Suomen susikanta ei ole geneettisesti kestävällä tasolla, selviää Luken raportista – ministeriö aikoo päivittää kannan hoitosuunnitelmaa

Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt, selviää Luonnonvarakeskuksen tuoreesta raportista. Arkistokuva. LEHTIKUVA / Jussi Nukari
Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt, selviää Luonnonvarakeskuksen tuoreesta raportista. Arkistokuva. LEHTIKUVA / Jussi Nukari

Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta raportista. Geneettinen monimuotoisuus on edellytys sille, että laji säilyttää kykynsä sopeutua ympäristön muutoksiin pitkällä aikavälillä.

Yksi syy Suomen susikannan geneettisen monimuotoisuuden heikkenemiseen on kannan jakautuminen kahteen osapopulaatioon, itäiseen ja läntiseen. Lännessä geneettinen monimuotoisuus on vähäisempää ja sukusiitosriski korkeampi.

Luken kaksivuotisessa hankkeessa on hankittu tietoja ja kehitetty työvälineitä, joiden pohjalta maa- ja metsätalousministeriö voi määrittää susikannalle viitearvon. Viitearvo kuvaa susikannan kokoa, jolla kanta säilyy Euroopan unionin luontodirektiivin edellyttämällä suotuisalla suojelutasolla.

Susia on liian vähän geneettisen elinvoiman takaamiseksi

Suotuisa susimäärä on osa poliittista päätöksentekoa, johon Luke ei ota kantaa. Käytännössä tuoreet tiedot susikannasta viittaavat kuitenkin siihen, että kannan pitäisi kasvaa, sillä viitearvon pitäisi olla suurempi kuin pienin elinvoimainen populaatio.

–  Meillä on liian vähän susia, jotta susikanta voisi pysyä geneettisesti elinvoimaisena lyhyelläkään aikajänteellä. Geneettisesti pienin elinvoimainen populaatio asettuu millä tahansa laskutavalla reiluun 500 suteen, ohjelmajohtaja Katja Holmala Lukesta sanoi tiedotustilaisuudessa.

Luken tarjoamien työkalujen avulla päättäjät voivat tarkastella susikannan elinvoimaisuutta geneettisen monimuotoisuuden lisäksi demografian eli kannan koon, rakenteen ja kehityksen näkökulmasta.

–  Asiaan liittyy kysymys siitä, kuinka suuri riski populaation häviämiselle voidaan ottaa. Se ei ole tieteellinen kysymys. Kun hyväksytty riski on määritelty, voidaan tieteellisin menetelmin selvittää tarvittavaa populaatiokokoa, Holmala sanoi.

Luonnonvarakeskuksen mukaan susikanta on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin kymmenen prosenttia vuodessa. Mukaan on mahtunut myös kausia, jolloin susikanta on heikentynyt useampana peräkkäisenä vuonna.

Tuorein kanta-arvio on maaliskuulta, jolloin Suomessa oli noin 300 sutta. Sen jälkeen on syntynyt pentuja, joten syksyn kannan arvioidaan olevan suurempi. Kannan arvioidaan kasvavan myös tulevaisuudessa, mikäli vuosittainen kuolleisuus pysyy ennallaan.

Ministeriö päivittää hoitosuunnitelman uusien tietojen myötä

Suomen nykyinen susikannan hoitosuunnitelma ei tunnista susipopulaation jakautuneisuutta kahteen osapopulaatioon tai geneettisen monimuotoisuuden heikentymistä. Tästä syystä maa- ja metsätalousministeriö aikoo nyt päivittää susikannan hoitosuunnitelmaansa.

–  Uuden tiedon valossa meidän on nyt arvioitava hoitosuunnitelman tavoitteet ja kannanhoitoalueet sekä miten varmistamme kahden osapopulaation välisen yhteyden. Nyt on tärkeää saada vahvistettua läntisen Suomen susipopulaation geneettistä monimuotoisuutta, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi.

Niemen mukaan hoitosuunnitelman seurantatyöryhmään kuuluvat sidosryhmät tapaavat asian tiimoilta kuluvan viikon torstaina. Päätöksiä esimerkiksi kannanhoidollisesta metsästyksestä saadaan vielä odottaa.

–  Ylipäätään metsästys on katsottu tarpeelliseksi toimenpiteeksi ja se on tavoitteena. Suunnitelma on päivitettävä ensin, ennen kuin otetaan kantaa siihen, milloin metsästys on mahdollista, Niemi kommentoi tiedotustilaisuudessa.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje