Kolme suurta puoluetta rullaavat maalisuoralle vanhoilla meriiteillä – Kokoomukselta uhkaa karata pääministerin paikka, kun Marin omii Naton ja PS revittää somessa

Matti Posio

Miten tässä näin on käymässä? Kun vaalipäivään eli sunnuntaihin 2. huhtikuuta on kuukausi, kampanjarintamalla näyttää oudon hiljaiselta. Kolme suurta puoluetta ovat erottautuneet muista: kokoomus, sdp ja perussuomalaiset rullaavat enimmäkseen vanhalla painollaan kohti maalisuoraa. Repäisevien irtiottojen sijasta ne keskittyvät kannatustaan syövien uusien virheiden välttämiseen.

Ykköspaikkaa pitkään pitäneen kokoomuksen askellus on kuitenkin käymässä raskaaksi.

Eduskuntavaalien mielipidemittauksissa kokoomus on ollut turvallisen tuntuisessa johdossa kevätkesästä 2021 lähtien. Kuntavaalien ykkössijan kokoomus voitti selvästi 21,4 prosenttiyksiköllään. Sitten edessä oli vielä suurempaa porvarillista menestystä. Huhtikuussa 2022, Venäjän aloitettua raa'an hyökkäyssotansa ja Suomen Nato-valmistelunsa, kokoomus oli Ylen gallupin kärjessä peräti 26,1 prosentin osuudella, kun sdp jäi 19,0:aan ja perussuomalaiset vain 13,6:een.

Kaikki mikä menee ylös, tulee joskus myös alas. Uusimmassa torstaina julkaistussa Ylen puoluekannatusgallupissa kokoomuksen etumatka sulaa entisestään. Kokoomuksen suosiopylväs näyttää nyt 20,8 prosentin kannatusta, kun sdp hengittää kaulaan 19,9:llä ja perussuomalaiset 19,0 prosentillaan.

. Syitä voi olla monia, ja liikkuvien äänestäjien virrat vievät nyt pykäliä yhdestä kannatuspylväästä toiseen. Se on luonnollista. Eihän kokoomus oikeastaan ole mitään mokannutkaan, ellei sellaiseksi lasketa kansanedustaja Wille Rydmanin siirtymää perussuomalaisiin, eikä puoluejohtaja Petteri Orpo ole yhtään vähemmän innokas tai osaava kuin viime vuoden keväällä. Kyse on mielikuvista ja kuntohuipun ajoituksesta.

Talouspolitiikan tai ilmastokysymysten sijasta äänestyspäätöksen sinetöi usein mieliala: se tunne, kun äänestäjä sanoo itselleen: "No peijooni, minäpä äänestän kumminkin tuota."

Ehtiikö kokoomuksen hehku himmetä?

Jossain muodollisen politiikan takana tapahtuu asioita, jotka lopulta ratkaisevat desimaalien määrän ja sitä kautta pääministerin paikan. Pitkälti kyse on siitä, mikä puolue osaa parhaiten filtteröidä pois kuvasta aiempia heikkouksiaan ja suoranaisia virheitään. Moni äänestäjä on läkähdyksissään ja kaipaa edes jotain vakautta. Kenelle kuuluvat turvallisuus, raha, lämpö ja asumisen hinta?

Sdp näyttää keräävän pisteitä yleisvasemmiston ja vihreiden lisäksi jopa perinteikkäiltä Naton kannattajilta, sillä kukaan ei ole näkyvämmin Suomessa tuominnut Putinia ja kannattanut Ukrainan tukemista Euroopan huipputasolla kuin pääministeri Sanna Marin (sd.). Tilanne on puoluekannatuksen näkökulmasta absurdi, sillä sdp on vuosikymmeniä vastustanut Natoon liittymistä ja Marininkin takki kääntyi vasta reilu vuosi sitten.

Perussuomalaiset ovat käytökseltään sisäsiistin puheenjohtajansa Riikka Purran kaudella onnistuneet ehkä tärkeimmässä. Puolue on lakannut kampittamasta itseään toistuvilla hölmöyksillä ja holtittomilla möläyksillä marginaaleista. Jos tätänykyä perussuomalaisten tiedotuslinja vaikuttaa änkyrältä ja provokatiiviselta, siinä on ainakin kyse puolueen johdon kontrolloimasta ja täysin tietoisesta viestistä, eikä satunnaisten yksittäisten PS-hahmojen idiotismeista, joita sitten pitäisi Timo Soinin tai Jussi Halla-ahon johtajakausien tapaan kokoontua puolue-elimissä "harjaamaan kunnolla".

Kokoomuksen kannalta gallupkäyrien kehitys ei näytä ollenkaan hyvältä. Puheenjohtaja Orpo on oikeutetusti lämmitellyt pitkään johtamaan Suomea seuraavana pääministerinä, mutta kampanjoiden leppoisan vierimisen lopputuloksena saattaa olla jotain aivan muuta.

Kokoomus on ollut usein viestinnässään Suomen modernein puolue, mutta nyt perussuomalaiset hallitsevat kiinalaisvetoista tiktokia (siellä on nuoria) ja Marin hehkuttaa estoitta ihanassa Instagramissaan miljoonalle seuraajalle (sielläkin on kansaa). Äkkiä juuri kokoomus näyttääkin tylsältä ja vähän vanhanaikaiselta. Valtion nuorisoneuvoston uunituoreen kyselyn mukaan kolme neljästä 18–29-vuotiaasta aikoo äänestää.

Pääministerin "pitäisi" saada kansalta sapiskaa

Kaiken lisäksi vaaliasiantuntijoiden aiemmin hyviksi tiedetyt perusviisaudet eivät tunnu pitävän paikkaansa.

Pääministerin paikka syö tavallisesti kannatusta hallituksen suurimmalta puolueelta eduskuntavaaleihin tultaessa: vastuu painaa ja kansaa kiukuttaa. Tällä kertaa, koronakriisin ja Eurooppaan jumiutuneen sodan jälkimainingeissa, normaali logiikka voidaan unohtaa. Marinin hallitus on säilynyt ihmeen suosittuna, eivätkä vanhan argumentit vasemmistolaisesta jakopolitiikasta ja velkaantumisen vastuuttomasta kiihdyttämisestä oikein pure – onhan velkaantumisen takana nyt myös Suomen natottumisen sinivalkoinen kulu.

Eipä ihme, että pääministeri Marin suorastaan säteilee virkatehtävissään. Eikä ihme ole sekään, että kokoomuksen suunnalta kuuluu yhä kitkerämpiä huomautuksia hänestä. Kun hallituksen sanotaan olevan suosittu, tarkoitetaan oikeastaan, että Marin on suosittu – ainakin demareille riittävän suuren kansanosan keskuudessa.

Huippukokousten ja tinkimättömän Ukrainan tukemisen sädekehää on vaikea demarijohtajalta riisua. Kun tämä vielä sai vaalien alla vieraikseen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja muita arvovaltaisia Pohjolan työväenpuolueiden huippunimiä, imago muuttui kuin silmänkääntötempussa. Kohta moni varmaan jo kuvittelee juuri sdp:n vieneen Suomen Natoon.

. Kokoomuslaisia – kuten vaikkapa Alexander Stubbia – varmasti kismittää se, että Nato-hakemuksen jättämisellä pääsee nyt ratsastamaan Marinin hallitus. Samaan tapaan aikoinaan keskustaa tarvittiin pitkän EU-vastustuksensa päätteeksi "viemään Suomi EU:hun".

Kun nyt Nato-hakemuksella on vankkumaton suosio ja jäsenyys on kaikkien tavoite, olisi reilua muistaa, millaista politiikkaa mikäkin puolue on ajanut ennen viime kuukausien Nato-valojen loistetta. Marinkin sanoi vielä tammikuussa 2022 haastattelussa, että Nato-jäsenyyden hakeminen hänen hallituskaudellaan on hyvin epätodennäköistä.

Lentääkö loka loppusuoralla?

Kokoomuksen uuden kirivaihteen tarvetta eivät Nato-faktat tai velkaantumisen pelko poista. Oikeassa olemisesta on elämässä – ja vaaleissa – ihan turha odotella hillotolppaa, sillä töihin palkkaajia – kansaa – kiinnostaa ennen muuta yksi asia: millaisen näkymän kukakin meille tarjoaa lähivuosiksi eteenpäin?

Ratkaisevia vaalikeskusteluja odotellessa varmasti puhutaankin puolueiden visioista Suomelle.

Ihme ei olisi, vaikka kohta alkaisi lokakin lentää. Niin tiukkaa on maalikameran kuvassa.

Kirjaudu sisään

Kolme suurta puoluetta rullaavat maalisuoralle vanhoilla meriiteillä – Kokoomukselta uhkaa karata pääministerin paikka, kun Marin omii Naton ja PS revittää somessa

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje