Lapsuuden pelikentät mullistuivat 1900-luvulla moneen kertaan, mutta ystävät ovat aina olleet tärkeitä

Lasten elämä ja kaverisuhteet muuttuivat viime vuosisadalla suuntaan, jossa lisääntyi mahdollisuus päättää itse omasta vapaa-ajan vietostaan. Uusi tietokirja valottaa lasten ja nuorten ystävyyssuhteiden historiaa runsaan muistitiedon pohjalta.

. Vielä 1900-luvun alussa lasten elämää säätelivät tiukat rajoitukset ja velvoitteet. Töitä piti tehdä jo pienestä pitäen, pikkusisaruksia täytyi vahtia ja kurinpito oli ankaraa.

. Kuitenkin jo oppivelvollisuus 1920-luvulta lähtien laajensi lasten sosiaalisia suhteita ja elinpiiriä. Tulevina vuosikymmeninä hyvinvoinnin lisääntyessä lasten vapaa-aika ja liikkumisen vapaus lisääntyivät edelleen. Leikkimisen merkitys alettiin nähdä itseisarvona, ja tottelevaisuus alkoi korvautua uusilla ihanteilla, kuten iloisuudella, ystävällisyydellä ja reippaalla toveruudella.

. Lapsuuden pelikenttiä valottaa tuore kirja Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa ( Gaudeamus ). Kirjan tekijät ovat Suomen Akatemian tutkijatohtori Antti Malinen ja toimittaja, tietokirjailija Tuomo Tamminen.

. – Pyrimme kirjassa koko ajan reflektoimaan myös sitä, miten lapsia ympäröivät arvot, normit ja aikuisten käytösmallit näkyvät lasten maailmassa ja keskinäisissä suhteissa, Malinen kertoo.

. Lasten maailmassa näkyy esimerkiksi lokerointia "meihin" eli omaan ryhmään ja vastapuoliin. Osa jaotteluista tulee aikuisilta: punaiset vastaan valkoiset, evakot vastaan kantaväestö, omistusasunnossa ja vuokralla asuvat. Jälkikasvu on kuitenkin keksinyt vihollisia itsekin, kuten oman talon porukka vastaan naapuritalo tai punkkarit vastaan 1950-lukua ihailevat diinarit.

. Leikin merkitys ymmärretään . Leikitäänkö-kirjan lähteisiin kuuluu yli 20 eri muistitietoaineistoa. Vanhimmat muistelijat olivat syntyneet 1800-luvun lopulla ja tuorein aineisto kerättiin kirjaa varten vuonna 2019 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa.

. Kirjassa on runsaasti lasten elämästä kertovia valokuvia koko vuosisadan ajalta. Tekijät ovat myös hyödyntäneet tutkimustietoa, arkistoja, aikakauslehtiä ja tehneet haastatteluita. Mukana on tunnettuja henkilöitä, kuten Tarja Halonen, Gustav Hägglund ja Antti Holma.

. 1900-luvulla lasten kasvuympäristö muuttui valtavasti. Eräs merkki tästä on se, että alle viisivuotiaiden kuolleisuus oli vuosisadan alussa noin 20 prosenttia. Nykyisin se on 0,2 prosenttia.

. Köyhyys, nälkä, kuolema ja sodat synkensivät elämää, mutta myös valoisia muistoja ystävyydestä riittää. Aikuisetkin alkoivat ymmärtää leikkimisen suurta merkitystä lapsille. Leikkiä korosti esimerkiksi naisvoimisteluliike, joka järjesti vuodesta 1904 leikinjohtajakursseja.

. Erityisen merkittäviksi kaverisuhteiden solmimisen kannalta tulivat koulumatkat. Ne tehtiin jalkapatikassa ja saattoivat kestää kauan, joten lapsilla oli yllin kyllin aikaa tutustua ja leikkiäkin yhdessä.

. Lapsuus jatkuu pitempään . 1950-luvulta lähtien opettajien ehdoton auktoriteetti kouluissa vähentyi. Tästä eräänlaisena osoituksena oli hymypoika- ja hymytyttöpatsaiden valintatapa, sillä muut oppilaat saivat tehdä päätöksen niiden saajista, osana ”Hyvän toveruuden” kilpaa.

. – Toisen maailmansodan jälkeen lasten sosiaalisiin taitoihin suhtauduttiin aiempaa vakavammin. Sodan kauhut olivat tuoreessa muistissa ja demokraattisen yhteiskunnan nähtiin tarvitsevan itsenäiseen ajatteluun ja empatiaan kykeneviä kansalaisia, Malinen tiivistää.

. Suurten ikäluokkien syntymisen myötä lapsia ja leikkikavereita riitti. Maaseudulla oli tilaa vapaamuotoiseen vaelteluun ja leikkimiseen luonnossa, kun taas kaupungeissa ja turvauduttiin useammin sääntöihin perustuviin leikkeihin. Lapsuus ei enää loppunut lyhyeen työnteon tai sodan takia, vaan se saattoi jatkua pitkälle teini-ikään.

. Lapsiporukoiden leikit saattoivat olla hurjiakin nykysilmin, kun lumipalloihin leivottiin sisälle kiviä ja hypittiin uittolauttojen päällä. Silti varovaisuus oli lisääntynyt 1940-lukuun verrattuna.

. Harrastukset monipuolistuvat . Kun 1960-luvun lasten ja nuorten kiinnostus kohdistui musiikkiin ja bändeissä soittamiseen, 1990-luvun uusia harrastuksia olivat video- ja roolipelit. "Nörttipoikiin" kuului kirjan mukaan myös näyttelijä Antti Holma (s. 1982). Pelit tarjosivat uudenlaisia pätemisen mahdollisuuksia myös niille, jotka eivät menestyneet urheilussa. Holmakaan ei tuntenut oloaan kotoisaksi sählyporukoissa.

. Sonkajärvellä Nintendo-pelejä sai vuokrata mustassa laukussa paikallisesta "Justiinan baarista". Pelejä ja pelikoneita vuokrasivat myös esimerkiksi R-kioskit ja videovuokraamot. Holma sai 1990-luvun alussa oman pelikoneen ja hämmästyi siitä, että laitteen voi itsekin omistaa.

. Leikitäänkö-kirjan tekijöiden mukaan 1960-luvulla ja sen jälkeen syntynyt nuoriso erosi aiemmista sukupolvista erityisesti siinä, että heitä ei oltu kasvatettu alusta asti tottelemaan.

. Muutosta on myös tapahtunut aikuisten reagoinnissa lasten kaverisuhteiden ongelmiin. Kun aiemmin lapset kokivat usein jäävänsä yksin, viime vuoden kouluterveyskyselyssä liki 90 prosenttia 4.–5.-luokkalaisista koki, että vanhemmat tukevat ja kannustavat heitä usein.

Tue, 5/17

Kirjaudu sisään

Tue, 5/17

Lapsuuden pelikentät mullistuivat 1900-luvulla moneen kertaan, mutta ystävät ovat aina olleet tärkeitä

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin