Turvallisuusalalle pyrkiviä voidaan karsia soveltuvuuskokeilla – lyhyille kursseille ovi on kuitenkin käytännössä avoinna kaikille

Suomessa järjestyksenvalvojaksi pääsee varsin lyhyellä koulutuksella. LEHTIKUVA / Markku Ulander
Suomessa järjestyksenvalvojaksi pääsee varsin lyhyellä koulutuksella. LEHTIKUVA / Markku Ulander

Pitäisikö isoissa kauppakeskuksissa, rautatie- ja lentoasemilla, terveydenhuollon palveluissa ja muissa vaativissa paikoissa edellyttää kaikilta vartioinnin työntekijöiltä nykyistä pidempää koulutusta eli turvallisuusalan perus- tai ammattitutkintoa?

Tätä sanoo miettineensä esimerkiksi turvallisuusalan opettaja Jari Stolt Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Luksiasta yhdessä useamman kollegansa kanssa.

Stoltin mielestä nykyiset koulutusvaateet eivät ole tiettyihin kohteisiin riittäviä –  eivät sisällön eivätkä tuntimäärien suhteen. Koulutusta pitäisi pidentää.

–  Uskon, että näitä tullaan tarkistamaan, hän ennakoi.

Myös Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin lehtori, turvallisuusalan opettaja Anssi Heikkinen kyseenalaistaa sen, että nykyiset perusvaatimukset riittäisivät vaativampien tehtävien suorittamiseen. Yhteiskunnan muuttuminen, lainsäädännön laaja tuntemus ja vaativin osuus eli voimankäytön hallinta edellyttävät hyvää tieto-taitoa, harkintaa ja tilannetajua.

–  Kun ajatellaan, mitä työnantajat esimerkiksi voisivat myös omassa toiminnassaan kehittää, niin varmasti se olisi se, että suosittaisiin tietyissä tehtävissä ammatti- ja perustutkintoa, Heikkinen sanoo.

Hänen mukaansa hyvä koulutus pitäisi myös näkyä palkassa, mutta tällä hetkellä turvallisuusalan tutkintojen suorittamisesta ei käytännössä palkita.

Vähimmillään 40 tunnin koulutus

Keskustelua yksityisen turvallisuusalan ongelmista ja kehittämisestä on käyty sen jälkeen, kun julkisuuteen tuli tietoja järjestyksenvalvojien tekemiksi epäillyistä pahoinpitelyistä muun muassa juna-asemilla sekä tuoreimpana Espoon Ison Omenan tapaus, jossa nainen kuoli kauppakeskuksessa vartijoiden voimankäytön yhteydessä.

Suomessa järjestyksenvalvojaksi pääsee varsin lyhyellä koulutuksella, koulutus kestää vähimmillään 40 tuntia. Vartijan peruskoulutus on puolestaan vähintään 120 tuntia. Nämä koulutukset taas ovat minimivaatimuksina sille, että voi päästä toimimaan poliisin ja Rajavartiolaitoksen avuksi asetetussa järjestyksenvalvonnassa eli työskentelemään järjestyksenvalvojana esimerkiksi vaikkapa kauppakeskuksissa sekä julkisessa liikenteessä.

Lyhytkurssien ohella järjestettävät pidemmät tutkinnot eli esimerkiksi turvallisuusalan perustutkinto ja ammattitutkinto kestävät kolmisen vuotta. Turvallisuusalan koulutusta tarjoavat yksityisten yritysten lisäksi ammattikoulut sekä ammattikorkeakoulut.

Voimankäytön hallinta vaatii harjoittelua

Stoltin mukaan yksi selkeä huomiota vaativa asia yksityisellä turvallisuusalalla on voimankäyttö, tarkemmin ottaen se, turvaudutaanko voimatoimiin asiakastilanteissa liian herkästi. Alalla on hänen mukaansa paljon nuorta väkeä, joilla henkinen kypsyys kestää stressaavia tilanteita voi olla vielä kohtalaisen matala, ja kun työhön yhdistyy paine saada tilanteet nopeasti ratkaistua, riski voimakeinojen nopeaan käyttöön kasvaa.

–  Alalla pitäisi huomioida ja koulutuksissa painottaa sitä, että pitäisi toimia samalla lailla kuin poliisikin tänä päivänä tekee eli puhuttaa ja keskustella pitkään kohdehenkilön kanssa ennen kuin siirrytään voimakeinoihin, mikäli käsillä ei ole oikeasti kiireellinen tilanne, hän sanoo.

Fyysisen voimankäytön perusteita opiskellaan vartijoiden peruskoulutuksessa vähintään kuusi oppituntia. Tämä sisältää sekä teoriaa että käytännön harjoitteita. Tämän päälle tulee joitakin tunteja välinekohtaisia koulutuksia. Kun kurssi on kokonaisuudessaan tarkkaan kellotettu, hyvin kattava määrä lainsäädäntö- ja muuta asiaa käydään varsin lyhyessä ajassa läpi.

–  Aikaa jää hyvin vähän esimerkiksi voimankäytölle tai puhuttamisen harjoittelemiselle, Stolt sanoo ja huomauttaa, ettei toisten ihmisten puhuttaminen ole kaikille suinkaan helppoa, vaan voi vaatia kovaakin harjoittelua.

Heikkinen muistuttaa, että myös voimankäyttöliikkeet vaativat paljon toistoja, jotta ne menevät lihasmuistiin ja hallitaan.

–  Jos niitä käydään läpi muutama tunti, voidaanko olla varmoja, että saadaan laadukasta osaamista? Ei saada, ihan varmasti ei, hän sanoo.

Vartiointifirmojen palveluksessa työskentelevien järjestyksenvalvojien sekä vartijoiden on suoritettava voimankäyttövälineiden kertauskoulutus vuosittain. Heikkinen sanoo, että hyvät työnantajat voivat kouluttaa työntekijöitään useammin ja asioita saatetaan kerrata myös vaikkapa työvuorojen alussa. Kaikki eivät kuitenkaan näin tee.

–  Kun harkintaa voidaan käyttää, osa menee varmasti minimillä.

Poliisi myöntää tarvittavat kortit

Järjestyksenvalvojaksi voidaan hyväksyä 18 vuotta täyttänyt, rehelliseksi ja luotettavaksi tunnettu sekä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva ihminen. Sekä Heikkinen että Stolt kertovat, ettei järjestyksenvalvoja- tai vartijakursseille ole käytännössä mitään pääsykokeita tai karsintaa. Periaatteessa kurssille voi tulla jokainen ja pääsääntöisesti kaikki myös läpäisevät kurssin. Loppupeleissä virkavalta arvioi, voiko henkilölle antaa järjestyksenvalvoja- tai vartijakortin. Kortti voi jäädä saamatta, jos rikosrekisteristä löytyy merkintöjä.

–  Tämä on aika karkea tapa erotella ihmiset soveltuvuuden perusteella, Heikkinen sanoo.

–  Tässä on ehkä vähän ajateltu, että kun koulutetaan, niin poliisi sitten selvittää sen, voiko hakijalle antaa kortin, Stolt puolestaan kertoo.

Asetusmuutos mahdollisti karsivat pääsy- ja soveltuvuuskokeet

Mahdollisuus karsivan pääsy- tai soveltuvuuskokeen käyttämiseen ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinnoissa palautettiin vuonna 2019 asetusmuutoksella. Asetusmuutos koski muun muassa juuri turvallisuusalaa.

Jatkuvassa haussa voidaan hakeutua ammatilliseen perustutkintoon, ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon, jossa koulutuksen järjestäjät päättävät hakuajoista ja muista hakemiseen liittyvistä menettelyistä, valintaperusteista sekä mahdollisista pääsy- tai soveltuvuuskokeista.

–  Me emme määrää käyttämään pääsy- ja soveltuvuuskokeita, vaan pääsy- ja soveltuvuuskokeen käytöstä osana opiskelijavalintaa päättää koulutuksen järjestäjä, kertoo ylijohtaja Petri Lempinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM).

Hänen mukaansa säädökset koskevat turvallisuusalan tutkintokoulutuksia eli perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoa.

–  Sieltä voidaan halutessa karsia ihmisiä pois, sitä ei ole estetty, Lempinen kertoo.

Opetusneuvos Anne Ekroth OKM:stä sanoo, että pääsy- ja soveltuvuuskokeiden kautta on mahdollista karsia pois muun muassa sellaisia hakijoita, jotka eivät ole asenteiltaan soveltuvia alalle. Myös esimerkiksi tietyt terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät seikat, kuten vaikea toimintakykyä laskeva masennus tai päihderiippuvuus voivat olla esteitä koulutukseen pääsylle.

–  Koulutuksen järjestäjä voi todeta, ettei hakija ole soveltuva alalle, koska hän on esimerkiksi väkivaltainen tai asenteiltaan rasistinen. Hän saa kokeista nolla pistettä eikä häntä valita, Ekroth kertoo.

Hänen mukaansa pääsy- tai soveltuvuuskokeesta annetun nollapisteen perusteella tehty valitsematta jättäminen ei välttämättä tarkoittaisi, että hakija olisi nk. SORA-säännösten perusteella soveltumaton opintoihin. Pääsy- tai soveltuvuuskokeen perusteella tehtävässä arvioinnissa voitaisiin siten kiinnittää huomiota myös muihin soveltuvuuden ulottuvuuksiin, esimerkiksi oppimis- ja työskentelyvalmiuksiin tai motivaatioon.

Tutkinnon suorittaneiden osuus marginaalinen

Turvallisuusalan tutkintokoulutuksesta valmistui viime vuonna Lempisen mukaan 900 ihmistä. Turvallisuusalan kortteja poliisi myönsi sen sijaan peräti 18  000 kappaletta.

–  Tutkinnon suorittaminen on aika marginaalinen osa tälle alalle tulevien kokonaisuutta, Lempinen sanoo.

Lempisen tiedossa ei ole, kuinka laajasti pääsy- ja soveltamiskokeita on otettu käyttöön turvallisuusalalla.

–  Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämän alan koulutus on noussut esille. Enemmän keskustelu pääsy- ja soveltuvuuskokeista on aiemmin liittynyt lähihoitajakoulutukseen.

Lempisen mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että turvallisuusalalla ei ole selvyyttä siitä, miten soveltuvuustestien kanssa voidaan toimia ja miten ei.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje