Suomen pohjanoteerauksesta tasan 50 vuotta: presidentinvaalit peruttiin ja Kekkosen vastustajat leimattiin fasisteiksi – Professori Martti Häikiö: "Meillä oli oma Lukashenko vallassa"

Toni Viljanmaa

Keskiviikkona tulee kuluneeksi pyöreitä vuosia vuoden 1973 poikkeuslain ratkaisevasta äänestyksestä, jolla Suomessa vältettiin presidentinvaalit ja nostettiin Kekkonen taas presidentiksi. Professori Vesa Vares arvioi poikkeuslain kertovan jotakin säännönmukaista suomalaisesta mielipiteenmuodostuksesta.

Urho Kekkosen valinta presidentiksi ilman vaaleja tammikuussa 1973 kuuluu suomalaisen demokratian synkkiin hetkiin. Suomettuminen saavutti silloin yhden lakipisteensä täydellisen presidenttijohtoisessa maassa, jonka tekemisiä valvottiin tiukasti Moskovassa.

Poikkeuslaki herätti kummastusta erityisesti lännessä, jonne Suomi samaan aikaan kurkotti vireillä olleen Euroopan talousyhteisön (EEC) vapaakauppasopimuksen avulla. Vapaat ja demokraattiset vaalit ovat länsimaisen parlamentarismin kulmakivi, joten lännessä ihmeteltiin suomalaisten intoa säätää poikkeuslaki vaalien välttämiseksi.

– Poikkeuslaki oli täysin laillinen tapa valita presidentti, mutta moni kriitikko kysyi, että minkä ihmeen takia piti säätää poikkeuslaki. Suomessa ei ollut kriisi ja toisaalta Kekkonen valittaisiin joka tapauksessa, joten miksi poiketa normaalista, länsimaiden diplomaattien raportteja Suomen tilanteesta tutkinut Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares sanoo.

. Ratkaisevasta kolmannesta poikkeuslakikäsittelystä tulee keskiviikkona kuluneeksi tasan 50 vuotta. Äänestyksessä 28 kansanedustajaa äänesti lakia vastaan 170:n äänestäessä lain puolesta. Vastustajat tulivat kokoomuksen, liberaalien, smp:n ja kristillisten leireistä. Yksi edustaja äänesti tyhjää.

Poikkeuslaissa kietoutuivat yhteen Suomen suhteet Neuvostoliittoon, presidentti Kekkonen sekä sopimus EEC:n kanssa. Valtaosa kansanedustajista, mukaan lukien aiemmin kriittisesti Kekkoseen suhtautuneen kokoomuksen puheenjohtaja Päiviö Hetemäki , arvioi, että päästäkseen allekirjoittamaan sopimuksen EEC:n kanssa Suomen olisi varmistettava Neuvostoliiton luottamus.

. Samaa viestiä toisti Neuvostoliiton suurlähetystö, ja se läpäisi koko suomalaisen puoluekentän. Suomi oli idän karhun kainalossa.

Kekkosta vastaan asettuminen ei ollut 1970-luvun Suomessa henkisesti mikään helppo tehtävä.

– Poikkeuslain vastustajia rusikoitiin törkeästi julkisuudessa. Heitä haukuttiin muun muassa fasisteiksi, sanoo poikkeuslaista kirjan Presidentin valinta (1993) kirjoittanut professori, historiantutkija Martti Häikiö .

. Häikiön isä Juuso Häikiö (1917–2003) toimi 1973 kokoomuksen kansanedustajana ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Yli 20 vuotta kansanedustajana toiminut Häikiö oli yksi 28:sta poikkeuslain vastustajasta.

– Siinä rintamassa seisominen oli henkisesti kova juttu. Hän oli kovassa paineessa ja sai silloin jopa lievän sydänkohtauksen. Hän vastusti poikkeuslakia perustuslaillisista syistä: poikkeuslakiin ei ollut mitään perustetta, Martti Häikiö sanoo.

. Vastustajien leimaamiseen osallistui hanakasti pääministeri Kalevi Sorsa , josta oli kasvamassa Kekkosen luottopelaaja Suomen suurimmassa puolueessa, sdp:ssä. Sorsa leimasi vastustajat "äärioikeistolaisiksi" poikkeuslain yleiskeskustelussa 17. tammikuuta 1973.

– Lain käsittelyn aikana on käynyt täysin selväksi, että vastustuksen tarkoitus ei ole ollut suinkaan sen paremmin huoli valtiosääntöoikeudellisista näkökohdista kuin valtiollisesta tulevaisuudestammekaan (...) Tarkoituksena on ollut saada virike sen äärikoistolaisen ryhmittymän operaatioille, joka keskuudessamme on erilaisin valheverhoin esiintynyt, pääministeri Sorsa sanoi eduskunnassa.

. Poliittista näytelmää Kekkosen tyyliin Presidenttejä oli toki Suomessa aiemminkin valittu poikkeuksellisilla tavoilla: ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin valitsi eduskunta vuonna 1919. Sota-ajan presidentin Risto Rytin valitsivat vuonna 1940 tehtäväänsä vuoden 1937 valitsijamiehet. C. G. E. Mannerheimista tuli presidentti eduskunnan säätämällä poikkeuslailla elokuussa 1944.

Vuonna 1973 tällaista poikkeustilaa ei ollut. Martti Häikiö pitääkin lakia erityisesti Kekkosen taitavana peliliikkeenä.

Kekkonen kieltäytyi alun perin jatkamasta presidenttinä. Presidentti oli sydämistynyt, kun hänen muistionsa elokuussa 1972 pidetyltä Zavidovon metsästysretkeltä vuotivat julkisuuteen Vasabladet -lehden kautta. Vuodossa välikätenä toimi Erkki Tuomioja (sd.), joka välitti muistiot toimittaja Tor Högnäsille . Toimittaja Unto Hämäläinen selvitti viime joulukuussa, että Zavidovo-muistion vuodon takana oli Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki .

Neuvostoliiton johtaja, pääsihteeri Leonid Brezhnev luennoi Kekkoselle Zavidovossa, mitä riskejä EEC-sopimukseen liittyisi. Häikiön mukaan Kekkonen ei suuttunut niinkään vuodosta, vaan siitä, etteivät kaikki olleetkaan uskollisia hänelle.

– Kekkonen hermostui vasta kuusi viikkoa vuodon jälkeen, koska siinä vaiheessa poikkeuslailla ei ollut 5/6 enemmistöä, Häikiö sanoo.

. Kekkonen kieltäytyi Zavidovo-vuodon takia jatkamasta presidenttinä. Pian hän tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kekkonen arvioi, että vain hän pystyy pitämään Suomen lännen ja EEC:n tiellä ja samalla huolehtimaan suhteista Neuvostoliittoon. Vaalit eivät kuitenkaan tulleet kysymykseen. Kekkonen kertoi julkisuuteen, että vuoden 1968 vaalitaistelu oli "eräiltä osin sitä tasoa", että vaalitaisteluun ei häntä voitu velvoittaa.

Käänne vastustajien mielissä tapahtui, kun Kekkonen sai synninpäästön Brezhneviltä Moskovassa loppuvuodesta 1972. Kekkonen pyysi Brezhneviltä vuotoa anteeksi ja tämä hyväksyi anteeksipyynnön. Brezhnev myönsi vuodon vieneen keskusteluilta luottamuksellista luonnetta, mutta sille ei mitään voinut. "Ja surullisempaa tarinaa ei ole kuin Romeo ja Julia", Brezhnev totesi moniselitteisesti.

– Minusta se kertoo sen, että eivät he kokeneet tilannetta vakavana. Tilanne oli tragikoominen. Tiedettiin, että Suomi solmii EEC-sopimuksen, mutta Kekkonen pelasi kovaa peliä, Häikiö sanoo.

Moskovasta Suomeen palatessaan Kekkonen toi ilosanoman: luottamus on säilynyt. Tämä toi monet poikkeuslakia epäröineet kokoomuslaiset, rkpläiset, smpläiset ja liberaalit lain taakse.

. Suomen oma "lukashenko"? Häikiön mielestä suomalaisilla on yhä liian "sinisilmäinen suhtautuminen Kekkoseen".

– Muodollisesti meillä oli monipuoluejärjestelmä, mutta Kekkonen onnistui rakentamaan Suomeen "kekkospuolueen", kuten Ranskassa olivat gaullistit presidentti [Charles] de Gaullen mukaan. Hänen tukemisensa tarkoitti sitä, että takana oli Neuvostoliiton luottamus. Se oli parlamentaarisen rämettymisen raskasta aikaa.

Kekkosen side Neuvostoliiton johtoportaaseen oli Häikiön mielestä liiankin tiivis. Hän ottaa vertailukohdan nykyisestä Valko-Venäjästä.

– Me haukumme [Valko-Venäjän presidenttiä] Lukashenkoa, mutta meillä oli oma "lukashenko" vallassa 25 vuotta, Häikiö jyrisee.

. Erikoista oli se, että poikkeuslain nimeen vannoivat erityisesti 1970-luvun nuoret poliitikon alut. Heistä Erkki Liikanen , Erkki Tuomioja , Paavo Väyrynen ja Ilkka Kanerva tekivät mittavat poliittiset urat. Vastustajien poliittinen painoarvo jäi vähäisemmäksi Suomessa.

– En usko, että Neuvostoliitolle oli väliä, millä tavalla Kekkonen valittaisiin uudestaan. Selvästi on huomattavissa se, että ei poikkeuslailla kukaan ylpeile. Siitä jäi tavallaan trauma suomettumisen noloimmista puolista, Vesa Vares sanoo.

Entä onko poikkeuslaissa jotakin, joka kertoo myös nyky-Suomesta?

– Suomessa on perinteisesti vallalla yksi totuus kerrallaan. Kulloinkin on vallalla yksi hyvin dominoiva mielipide ja muut marginalisoidaan. Se asetelma toistuu varsin usein, Vares sanoo.

. Fakta Poikkeuslain korjaava merkitys

Poikkeuslailla ja Kekkosen loppuajan haperolla perinnöllä oli lopulta iso merkitys siihen, millaiseksi presidentillinen kansanvalta Suomessa kehittyi.

Urho Kekkosen seuraajan Mauno Koiviston aikana presidentin valtakaudet rajattiin kahteen.

Eduskunnalle siirtyi myös suvereeni valta valita hallitus pääministerin valinnan kautta. Jos Kekkosen aikana hallitukset kestivät vuoden verran, Koiviston aikana siirryttiin vaalikauden mittaisiin hallituksiin.

Kirjaudu sisään

Suomen pohjanoteerauksesta tasan 50 vuotta: presidentinvaalit peruttiin ja Kekkosen vastustajat leimattiin fasisteiksi – Professori Martti Häikiö: "Meillä oli oma Lukashenko vallassa"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje