämässä jylläävä arvojen vallankumous ei rajoitu vain työelämään. Sukupolvien välillä on törmäyksiä, mutta myös jatkumoita.

Tinja Huoviala

. Individualismi.

Kolmekymppinen Henna Kojo pohtii sukupolveaan yhdistäviä tekijöitä ja se tulee hänelle mieleen ensimmäiseksi. Kojo korostaa, että individualismi ei tässä tarkoita oman navan tuijottamista, vaan halua tehdä elämästään omannäköistä ja löytää siihen merkityksellisyyttä.

Keskeistä arvopohdintaa on, mihin kukin haluaa käyttää aikansa ja energiansa. Holistiseen näkemykseen elämästä kuuluu, että kaikkien sen osien tulee tukea hyvinvointia. Työ ja vapaa-aika eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne ovat elämänlaadun osia, kumpainenkin.

– Hyvinvointi ja jaksaminen, mielenterveys, omat rajat ja tasa-arvo, Kojo luettelee arvoja.

Sukupolvensa suurimpina vahvuuksina hän pitää avoimuutta, kykyä mennä eteenpäin sekä oppia ja kehittyä. Tapetille on rohkeasti uskallettu nostaa esimerkiksi mielenterveyskysymyksiä.

. Kuusi piirrettä yhdistää Kohde: millenniaalit eli y-sukupolvi eli noin vuosina 1980–1995 syntyneet.

Vastaava tutkija Tomi Kiilakoski Nuorisotutkimusverkostosta ottaa kohteen etsimeen ja zoomaa kuvaa laajemmaksi. Hän muistuttaa, että yksityiskohtia voi silloin jäädä huomiotta, mutta näin saadaan kuitenkin hyvä kokonaiskuva sukupolvesta.

Kiilakoski tunnistaa kuusi piirrettä, jotka tyypillisesti yhdistävät tätä sukupolvea. Jotta ymmärtäisimme törmäyksiä, ja toisaalta jatkumoita, on syytä käydä nämä läpi ensin.

. Ensimmäinen sukupolvea leimaava piirre on yksilöllisyys. Osin se on valintaa, osin pakkoa. Tämä sukupolvi on kuitenkin kasvatettu ajattelemaan, että omista valinnoista työssä ja elämässä pitää kantaa vastuu. Pitää löytää oma juttu ja itselle hyvät ympäristöt. Se tarkoittaa samalla, että perinteisiin mukautuminen ei aina innosta.

Oman jutun löytäminen koskee myös työelämää. Työn halutaan olevan henkilökohtaisesti palkitsevaa.

Toinen on tottuminen valinnanvapauteen ja mahdollisuuksiin. Y-sukupolveen kuuluvat ovat syntyneet edellistä sukupolvea suurempaan vaurauteen, vaikka myös köyhyyttä on. He ovat kasvaneet sellaiseen maailmaan, jossa kuluttajalla on useita valinnanmahdollisuuksia. Lompakollaan voi äänestää.

Kolmanneksi: suomalainen y-sukupolvi on syntynyt enenevässä määrin kaupungeissa. Urbaanissa kaupunkikulttuurissa elokuvineen, musiikkeineen ja tubettamisineen ovat sisällä hekin, jotka ovat syntyneet muualla. Kaupunkimaiseen elämäntapaan kuuluu elämyshakuisuus.

Neljäs ominaisuus on se, että eettiset kysymykset ovat tärkeitä, ja niihin liittyy identiteettikysymyksiä.

Viidenneksi: koulutusyhteiskuntaan syntyneet tietävät koulutuksen tärkeyden.

Kuudes on digitaalisuus.

– Meinasi ihan unohtua, koska se on niin itsestään selvä, Kiilakoski täydentää luettelon.

. Jatkumoita on enemmän kuin kuiluja Kaupungistuva, koulutettu, etuoikeutettu luokka – näin tutkija Kiilakoski tiivistää y-sukupolven ja muistuttaa heti perään, että koska sukupolvet ovat keinotekoisia erontekoja, isot jatkumot voivat jäädä näkymättä.

Sellaisia nimittäin on.

Edelleen osa haluaa asua maaseudulla, edelleen osa haluaa ammattikoulutuksen ja siirtyä nopeasti työelämään. Valinnoissa on suuria yksilöllisiä eroja.

Erot eivät tietenkään väistämättä johda konflikteihin aina eivätkä kaikkien kohdalla.

Jatkumoita, jotka yhdistävät nuoria vanhempiin ikäluokkiin, ovat esimerkiksi sosiaaliset suhteet, koulutuksen tarve sekä asenteet työelämää ja yrittäjyyttä kohtaan. Kiilakoski kuvailee näissä olevan ennemmin pieniä siirtymiä kuin jyrkkiä kuiluja.

– Työ itsessään on tärkeää, mutta eroja voi olla työn sisällön ja organisoinnin tavoissa, hän selventää.

Paras keino sovitella eriäviä käsityksiä on Kiilakosken mielestä dialogi: sukupolvien välinen dialogi sekä eri työmarkkina-asemassa olevien välinen dialogi. Silloin opimme ymmärtämään, millainen on hyvä työpaikka, jossa voi viihtyä. Se taas on tärkeää, koska se lisää työn imua.

Pahojen törmäysten sijaan myös Henna Kojo arvioi, että kyse on enemmän tottumuseroista kuin kuiluista. Ne johtuvat esimerkiksi erilaisesta tavasta nähdä työn ja muun elämän suhde sekä siitä, kuinka avoimeen keskustelukulttuuriin on totuttu.

Tietyt autenttiset kokemukset, perinteet, tavat ja harrastuksetkaan eivät ole kadonneet mihinkään. Samalla ne luovat siltoja monenikäisten ihmisten välille.

– Välillä tuntuu, että kaikki millenniaalit marjastavat ja neulovat sukkia, Kojo naurahtaa.

Kaukomatkailu on vaihtunut kesämökkeilyyn ja kotimaan matkailuun, luontoon ja luonnossa liikkumiseen.

– Niissä nähdään arvoa.

. "Eikö mitään saa enää sanoa" Politiikassa punnitaan, mikä yhteiskunnassa on arvokasta ja minkä katsotaan kuuluvan hyvään elämään. Näkemykset eivät ole kiveen hakattuja, ja esimerkiksi ikä, tausta ja sukupuoli vaikuttavat ajattelutapaan.

Kotimaisessa politiikassa sukupolvien välisiin eroihin on viime vuosina totuteltu.

– Valtarakenteet ovat silti edelleen kallellaan vanhempaan suuntaan, Tomi Kiilakoski huomauttaa.

Hänen mukaansa nuoret ovat yhteiskuntaan kiinnittyneitä. Eettiset kysymykset sekä niiden tärkeys saattavat hämmentää vanhempia sukupolvia. Tällaisiin kuuluvat esimerkiksi ympäristöön, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä monikulttuurisuuteen liittyvät pohdinnat.

Erilaisista tavoista ajatella kertoo joskus turhautunut kysymys, eikö mitään saa enää sanoa. Kiilakosken mukaan sekään ei kuitenkaan vielä kerro sukupolvien välisestä kuilusta.

Koko tämän päivän keskusteluavaruus on erilainen kuin ennen. 1980-luvun alussa syntyneet olivat teinejä 1990-luvun puolivälissä, jolloin internetin aikakausi alkoi, ja parikymppisiä, kun web 2.0 sosiaalisine medioineen tuli.

Siihen asti portinvartijat pystyivät vaikuttamaan, mistä keskustellaan. Verkkotodellisuudessa kuka vain saa äänensä kuuluviin, jolloin on mahdollisuus osallistua itseä koskevaan keskusteluun – ja monet ovatkin siinä hyvin taitavia.

– Nuoret onnistuvat asettamaan agendaa, Kiilakoski sanoo ja nostaa esimerkeiksi Greta Thunbergin .

– Se voi tuntua uhkalta, jos ajattelee edustavansa ainoaa oikeaa tapaa ajatella.

. Hämmennys toistuu sukupolvesta toiseen Kukin sukupolvi valitsee edeltäjiensä perimästä vain keskeiset arvot ja tavat toimia, ja luo niistä omat tapansa toimia. Sataprosenttisesti koko perimää ei voida koskaan siirtää. Aina jotain hylätään, jotain unohtuu.

. Joskus historia toistaa itseään. Säännöllisesti tehtävän nuorisobarometrin perusteella on tiedossa, että asenteet saattavat keikahdella suuntaan tai toiseen ilman, että heilahtelulle löytyy välttämättä sen kummempaa selitystä.

Barometritutkimukseen kuuluu esimerkiksi ajatuksia työnteon pakosta mittaava väite "työttömänä olo ei ole paha asia, jos toimeentulo on turvattu". Sen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä olevien määrä kasvoi 20 prosenttiyksiköllä vuodesta 2013 (34 prosenttia) vuoteen 2019 (54 prosenttia). Vastaukset olivat samankaltaisia kuitenkin myös vuonna 2007.

– Muutoksia tapahtuu, mutta ne eivät aina etene tiettyyn suuntaan, Kiilakoski sanoo.

Sille sen sijaan on selitys, miksi sukupolvet tuntuvat välillä olevan törmäyskurssilla.

– Aina uusi sukupolvi on hämmentänyt vanhempia.

. Fakta: Y-sukupolven käyttöopas edeltäjälleen x-sukupolvelle

Kun maailma muuttuu, niin sukupolvi muuttuu. X-sukupolveen kuuluvat suunnilleen vuosina 1964–1980 syntyneet.

Tutkija Tomi Kiilakoski listaa viisi vinkkiä, miten ymmärtäisimme toisiamme paremmin.

1. Kuuntele, ja kuuntele eri areenoilla.

2. Pyri ymmärtämään.

3. Opeta, jos nuoremmat eivät osaa jotain tarpeellista. Tunnista kulttuurin muutos, koska osa vanhoista taidoista on hyödyllisiä, osa ei.

4. Näe, mikä on uutta ja luovaa. Mikä nuoremmilla on niin räjähdysvoimaista, että se voi viedä parempaan maailmaan?

5. Ymmärrä nuorten erilaisuus työelämässä ja yhteiskunnassa. Suomessa on koko ajan enenevässä määrin nuoria, jotka ovat kasvaneet erilaisessa ympäristössä kuin vanhemmat sukupolvet.

Kirjaudu sisään

Henna Kojosta, 29, tuntuu välillä, että kaikki millenniaalit marjastavat ja neulovat sukkia – Tutkija: "Muutokset uhkaavat vain, jos pitää omaa ajattelutapaa ainoana oikeana"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje