HS:n toimittaja Tuomo Pietiläinen sanoo olevansa varma, ettei turvallisuussalaisuuksia ole paljastettu: "Näiden vuosien aikana on syntynyt oikea näkemys siitä, mikä on julkisesti saatavilla olevaa tietoa"

Oikeudenkäynti koskee 16. joulukuuta 2017 Helsingin Sanomissa julkaistua artikkelia ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottua artikkelisarjaa. Arkistokuva. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen
Oikeudenkäynti koskee 16. joulukuuta 2017 Helsingin Sanomissa julkaistua artikkelia ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottua artikkelisarjaa. Arkistokuva. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen

Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointia koskevassa oikeudenkäynnissä syytetty toimittaja Tuomo Pietiläinen avasi aamupäivällä kuulemisessaan lähdeverkostonsa syntymistä ja sitä, miten hän hyödynsi sitä käsillä olevassa uutisoinnissa.

Pietiläisen mukaan hän ryhtyi luomaan henkilölähdesuhteita aloittaessaan työnsä lehdessä vuonna 1993. Hän kuvasi työtä aikaa vieväksi ja vaativaksi, mutta kertoi onnistuneensa luomaan suhteita niin Suomeen kuin ulkomaille.

Pietiläisen mukaan lähdesuhteet tulivat ajankohtaisiksi, kun Suomeen ryhdyttiin säätämään tiedustelulakeja. Tiedustelu oli hänen mukaansa sääntelemättömässä tilassa ja sotilastiedusteluun oli luotu omia menettelytapoja.

–  Tämä tarkoitti, että joskus saatettiin mennä vähän harmaallakin vyöhykkeellä tässä asiassa, Pietiläinen sanoi.

–  Käsillä olevassa asiassa halusin niiden vanhojen henkilölähteiden perusteella lähteä selvittämään, mitä Suomeen ollaan säätämässä.

Pietiläinen sanoi aktivoineensa lähteitään Suomessa ja ulkomailla, käyneensä taustakeskusteluja sekä alkaneensa tehdä internethakuja ja tietopyyntöjä. Hän kertoi, että tutkivan toimittajan yksi työtapa on saada henkilölähteiltään vinkkejä siitä, millaisia tietopyyntöjä viranomaisille kannattaa tehdä.

–  Lähteiltä olin saanut kuulla, että tällaisia asiakirjoja olisi olemassa. Halusin varmistua, onko niitä olemassa ja siksi tein tietopyynnön, jossa ainoa tarkoitukseni oli saada asiakirjat haltuuni.

Asianajaja Timo Ylikantola kysyi Pietiläiseltä, miksi tämä piti aihetta merkittävänä ja tutkittavan arvoisena. Pietiläisen mukaan oli itsestään selvää, että jos kaikkien suomalaisten internetliikennettä voidaan alkaa suodattaa ja sieltä poimia yksityiskohtia, se loukkaa kaikkien viestintäsalaisuutta. Hänen mukaansa muissa medioissa ei juuri tutkittu aihetta.

–  Tälle oli selkeä tarve.

Pietiläinen: Oman nimen voi myös pyytää jutusta pois

Pietiläinen kertoi, että tutkivassa journalismissa työ alkaa tiedonkeruulla, joka vie suurimman osan työajasta. Hänen mukaansa kirjoittaminen muodostaa lopulta noin prosentin koko työstä.

Tyypillisesti materiaalia kerätään hänen mukaansa kokoon ennen kuin se esitellään esimiehelle, joka päättää, hyväksyykö ajankäytön projektille. Pietiläisen mukaan syytteessä oleva, hänen silloinen esimiehensä Kalle Silfverberg on ollut juttuprojektissa tällaisessa ajankäytöstä päättävässä roolissa.

Pietiläisen mukaan työparit ja työryhmät muodostuvat tutkivan projektin ympärille asiantuntijuuden mukaan. Hänen mukaansa tällaiseen tehtävään ei voi ketään pakottaa, eikä etenkään hänellä rivitoimittajana ole tällaista valtaa kehenkään.

Pietiläisen ohella jutun kirjoittajaksi merkitty ja syytteen saanut Laura Halminen on esitutkinnassa kertonut olleensa juttuprojektissa "vastentahtoisesti" ja Pietiläisen aloitteesta. Hän on sanonut tehneensä juttuun muutoksia vain 172 merkin verran.

Pietiläiseltä kysyttiin, mikä hänen mukaansa on vähimmäisvaatimus sille, että toimittajan nimi laitetaan juttuun. Hänen mukaansa työmäärä pyritään ensinnäkin jakamaan sillä tavalla, että se on reilua. Lisäksi toimittajan työpanoksen pitää hänen mukaansa antaa jutulle sellaisen lisäarvon, että on perusteltu syy merkitä hänet jutun kirjoittajaksi. Pietiläinen sanoi, että joskus tapahtuu myös niin, että toimittaja ei koe antaneensa juttuun omaa panostaan, jolloin hän voi pyytää, että nimi otetaan pois.

"Graafikot vähän herkuttelivat punaleimoilla"

Syyttäjä Anja-Riitta Rinkinen kysyi Pietiläiseltä, miksi 16. joulukuuta 2017 julkaistussa jutussa viitataan salassa pidettävään materiaaliin, jos tiedot ovat peräisin julkisista lähteistä. Pietiläisen mukaan viittauksilla haluttiin kritisoida sitä, että kansalaisten ei käytännössä ole mahdollista saada Puolustusvoimilta tietoa.

Tietoja hänen mukaansa ylisalataan, vaikka samaan aikaan ne ovat saatavilla julkisesti internetistä. Pietiläisen mukaan jutun viittaukset salassa pidettävään materiaaliin eivät osoita, että ne ovat peräisin salassa pidettävistä asiakirjoista.

Asianajaja Ylikantola kysyi Pietiläiseltä, miten tämä varmistui siitä, ettei juttu sisältänyt turvallisuussalaisuuksia. Pietiläinen vastasi kertomalla, että on työssään seurannut suojelupoliisia 90-luvulta lähtien ja vastatiedustelua noin 20 vuotta.

–  Näiden vuosien aikana on syntynyt oikea näkemys siitä, mikä on julkisesti saatavilla olevaa tietoa.

Pietiläinen kertoi juttuprojektissa konsultoineensa kahta kokenutta henkilöä. Hänen mukaansa nämä henkilöt, joilla on kymmenien vuosien kokemus tiedustelusta, eivät sanallakaan sanoneet, että jutussa olisi uutta tai kriittistä tietoa. Hän sanoi olevansa "aivan varma", ettei juttu sisällä turvallisuussalaisuuksia.

Pietiläinen selitti jutun kuvituksena käytettyjä "punaleimoja" eli salaisuusmerkintöjä graafikkojen valitsemana kuvituselementtinä. Hän sanoi, että visuaalisuus on hänen heikko kohtansa, eikä hän ole tehnyt tilauksia kuvituksista.

–  Tässä oli kyse visuaalisuudesta ja tyyliseikoista. Graafikot, joille oli tehty tilaus, ehkä vähän herkuttelivat punaleimoilla ja niitä laitettiin artikkelin yhteyteen.

Toimittajille vaaditaan ehdollisia rangaistuksia

Oikeudenkäynti koskee 16. joulukuuta 2017 julkaistua artikkelia ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottua artikkelisarjaa, jotka käsittelivät Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja sotilastiedustelua laajemmin. Syyttäjän mukaan jutut sisälsivät Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettäväksi määrättyä tietoa.

Kolmelle lehden toimittajalle, Pietiäiselle, Halmiselle ja Silfverbergille vaaditaan asiassa ehdollisia vankeusrangaistuksia turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Kaikki kiistävät syytteet. Halmista ja Silfverbergiä on tarkoitus kuulla myöhemmin tänään.

STT:n tietojen mukaan salaisten sotilastiedustelutietojen epäillään vuotaneen HS:lle jo vuonna 2014 Brysselissä. Pietiläinen haastatteli tuolloin EU:n sotilasesikunnan sotilastiedustelun silloista päällikköä Georgij Alafuzoffia ja sai syystä tai toisesta samalla muistitikun.

Tietovuotoa koskeva esitutkinta on kesken keskusrikospoliisissa (KRP), eikä oikeudenkäynnissä ole otettu kantaa siihen liittyviin seikkoihin. Alafuzoff on julkisuudessa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.

Poliisin mukaan Pietiläinen teki vuoden 2014 lopun jälkeen Puolustusvoimille sellaisia tietopyyntöjä, joiden tekeminen ei olisi ollut mahdollista, ellei hänellä olisi ollut "kyseinen asiakirja" jo hallussa. Asianajaja Ylikantola viittasi aamupäivällä kysymyksessään helmikuussa 2017 tehtyyn tietopyyntöön. Asiassa ei ole selvinnyt, oliko tietopyyntöjä useampiakin.

Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on STT:n enemmistöomistaja.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje