<strong>Raisa Ojaniemi </strong>.<strong>Pertti Pehkosen</strong>.<p>Kevään saapumisen huomaa auringonvalon lisääntymisen ja lumien sulamisen lisäksi siitä, että ikkunalaudalla olevaan kasviin on ilmestynyt uusia kirkkaan vihreitä lehtiä tai pieniä silmuja. Jotta kasvun ihmeestä voisi nauttia vielä enemmän, kasvia voi hieman avittaa.</p>.<p>Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Pertti Pehkonen kertoo, että yksinkertaistettuna kasvit tarvitsevat vettä, lämpöä, valoa, happea ja ravinteita.</p>.<p>–Ai kun se olisikin näin helppoa. Kyse on näiden asioiden oikeasta suhteesta, Pehkonen sanoo.</p>.<p>Mutta annetaan ylipuutarhurin kertoa, mitä kodin viherkasveille kannattaa tehdä keväällä, jotta ne kurkottelisivat tyytyväisinä kohti valoa ja puskisivat uusia lehtiä ja oksia.</p>.<p> <strong>1. Keväthuollon ajankohta helmi–huhtikuussa</strong> </p>.<p> <strong></strong>Kodin huonekasvin keväthuolto on hyvä tehdä helmikuun lopun ja huhtikuun alun välillä, koska tällöin valon määrä lisääntyy ja kasvilla on kasvukausi menossa. </p>.<p>Jos kasvi voi selvästi huonosti ja tarvitsee esimerkiksi suuremman ruukun, huollon voi tehdä myös kesällä tai syksyllä. Paras hyöty tulee kuitenkin keväällä. Keväthuollosta kasvi saa kasvupyrähdyksen.</p>.<p> <strong>2. Mullan vaihtaminen pienille kasveille tärkeintä</strong> </p>.<p> <strong></strong>Multa olisi hyvä vaihtaa joka vuosi, mutta tosiasia on se, että mitä isompi ruukku, sen suurempi työ. Pienten kasvien mullan vaihtaminen on tärkeämpää kuin isojen, koska nyrkinkokoinen ruukku voi olla lähes täynnä juuria.</p>.<p>Pienessä purkissa multaan kertyy suoloja ja humus mineralisoituu aika nopeasti.</p>.<p>Ruukun pohjan reiän päälle voi laittaa rikkinäisen ruukun palasia tai lecasoraa. Tämä varmistaa, ettei vesi seiso ruukun alaosassa ja juuret saavat happea.</p>.<p>Ei kannata kuitenkaan olla huolissaan, jos mullan vaihtamisesta luistaa joinain vuosina. Yksi keino on laittaa eloperäistä muhevaa multaa ruukun pintaan. Sekin jo auttaa. </p>.<p> <strong>3. Kastele aina kunnolla mullanvaihdon jälkeen</strong> </p>.<p> <strong></strong>Mullan vaihtamisen tai uuteen ruukkuun istuttamisen jälkeen kasville kannattaa antaa reilusti vettä, jotta uusi multa kastuu läpikotaisin. </p>.<p>Ensimmäinen kastelu on syytä tehdä päältä, vaikka käytössä olisi altakasteluruukku, jotta juuret saavat varmasti riittävästi kosteutta.</p>.<p> <strong>4. Tästä tietää, milloin kasvi tarvitsee uuden ruukun</strong> </p>.<p> <strong></strong>Tähän ei ole yleissääntöä – ei auta muu kuin katsoa ja tutkailla tilannetta.</p>.<p>Yksinkertainen keino on kiepsauttaa kasvi nurin ja poistaa ruukku. Siitä näkee helposti, jos multa on tupaten täynnä juuria. Silloin kasvi kannattaa kiireesti laittaa isompaan ruukkuun ja uuteen multaan. Usein jo päältä näkee, jos ruukusta on tullut tiivis. </p>.<p>Kasvi on hyvä siirtää aika ajoin suurempaan ruukun, koska se tarvitsee tilaa kasvulle. Lehvistön ja juuriston koon pitäisi olla jotenkin järkevässä suhteessa toisiinsa. Jos käyttää vanhoja ruukkuja, niille on syytä näyttää harjaa ja pesuainetta kuten mäntysuopaa, jotta sienitaudit eivät leviä.</p>.<p> <strong>5. Ravinteita löytyy monessa muodossa</strong> </p>.<p> <strong></strong>Ravinteita kannattaa käyttää, koska kasvi tarvitsee niitä varsinkin kevään ja alkukesän aikana kasvamiseen. Uudessa mullassa on jonkin verran ravinteita, mutta se ei riitä pitkäksi aikaa, koska pieneen purkkiin mahtuu vain vähän multaa. </p>.<p>Jos aikaisemmin ei ole käyttänyt ravinteita, eron kasvussa huomaa varmasti. Hups, sepäs kasvaa.</p>.<p>Lannoitevaihtoehtoja on monia. Nestemäistä lannoitetta on helppo käsitellä, ja se leviää multaan tasaisesti. </p>.<p>Ravinnetikut ovat hyviä, koska ne liukenevat hitaasti ja ovat pitkäikäisiä. Isoissa kasveissa tikut voi olla toisaalta vaikea työntää riittävän syvälle. Luonnonmukaiset orgaaniset ravinteet ovat ekologisesti kestävämpi tapa, mutta ne saattavat haista vähän.</p>.<p>Kokeilemalla ja puutarha-alan liikkeistä kysymällä löytää itselle sopivimman vaihtoehdon.</p>.<p> <strong>6. Muoviruukku ei ole hyvä kaikille kasveille</strong> </p>.<p> <strong></strong>Monet kodin huonekasveista – kuten rehevät ja ohutlehtiset – pärjäävät hyvin liikkeestä tulevassa muoviruukussa. Muoviruukku voi olla sen sijaan huono kasveille, jotka vaativat hiekkaisemman mullan ja tykkäävät kuivemmasta, koska ilma ei kierrä niissä niin hyvin.</p>.<p>Jos ostaa aavikon kasvin kuten kaktuksen, se kannattaa vaihtaa saviruukkuun, jossa kasvi saa helpommin riittävästi happea.</p>.<p> <strong>7. Kasvia kannattaa leikata vain syystä</strong> </p>.<p> <strong></strong>Kasveja ei pidä koskaan leikata huvikseen. Puuvartiset kasvit saattavat joskus kaivata tasapainottavan leikkauksen, jos ne tekevät enemmän oksia esimerkiksi ikkunan puolelle. Näin kasvi ei pääse kellahtamaan.</p>.<p>Jokin kasvi saattaa kaivata latvuksen kurissa pitämistä, jottei se leviä liikaa tai muodostu epäsiistiksi. Ja tietysti kuolleet ja huonot kohdat voi leikata pois.</p>.<p>Kasvia kannattaa leikata vain erityisestä syystä – mieluummin antaa niiden kasvaa ja viihtyä.</p>.<p> <strong>8. Ulos vieminen piristää</strong> </p>.<p> <strong></strong>Se on ihan hyvä juttu, koska ulkona kasvit saavat raitista ilmaa ja luontaisella tavalla vettä ja kosteutta. Ei Suomen kesä niin kylmä ole, etteivät kasvit siellä pärjäisi.</p>.<p>Esimerkiksi peikonlehti, joka on tropiikin kasvi, selviytyy hyvin kesäilmassa, vaikka lämpöä olisi päivän tai pari vain noin 10 astetta. Se on hyvä sijoittaa varjoisaan paikkaan, koska peikonlehti on herkkä suoralle auringonvalolle. Ja pakkasta se ei siedä, joten kasvi on syytä tuoda syksyllä ajoissa sisälle.</p>.<p>Kasvien viemisessä ulos kannattaa olla hieman varovainen, koska jotkut niistä ovat herkkiä auringolle. Esimerkiksi eteläikkunalla viihtyvät kasvit voi viedä ulos aurinkoon.</p>.<p> <strong>9. Yleiset virheet liittyvät kasteluun </strong> </p>.<p> <strong></strong>Yleisin virhe on liika kastelu. Jos tuntuu, ettei kasvi voi hyvin, kyse on melkein aina liiasta kastelusta.</p>.<p>Kasvi voi olla myös väärässä paikassa, jolloin se saa liikaa valoa tai on liian pimeässä. Kasvin olisi hyvä olla jonkin ikkunan läheisyydessä. Jos ikkunaa ei ole lähimaillakaan, kasvin läheisyyteen on syytä laittaa lisävalo, koska muuten sille käy huonosti.</p>.<p>Myös kosteus vaikuttaa kasvin hyvinvointiin. Periaatteessa huoneilmassa on hyvät olosuhteet trooppisille kasveille, koska sademetsissä on vuodet läpeensä 18–24 astetta. Mutta huoneilma on erityisesti talvella kuivaa, joten kasvia voi kostuttaa suihkuttamalla sitä suihkupullolla. Veden sekaan voi lisätä merileväuutetta, joka auttaa kasvia selviämään paremmin kasville hieman oudoista talviolosuhteista.</p>.<p> <strong>10. Pinnan peittäminen estää homekasvustoa</strong> </p>.<p> <strong></strong>Mullan pinta on hyvä peittää ohuella kerroksella karkeaa hiekkaa tai puuhaketta, koska muuten siihen voi kasvaa hometta tai sienirihmastoa. Karkea hiekka sopii tähän parhaiten, mutta se voi olla myös ihan tavallista hiekoitussoraa, jos muuta ei löydy.</p>.<p>Jos multa on koko ajan märkää, siihen kasvaa vääjäämättä jotain, mikä voi olla kurjan näköistä. Se voi myös aiheuttaa pahasta homeallergiasta kärsivälle joitain oireita.</p>.<p>Kasvusto ei ole varsinaisesti vaarallista, koska itiömäärät ovat pieniä. Ehkäisemällä pintahomeita soran avulla ja esimerkiksi käyttämällä altakasteluruukkua kasveista on paljon enemmän hyötyä huoneilmalle kuin ongelmia.</p>.<p> <strong>11. Kannattaa tutustua luontaiseen kasvupaikkaan</strong> </p>.<p> <strong></strong>Kannattaa tutustua, mistä kasvi on kotoisin ja minkälaisissa olosuhteissa se luonnossa kasvaa. Sen jälkeen sijoita kasvi paikkaan, joka matkii parhaiten sen luontaisia oloja.</p>.<p>Esimerkiksi saintpaulia kasvaa sademetsän pohjakerroksessa, jossa on vain hyvin vähän valoa. Siitä voi päätellä, että se viihtyy paremmin varjoisalla itään tai länteen osoittavalla ikkunalla kuin aurinkoisella.</p>.<p>Kasvin taustan ja luontaiset kasvuolosuhteet voi selvittää usein helposti internetistä googlettamalla.</p>.<p> <strong>12. Lehtien hoitaminen poistaa pölyä</strong> </p>.<p> <strong></strong>Sisätiloissa lehtien pinnoille kertyy pölyä, mikä tukkii ilmaraot ja näin heikentää kasvin yhteyttämistä. Sen takia keväthuollossa kasvi kannattaa suihkuttaa. Isolehtisen kasvin lehdet voi pyyhkiä märällä rätillä.</p>.<p>Suihkuttaminen on helpompaa, jos kasvin vie kesällä ulos. Myös sade ajaa saman asian.</p>.<h2>Tuholaiset voivat levitä tuuletusilman mukana</h2>.<p>Kodin huonekasveja kannattaa tarkkailla säännöllisesti, koska niihin voi tulla tuholaisia. Kun tuholaiset huomaa aikaisessa vaiheessa, niistä on helpompi päästä eroon.</p>.<p>Ylipuutarhuri Pertti Pehkosen mukaan yleisimpiä tuholaisia ovat lehtikirvat ja vihannespunkit. Niiden leviämistä on vaikea estää, koska ne voivat tulla muun muassa ikkunasta tuuletusilman mukana tai vieraiden vaatteissa. Pehkosen mukaan ne eivät leviä kaupasta ostetun mullan mukana.</p>.<p>–Yleensä aikuiset tuholaiset munivat kasviin ja imevät niiden nesteitä. Joidenkin tuholaisten kuoriutuneet toukat voivat nesteiden imemisen lisäksi jyrsiä lehtiä.</p>.<p>Vihannespunkit eivät ole ihmiselle vaarallisia toisin kuin luonnossa elävät punkit.</p>.<p>Pehkonen kertoo, että kasvi todennäköisesti pysyy hengissä, vaikkei sille tekisi minkäänlaisia kevättoimia. Ilman huoltoa jäänyt kasvi tosin voi huonosti, siihen saattaa tulla enemmän kellastuneita lehtiä ja kasvitaudit sekä tuholaiset iskevät siihen helpommin.</p>.<p>–Kasvin keväthuolto on tärkeä, jos haluaa, että se voi hyvin, kasvaa ja pysyy terveenä.</p>.<p>Tuholaisten leviämistä voi ennaltaehkäistä hyvällä hygienialla. Vanhat ruukut kannattaa pestä ennen uudelleenkäyttöä ja työvälineet pitää puhtaina.</p>.<p>–Kun vaihtaa mullan, ei kannata käyttää toisen kasvin jäämiä, koska vanhassa mullassa saattaa olla viruksia tai sienitaudin alkuja.</p>.<p>Pehkonen kertoo, että pehmeäkuoriset eliöt pystyy usein hävittämään pyyhkimällä tai suihkuttamalla kasvin saippuapohjaisella pesuaineella. Muun muassa lehtikirvaan toimii tämä keino.</p>.<p>Panssarilla varustettu kilpikirva on hankalampi tapaus. Siihen ei tavallinen saippualiuos tehoa, mutta tavallisella kasvimyrkyllä senkin pystyy hävittämään.</p>.<h2>Hyvä kysymys: Miten pistokkaan kasvua voi edistää?</h2>.<p>Pistokkaiden vaihtaminen on suosittu harrastus, joka on tuonut piristystä monien kasviharrastajien korona-arkeen. Huonekasviseura ry:n hallituksen jäsen Raisa Ojaniemi kertoi Lännen Medialle perusasioita pistokkaiden istuttamisesta ja miten niitä voi lähettää postitse.</p>.<p> <strong>Mikä on pistokas, Raisa Ojaniemi?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Pistokas on kasvista leikattu pätkä tai pala, josta voi kasvattaa uuden kasvin. Yleensä pistokas otetaan kasvin tuoreesta osasta, koska se lähtee todennäköisesti paremmin kasvamaan kuin vanhasta osasta otettu.</p>.<p>–Pistokas voi periaatteessa olla kasvin mikä tahansa osa. Useimmiten se on oksan pätkä tai juuripaakun osa, mutta joissain lajeissa riittää pelkkä lehti.</p>.<p> <strong>Miten pistokkaita vaihdetaan?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Pistokkaita vaihdetaan paljon postitse, mutta talvella niitä ei kannata lähettää, koska ne eivät kestä kylmää. Huonekasviseura on järjestänyt ennen korona-aikaa kasvitreffejä, joissa myös pistokkaita on vaihdettu.</p>.<p>–Niitä vaihdetaan paljon myös kavereiden kesken ja sosiaalisen median ryhmissä.</p>.<p> <strong>Miksi se on suosittua?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Yksi syy on jännitys, kun etukäteen ei tiedä, minkä kasvin tai kasvin variaation saa postissa. Koronaepidemian aikana postista tulleet pistokkaat ovat tuoneet pientä yllätystä ja sisältöä päiviin.</p>.<p>–Pistokasvaihdon ideana on myös jakaa hyvää eteenpäin. Sitä on harrastettu esimerkiksi naapurien kesken siitä asti, kun viherkasveja on alettu pitää kodeissa.</p>.<p> <strong>Miten pistokas otetaan?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Pistokas leikataan puhtaalla veitsellä tai saksilla, jottei siihen tulisi bakteereja. Ei kannata leikata liian isoa palaa, koska sillä menee paljon energiaa lehtien ylläpitämiseen eikä voimia jää juurien kasvattamiseen.</p>.<p>–Mikäli kyseessä ei ole kaktus tai mehikasvi, pistokas pitää laittaa heti vesilasiin, jottei leikkauspinta pääse kuivumaan.</p>.<p> <strong>Miten pistokas lähetetään?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Yleensä katkaistun kohdan ympärille kääritään vessa- tai talouspaperia. Sen jälkeen paperi kostutetaan reippaasti ja kääritään kelmuun tai laitetaan pieneen muovipussiin.</p>.<p>–Lähettämistä varten kasvi kääritään vielä sanomalehteen ja laitetaan pieneen pahvirasiaan, jonka voi tehdä esimerkiksi maitotölkistä.</p>.<p> <strong>Miten juuret kasvatetaan?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Yleisin tapa on laittaa pistokas vesilasiin. Kun juuret ovat kasvaneet noin muutaman sentin pituisiksi, pistokkaan voi laittaa multaan. Juurien kasvun nopeus riippuu kasvista: joillain se kestää muutaman päivän, toisilla parikin viikkoa.</p>.<p> <strong>Miten pistokkaan kasvua voi edistää?</strong> </p>.<p> <strong></strong>–Multaan istutetun pistokkaan päälle voi laittaa läpinäkyvän muovipussin, jossa on pieniä reikiä. Näin syntyy pieni kasvihuone, jossa ilmankosteus ja lämpö pysyvät paremmin.</p>.<p>–Valon määrä on myös tärkeä. Mitä lähempänä ikkunaa kasvi on, sen parempi. Pistokkaat eivät tykkää kylmästä, joten vetoa kannattaa yrittää välttää.</p>