Moni koulukiusaaja on täysin tavallinen lapsi

Turun yliopiston tutkimuksen mukaan aikuisten yritykset puuttua koulukiusaamiseen epäonnistuvat jopa joka viidennessä tapauksessa. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen
Turun yliopiston tutkimuksen mukaan aikuisten yritykset puuttua koulukiusaamiseen epäonnistuvat jopa joka viidennessä tapauksessa. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen

Koulukiusaajat nähdään helposti yhtenäisenä joukkona, joilla on laaja-alaisia ongelmia tai jotka eivät osaa hillitä tunneimpulssejaan esimerkiksi ADHD:n takia. Todellisuudessa vain pieni osa kaikesta koulukiusaamisesta selittyy tällaisilla syillä.

Vanhempien on usein vaikea uskoa, että myös oma lapsi voisi olla kiusaaja, ja kiusaamiselle aletaan sen sijaan etsiä muita selityksiä tai syyllisiä, kertoo Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivalli.

–  Vanhempien olisi hyvä ymmärtää, että hyvin monenlaiset ja täysin tavallisetkin lapset saattavat syyllistyä kiusaamiseen, ja silloin on lasten edun mukaista, että asiaan puututaan.

Salmivallin mukaan osa muita kiusaavista lapsista on hyvinkin suosittuja, osa itsekin kiusattuja ja osa taas ”keskivertolapsia”, jotka menevät ryhmän mukana. Kiusaamisella saatetaan hakea näkyvyyttä, valtaa tai statusta tai pyrkiä mukaan porukkaan. Kiusaaminen voi olla hyvinkin suunnitelmallista.

Salmivallin mukaan on mahdollista, että kiusaaja ei osaa ajatella asiaa empaattisesti kiusatun näkökulmasta. Vaihtoehtoisesti voi olla niin, että kiusaaja kyllä tietää aiheuttavansa pahaa mieltä, mutta ei välitä siitä, sillä oma menestys kaveriporukassa tuntuu niin paljon tärkeämmältä.

–  Lähes kuka tahansa voi ajautua mukaan kiusaamiseen, mutta jos mietitään lapsia, jotka eivät kiusaa muita, heitä todennäköisesti yhdistää kyky tuntea empatiaa ja myötätuntoa muita kohtaan. Vanhemmat voisivat kiinnittää vähemmän huomiota ”pipo pois päästä sisällä” -kasvatukseen ja enemmän siihen, miten lapsi kohtelee muita ihmisiä ja eläimiä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kouluyhteistyön asiantuntija Satu Suomalainen on samaa mieltä. Muita kiusaava lapsi on saattanut elää ympäristössä, jossa kiusaaminen ja toisten huono kohtelu sallitaan. Jos esimerkiksi kotona on puhuttu muista ihmisistä epäkunnioittavasti, lapsi saattaa jatkaa sitä myös kodin ulkopuolella. Jos taas lapsi on joutunut kotona kiusatuksi, hän voi purkaa pahaa oloaan kiusaamalla muita.

Kavereiden vanhemmat kannattaa tuntea

Vanhemmat voivat auttaa lasta omaksumaan kaveritaitoja. Hyvät kaverisuhteet ehkäisevät ennalta ongelmia muiden lasten parissa, Suomalainen huomauttaa.

–  Vanhempien olisi hyvä tuntea lastensa kaverit ja myös kaverien vanhemmat. Tällöin heihin on helpompi olla yhteydessä tarpeen tullen.

Suomalainen kannustaa vanhempia kuulostelemaan lastensa kuulumisia herkällä korvalla. Muuttunut käytös voi olla merkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Hyvää keskusteluyhteyttä voi rakentaa varhaislapsuudesta asti. Kun lapsi tai nuori tietää voivansa kertoa vanhemmilleen kaikesta, hän kertoo todennäköisemmin myös sellaisista tilanteista, joissa hän on toiminut väärin.

Jos lapsi kertoo kiusanneensa muita, vanhemman olisi tärkeä pysyä rauhallisena, vaikka tilanne herättäisi voimakkaita tunteita.

–  Keskeistä on selvittää, miksi lapsi kiusaa – mitä hän ”saa” kiusaamisella, ja millä tavalla hän voisi päästä samaan lopputulokseen satuttamatta muita. On tärkeää, että kiusaajaa autetaan muuttamaan käytöstään ja toimimaan jatkossa paremmin. Häneltä ehkä puuttuu sellaisia taitoja, joilla saada hyväksyntää ryhmässä myönteisin keinoin, Suomalainen toteaa.

Aikuisten puuttuminen ei usein tuota tulosta

Koulukiusaaminen lisääntyi Suomessa 2000-luvun alussa ja alkoi vähentyä vuonna 2010. Laskeva trendi jatkuu edelleen, kertoo Christina Salmivalli. Hänen mukaansa monissa suomalaiskouluissa tehdään koulukiusaamisen kitkemiseksi todella hyvää työtä.

Turun yliopiston käynnissä olevan pitkittäistutkimuksen mukaan aikuisten yritykset puuttua koulukiusaamiseen kuitenkin epäonnistuvat vähintään 20 prosentissa tapauksista. Lapset myös reagoivat puuttumiseen todella erilaisin tavoin.

–  Joillekin riittää se, että asiasta keskustellaan vakavasti: osoitetaan, että kiusaaminen ei ole hyväksyttyä ja se tuntuu toisista pahalta. Jos kiusaaminen jatkuu aikuisten puuttumisesta huolimatta, siihen tulisi puuttua uudestaan ja uusilla tavoilla niin kauan, kunnes se loppuu, Salmivalli sanoo.

Tällä hetkellä Turun yliopistossa tutkitaan myös sitä, miksi niin suuri osa aikuisten yrityksistä puuttua koulukiusaamiseen epäonnistuu: missä määrin asia liittyy koulun ja kodin yhteistyöhön, missä määrin vanhempien asenteisiin ja missä määrin esimerkiksi lasten yksilöllisiin ominaisuuksiin.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje