Yhä useampi tuttu kasvo on nyt työelämäprofessori – Suomen ensimmäinen mieleen erikoistunut työelämäprofessori haki lisäoppia FBI:n panttivankiosaajilta

Johanna Jurkka

Suomen kolmessatoista yliopistossa työskentelee arviolta 2 500 professoria ja lisäksi noin 140 työelämäprofessoria. Jälkimmäisten määrä on noussut tasaisesti.

. Uusimpien työelämäprofessoreiden joukossa on konfliktien ratkaisemiseen perehtynyt, FBI:n entisiltä panttivankineuvottelijoilta lisäoppia hankkinut Helena Åhman , 58. Hänen kaltaisilleen eri erikoisalojen käytännön syväeksperteille on nyt kysyntää.

Toista kaksivuotiskauttaan Turun yliopiston työelämäprofessorina aloittava Riitta Monto tietää, miksi akateemisiin piireihin rekrytoidaan yhä lisää yliopiston ulkopuolelta tulevia eri alojen asiantuntijoita. Yliopistot tavoittelevat näkyvyyttä, rakentavat työelämäverkostoja ja saavat samalla käytännönläheistä lisäarvoa opetukseensa.

– Näin vahvistetaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja ylipäätään kontakteja yhteiskuntaan ja yliopiston ulkopuoliseen työelämään, aiemmin vuosia päätoimittajana työskennellyt Monto sanoo.

Työelämäprofessorit voivat itse vaikuttaa paljon toimenkuvaansa, koska yliopistolaki ei sido heitä. Työelämäprofessorin persoonallisuudesta riippuukin ratkaisevasti se, millaiseksi tehtävä muotoutuu. Enemmistön työ painottuu opettamiseen, mutta jotkut tekevät myös tutkimustyötä.

Työelämäprofessoreiden kirjoon mahtuu useita tunnettuja, tuttuja asiantuntijoita – Helsingin yliopiston taloustieteen työelämäprofessoriksi siirtyneestä ekonomisti Vesa Vihriälästä Vaasan yliopiston tuoreeseen rekrytointiin Eero Lehteen . Gallupeista bisneksen rakentanut lehtialan vaikuttaja työskentelee nyt yrittäjyyden työelämäprofessorina.

. Tuoreimpien työelämäprofessoreiden joukossa ovat myös muiden muassa Vaasan yliopiston osuustoiminta-asiantuntija Sami Karhu, LUT-yliopiston palkkaama muotitoimittaja Sami Sykkö ja Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuusekspertti Martti J. Kari .

. Paineisten neuvottelujen taitoa kauppakorkeaan Valtakunnan ensimmäinen keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen työelämäprofessori, työpsykologiasta tohtoriksi väitellyt Helena Åhman aloitti työskentelyssä Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa tammikuun alussa. Hänen erikoisalaansa ovat keskustelut paineisissa johtamis-, neuvottelu- ja konfliktitilanteissa.

Lisäoppia aiheeseensa tuore työelämäprofessori on hankkinut Harvardista ja New York Universitystä, sekä FBI:n ja Scotland Yardin entisiltä panttivankineuvottelijoilta.

– Odotan tehtävää suurella innolla. Kun näitä teemoja nostetaan yliopistoon, silloin varmaan halutaan niiden näkyvän myös yhteiskunnassa. Yliopistomaailmassa tämä on uudenlainen avaus, Åhman sanoo.

Kauppakorkeakoulussa Åhman aikoo vetää opiskelijoille kursseja, joilla käyttäytymiseen vaikeissa vuorovaikutustilanteissa pureudutaan käytännön esimerkkien, tieteen ja taiteen keinoin.

– Tavoitteeni on se, etteivät tulevaisuuden johtajat, esihenkilöt ja asiantuntijat tee samoja virheitä, mitä on tehty aikaisemmin. Tyypilliset virheet liittyvät siihen, miten suhtaudutaan asioihin, joista ollaan eri mieltä. Väärällä hetkellä saatetaan vahingossa lisätä turhaa vastakkainasettelua ja ryhtyä väittelemään, jolloin molemmat pysyvät omissa mielipiteissään.

Åhman painottaa, ettei neuvottelutaidoista ole hyötyä ainoastaan työelämässä. Oman mielen johtamisesta, tunteiden tiedostamisesta ja niiden hallitsemisesta voi olla apua vaikkapa kriisineuvotteluissa perheen teinin kanssa.

– Nämä ovat konkreettisia asioita, jotka koskettavat aivan jokaista. Kyse on siitä, miten vaativissa tilanteissa toimitaan.

Konfliktien ratkaiseminen vaatii omalle epämukavuusalueelle heittäytymistä ja epämiellyttävien tunteiden taklaamista. Kun yhtälöstä tulee tietoiseksi, on päässyt harppauksen eteenpäin.

– Keskusteluälykkyys ei tarkoita sitä, että aina pitäisi osata sanoa jotakin älykästä. Se on myös omien epäonnistumisten käsittelemistä.

. Suoruus ja myötätunto vievät eteenpäin Vaikeimmin ratkaistavia ovat yleensä ne ihmiselämän kriisit, jotka paiskautuvat eteen yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta. Pelästyessään ihminen voi käyttäytyä tavalla, jota hätkähtää itsekin.

– Kun paineet kasvavat, meille kaikille tapahtuu jotakin. Jossakin jokaisella on se piste, jossa kärjistetysti joko hyökätään, paetaan tai lamaannutaan.

Odottamattomiinkin tilanteisiin voi valmistautua muutaman simppelin muistisäännön avulla, tarkkailemalla omaa käytöstään ja tunteitaan, ja pyrkimällä vaikuttamaan niihin. Malttinsa menettänyt on jo hävinnyt pelin.

– Yleensä kohtuullisen hyvin menevät ne tilanteet, joissa viestinnässämme on yhtä aikaa kaksi elementtiä: suoruus ja myötätunto. Kun paineet kasvavat, häviää joiltakin ensin suoruus ja toisilta myötätunto. Jos niitä pystytään ylläpitämään, se on hyvä lähtökohta kehittymiselle, Åhman sanoo.

– On tietenkin tosi helppoa olla suora ja myötätuntoinen parhaalle ystävälle, mutta pysähtyä voi myös silloin kun toinen on ihan eri mieltä. Oman mielen johtaminen on sitä, että tajuan tunteideni johtuvan aina omista tulkinnoistani. Jos ylireagoin, koen tilanteen todennäköisesti uhkaavaksi.

Työelämäprofessori muistuttaa, ettei konfliktin pakeneminen ole mikään ratkaisu. Sopuratkaisuun pääsemistä edesauttaa myönteisen tunneyhteyden luominen, mutta silloin perusvaatimuksena on ilmapiiri, jonka molemmat osapuolet kokevat turvalliseksi.

– Tunnesiteen luominen tarkoittaa sitä, ettei lähdetä tilanteita karkuun, vaan mennään lähemmäksi. Jos jollekin tulee olo, että on tilanteessa alisteisessa asemassa, silloin ei ole onnistuttu, Åhman sanoo.

– Jokaista yritetään jossain vaiheessa elämää myös manipuloida. Siksi sekin on hyvä tunnistaa.

Entä, jos neuvottelut hyytyvät? Työelämäprofessori antaa neuvon: Peräänny ja vedä henkeä.

– Se on pakittamisen taitoa. Jos sanomiseni eivät saa aikaan toivomaani reaktiota, voin todeta, että sanoin asian kömpelösti. "Saanko olla utelias" on kysymys, joka ei tunnu uhkaavalta.

. "Humanistitutkijoiden ääni kuuluu liian vähän" Perinteisesti Suomen yliopistojen työelämäprofessuurit ovat painottuneet soveltaviin luonnontieteisiin ja tekniikan aloille. Työelämäprofessoreita on työskennellyt silti lähes kaikilla aloilla matkailusta muotiin, museologiaan ja jalkapalloon.

Humanistisilla aloilla työelämäprofessuureja on ollut vähemmän kuin muilla aloilla.

Mediaan ja viestintään erikoistunut entinen päätoimittaja Riitta Monto on kokenut palkitsevaksi sen, että on humanistiseen tiedekuntaan sijoittuneena työelämäprofessorina päässyt opettamaan mediataitoja osaamistaan liiankin arasti esiin tuoville humanisteille.

– Humanistitutkijoiden ääni kuuluu liian vähän. Siksi olen kannustanut heitä haastatteluihin, julkaisemaan kirjoituksiaan, ottamaan yhteyttä mediaan ja osallistumaan julkiseen keskusteluun, Monto sanoo.

. Professoriliitto: "Professori-nimikkeen suojaamista olisi mietittävä" Professoriliitossa työelämäprofessoreiden invaasiota ei ole tervehditty ilolla. Yhtenä syynä tähän ovat tittelin aiheuttamat väärinkäsitykset. Työelämäprofessorit sekoitetaan usein professoreihin, vaikka he eivät sitä ole.

Professoriliiton toiminnanjohtajan Tarja Niemelän mukaan nimikkeen väärinkäyttö on johtanut toistuviin yhteydenottoihin. Yliopistojen käyttämää työelämäprofessori-nimikettä ei saa liiton linjauksen mukaan lyhentää professoriksi missään vaiheessa.

– Henkilökohtaisesti pidän nimikettä harhaanjohtavana. Se on rinnakkainen. Eihän ole olemassa juristia ja työelämäjuristiakaan, eikä lääkäriä ja työelämälääkäriä, Niemelä huomauttaa.

– Professorinimikkeet ovat yhteiskunnassamme arvostettuja ja haluttuja. Ehkä Suomessa olisi mietittävä nimikkeen suojaamista. Esimerkiksi Saksassa (perusteeton) professorina esiintyminen on rangaistavaa. Norjassakin asiasta on lainsäädäntöä. Ehkä Suomessakin voisi miettiä rangaistuksen säätämistä, jos esiintyy professorina, eikä sitä ole.

Kirjaudu sisään

Yhä useampi tuttu kasvo on nyt työelämäprofessori – Suomen ensimmäinen mieleen erikoistunut työelämäprofessori haki lisäoppia FBI:n panttivankiosaajilta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje