Vastatiedustelu sai todistajan mukaan Viestikoekeskus-jutun luonnoksen jo marras–joulukuussa 2017 – puolustus kyseenalaistaa upseerin motiivin tavata toimittajaa: "Hän on ollut tiedustelutehtävällä"

Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointia koskeva oikeudenkäynti jatkui keskiviikkona. LEHTIKUVA / Timo Jaakonaho
Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointia koskeva oikeudenkäynti jatkui keskiviikkona. LEHTIKUVA / Timo Jaakonaho

Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointia koskevassa oikeudenkäynnissä kuultiin tänään todistajana Puolustusvoimien upseeria, joka piti vuonna 2017 yhteyttä yhden syytteessä olevan toimittajan kanssa ja jonka kautta Puolustusvoimat sai tietää HS:n juttuhankkeesta ennakkoon.

Upseeri kertoi työskennelleensä 20 vuoden ajan sotilastiedustelussa, muun muassa Viestikoekeskuksessa. Toimittaja Laura Halmisen hän kertoi tavanneensa ensimmäisen kerran vuonna 2014 Journalismin päivillä informaatiovaikuttamista koskevassa yleisökeskustelussa. Sen jälkeen he tapasivat satunnaisia kertoja kahvilla tai kaljalla. Tapaamiset eivät upseerin mukaan liittyneet varsinaisesti työhön, vaan olivat tuttavuuspohjalla.

Keväällä 2017 upseeri sai Halmiselta yhteydenoton, joka hänen mukaansa koski tämän huolta HS:n hallussa olevasta materiaalista ja Puolustusvoimissa mahdollisesti olevasta tietovuodosta.

Upseeri kertoi menneensä Halmisen luokse ja järkyttyneensä. Omien sanojensa mukaan hän oli jopa raivoissaan. Materiaalista näki hänen mukaansa heti, että se on aitoa sotilastiedustelua koskevaa salaista ja erittäin salaista materiaalia. Salassapitoleimoja oli upseerin mukaan lähes jokaisella sivulla.

–  Ihmettelin, miten on mahdollista, että näin kovaa materiaalia on väärissä käsissä.

Upseerin mukaan materiaali oli sellaista, joka olisi kuulunut säilyttää Puolustusvoimissa lukkojen takana.

Kuvasi materiaalin ja vei kuvat seuraavana aamuna Pääesikuntaan

Upseeri kertoi kuvanneensa koko materiaalin puhelimellaan ja vieneensä sen seuraavana aamuna Pääesikunnan vastatiedustelupäällikölle. Asianajaja Kai Kotiranta kysyi häneltä, miksi hän ei ottanut materiaalia mukaansa.

Upseerin mukaan hänellä ei ensinnäkään ollut valtuuksia moiseen. Hänen mukaansa lisäksi Halminen oli sanonut, että sentin paksuisessa pinossa oli vain noin prosentti kaikesta materiaalista ja että koko materiaali oli joka tapauksessa toisen kirjoittajan Tuomo Pietiläisen hallussa. Näin pinon viemisellä Halmisen hallusta ei olisi ollut merkitystä.

Upseerin mukaan hänen näkemänsä materiaali oli kooste erilaisista aineistoista. Mukana oli PowerPoint-esityksiä ja osia useista asiakirjoista. Hänen mukaansa asiakirjat eivät olleet peräisin arkistosta, vaan ne olivat olleet datamuodossa. Asiakirjoista esimerkiksi puuttuivat allekirjoitukset.

Salausmerkinnät osoittivat upseerin mukaan, että kyse oli vanhemmista asiakirjoista, mahdollisesti jopa kymmenen vuotta vanhoista. Hänen mukaansa asiakirjojen vanhuus ei kuitenkaan tee tiedoista välttämättä vanhentuneita. Esimerkiksi signaalitiedustelukoneen hankinnan vaikutuksen kohdalla puhutaan hänen mukaansa kymmenistä vuosista.

Asianajaja: Oliko toimittaja Puolustusvoimien tiedustelun kohde?

Upseerin kuulemisessa tuli ilmi, että hän informoi esimiestään ja vastatiedustelun päällikköä ennakkoon siitä, että on menossa tapaamaan Halmista. Häneltä kysyttiin, oliko hän tapaamisessa tiedustelutehtävällä ja oliko Halminen rekisteröity tietolähde.

Upseeri sanoi, ettei hän ole työskennellyt henkilötiedustelun tehtävissä, eikä hänellä ole sellaista tietoa, että Halminen olisi ollut tietolähde. Tapaaminen ei upseerin mukaan ollut virkatehtävä, eikä hän mennyt siihen käskettynä tai saanut siihen ohjeistusta.

–  Pidin itseäni tiedon välittäjänä.

Upseeri sanoi, ettei tiedä, mitä vastatiedustelu teki hänen sinne toimittamillaan kuvilla. Hänen mukaansa kuvat kopioitiin hänen puhelimestaan ja poistettiin siitä. Materiaalista kiitettiin, ja siihen upseerin mukaan hänen osallisuutensa päättyi.

Haastattelussa oikeudenkäynnin jälkeen asianajaja Kotiranta kyseenalaisti upseerin väitteen siitä, että tämä tapasi Halmista ystävänä, eikä virkatehtävässä.

–  Kummeksun sellaista ystävyyttä. Minusta tämä väite siitä, että hän olisi puhtaasti ystävänä käymässä ja kuvaamassa asiakirjoja ei voi pitää paikkaansa. Hän on ollut tiedustelutehtävällä.

Asianajaja: Puolustusvoimilla olisi ollut velvollisuus puuttua

Kevään tapaamisen ja kuvien toimittamisen jälkeen upseeri kertoo olleensa asian kanssa tekemisissä marras–joulukuussa 2017. Hänen mukaansa Halminen lähetti hänelle tällöin Signal-viestisovelluksella artikkeliluonnoksen. Upseerin käsityksen mukaan kyseessä oli luonnos Viestikoekeskus-artikkelista, joka julkaistiin myöhemmin 16. joulukuuta. Hän kertoo toimittaneensa luonnoksen vastatiedustelun päällikölle.

Kyseessä on uusi ja puolustuksen mukaan oikeudenkäynnin kannalta merkittävä tieto.

–  Tällaista ei ole tullut oikeudenkäynnin eikä esitutkinnan aikana, asianajaja Kotiranta sanoi oikeudenkäynnin jälkeen.

Kotirannan mukaan tieto osoittaa oikeaksi puolustuksen väitteen siitä, että Puolustusvoimat on hyvissä ajoin tiennyt HS:n hallussa olevasta, salassa pidettävästä materiaalista ja että sitä käytetään juttuprojektin yhteydessä.

–  Puolustusvoimat on saanut tiedokseen etukäteen myöskin tämän 16. joulukuuta julkistetun jutun luonnoksen, jossa väitteen mukaan on näitä salassa pidettäviä tietoja. Siitä huolimatta Puolustusvoimat ei ole pyrkinyt tässä asiassa mihinkään toimiin, joihin sillä olisi ollut velvollisuus.

Kyse on Kotirannan mukaan tietoon tulevan rikoksen estämisestä, ei ennakkosensuurista.

–  Tässä tapauksessa Puolustusvoimille normin mukaan kuuluvasta velvollisuudesta puuttua maanpuolustuksen edun vaarantavaan potentiaaliseen tapahtumaan.

Vastatiedustelun päällikön nimi ei ole tiedossa

Kotiranta sanoo pitävänsä erikoisena, ettei Puolustusvoimat ole tuonut aiemmin, esimerkiksi esitutkinnan aikana esille, että se on saanut artikkeliluonnoksen haltuunsa.

–  Asianomistajan eli Puolustusvoimien toiminta tässä tuntuu varsin erikoiselta. Aina, kun me saamme jotain uutta tietoa, niin vallitseva totuus näyttää muuttuvan.

Kotiranta sanoo ymmärtävänsä, miksi Halminen ei ole aiemmin tuonut asiaa hänen tai esimerkiksi poliisin tietoon.

–  Hän on ammattitoimittaja, ja toimittaja tyypillisesti toimii siten, että lähteestä tai edes teoreettisesta lähteestä ei kerrota asioita edes omalle asianajajalle. Se on vastuullisen toimittajan tapa toimia.

Kotiranta sanoo, että puolustukselle olisi tärkeää selvittää, miten Puolustusvoimat on toiminut ja selvittänyt asiaa sen jälkeen, kun se sai kuvat aineistosta ja juttuluonnoksen. Puolustus ei kuitenkaan ole saanut tietoonsa esimerkiksi vastatiedustelun päällikön nimeä.

Toimittajille vaaditaan ehdollisia rangaistuksia

Oikeudenkäynti koskee Helsingin Sanomien 16. joulukuuta 2017 julkaisemaa artikkelia ja sen jälkeen julkaistavaksi aiottua artikkelisarjaa, jotka käsittelivät Puolustusvoimien Viestikoekeskusta ja sotilastiedustelua laajemmin. Syyttäjän mukaan jutut sisälsivät Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettäväksi määrättyä tietoa.

Kolmelle lehden toimittajalle, Pietiläiselle, Halmiselle ja Pietiläisen esihenkilönä työskennelleelle Kalle Silfverbergille vaaditaan asiassa ehdollisia vankeusrangaistuksia turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Kaikki kiistävät syytteet.

Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland on STT:n enemmistöomistaja.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje