Yksituumaisuus puolustuksesta näkyy vaalilinjauksissa – Suomen ja Ruotsin hyvin tunteva valtio-opin professori: "Suomessa on tärkeämpää liittyä Natoon nyt kuin korostaa ilmaisunvapautta"

Toni Viljanmaa

Suomen historiansa aikana kokema sotilaallinen uhka on muokannut puhetapaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, arvioi valtio-opin professori Åsa von Schoultz. Yli 200 vuotta rauhan aikaa eläneessä Ruotsissa turvallisuuspolitiikkaa ei koeta niin vakavana kysymyksenä.

Kissanhännänveto Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa Nato-jäsenyyden ratifioinnista jatkuu ja huomio kiinnittyy Suomen ja Ruotsin saman- tai eritahtiseen jäsenyyteen. Odotuspeli peittää alleen monta isoa turvallisuuspoliittista kysymystä, joihin riittää vain rajallisesti energiaa, vaikka eduskuntavaaleihin on aikaa enää tasan 50 päivää.

Suomi harjoittaa strategista itsehillintää, kun kysymyksessä ovat kansakunnan kannalta kaikkein tärkeimmät asiat eli turvallisuus. Kiinnostavaa on etenkin Suomen ja Ruotsin vertailu nyt, kun maat pyrkivät samaan päämäärään, Nato-jäsenyyteen.

– Historiallisista syistä Suomen ja Ruotsin tavat ovat erilaiset erityisesti siinä, kuinka puhumme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Suomessa on perinne pyrkiä luomaan konsensusta siitä, mikä maalle on parhaaksi. On tärkeää olla varovainen eikä väitellä liikaa. Ruotsin ei ole koskaan tarvinnut olla varovainen maa, Helsingin yliopistossa valtio-opin professorina työskentelevä Åsa von Schoultz vertaa.

Professori von Schoultz on tutkinut etenkin kansalaisten ja eliittien käsityksiä demokraattisista prosesseista. Syntyperäinen ruotsalainen on asunut useita vuosia Suomessa.

. Puolueet näyttävät todella löytäneen turvallisuuspolitiikasta konsensuksen. Nato-jäsenyyden puolesta äänesti 94 prosenttia kansanedustajista. Pinnan alla erot pulppuavat, ja ne voivat tulla pintaan vasta vaalien jälkeen. Kysymykset Suomen kansainvälisestä roolista, tulevasta Nato-profiilista, Suomen EU-politiikasta, puolustusvoimien määrärahoista odottavat keskustelun avaajia. Vaaleissa tämä ei vielä näy.

– Ruotsissa oli enemmän erimielisyyksiä Natosta kuin Suomessa, etenkin sosiaalidemokraateissa ja vasemmistossa. Keskustelu on ideologisempaa ja kiivaampaa. Ruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu myös se, että vaikka päätös on tehty, sitä voidaan silti avoimesti arvostella, professori von Schoultz arvioi.

Toisaalta myöskään Ruotsin viime vuoden vaaleissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei kovin isosti näyttäytynyt. Ruotsin sosiaalidemokraatit pikemminkin odottivat Suomesta vetoapua oman Nato-kantansa muodostamiseen. Sosiaalidemokraatit eivät von Schoultzin mukaan halunneet avata sitä keskustelua, koska puolueessa oli yhä merkittäviä soraääniä.

– On helpompi olla ideologinen ja puolustaa moraalisia arvoja, jos ei tarvitse olla peloissaan. Ruotsissa on siksi enemmän puhetta myös Turkista. Suomessa on tärkeämpää liittyä Natoon nyt kuin korostaa ilmaisunvapautta, von Schoultz sanoo.

. Vihreiden armeija-kanta päivittyy? Kokoomus esitteli vaaliohjelmansa tiistaina ja vihreiden puoluehallitus kokoontuu asian tiimoilta lauantaina. Vaaliohjelma on teemoista tärkein, ja arvatenkin puolue joutuu tarkistamaan myös ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksiaan. Vihreät oli hallituspuolueista ensimmäisenä kannattamassa Natoon liittymistä.

Törmäsin viikolla eduskunnan kahvipöydässä sattumalta vihreisiin kansanedustajiin. Kyselin heiltä, miksei ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhuta juuri mitään. Myös vihreissä yksituumaisuus, konsensus, on selkeää.

Ulkoasiainvaliokunnassa istuva Saara Hyrkkö (vihr.) kannustaa nostamaan esiin puolueiden erilaisia näkemyksiä Suomen kansainvälisestä roolista ja esimerkiksi kehitysyhteistyöstä, jonka hän soisi saavan vahvemman jalansijan myös rauhan ja turvallisuuden kannalta.

Vihreiden linjaukset maanpuolustuksesta saivat aikaan vilkkaan keskustelun takavuosina. Periaatteessa linjaukset ovat yhä voimassa. Kesällä 2010 hyväksytyssä linjapaperissa kannustettiin Suomea luopumaan miesten yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtymään kohti valikoivaa sukupuolineutraalia asevelvollisuutta. Pitkän aikavälin tavoitteena on linjapaperin mukaan kaikille vapaaehtoinen varusmiespalvelus. Sodanajan reservin kooksi riittäisi noin 75 000–150 000 sotilasta.

Tätä linjausta ei ole virallisesti kumottu, joskin eduskuntaryhmän puheenjohtajan Atte Harjanteen mukaan se ei enää päde.

– Emme ehdi saada uutta ulko- ja turvallisuuspoliittista paperia ulos enää ennen vaaleja, mutta olemme linjanneet lähtökohdat tavoiteohjelmassa 2022. Vihreiden linjana on turvata Suomen puolustuskyky kaikissa tilanteissa samalla, kun asevelvollisuusjärjestelmää kehitetään. 280 000 sotilaan vahvuus on siis tarpeen, Harjanne sanoo.

Nykyinen sodanajan joukkojen vahvuus on noin 280 000 sotilasta. Reservissä on yhteensä noin 870 000 suomalaista.

. Armeijan uudet hankinnat odottavat Tiistaina oman vaaliohjelmansa julkaissut kokoomus korostaa oman kansallisen puolustuskyvyn vahvistamista. Niin tekevät nyt kaikki puolueet. Ytimeen nousee kokoomuksen mielestä puolustusmenojen vakiinnuttaminen Naton vaatimaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Suomessa luku laskee hävittäjähankintojen jälkeen alle kahden prosentin.

Ohjelmaa esitellyt eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) muistutti, että ilma- ja merivoimien suurten hankkeiden jälkeen tärkeä Nato-luku putoaa 1,5–1,6 prosenttiin bkt:sta. Seuraavana panostuslistalla odottaa maavoimien uudistaminen.

Vaaliohjelmassa kokoomuksen linjaukset ovat väljiä. Niiden mukaan torjutaan hybridivaikuttamista, laajennetaan ja syvennetään puolustus- ja turvallisuusyhteistyötä, ylläpidetään asevelvollisuuteen perustuvaa uskottavaa puolustusta ja kehitetään asevelvollisuusjärjestelmää lisäämällä naisten mahdollisuuksia osallistua asepalvelukseen esimerkiksi kutsuntoja laajentamalla.

Kutsuntojen laajentaminen näyttää saavan kannatusta oikealta vasemmalle.

Sdp:n vaaliohjelmassa linjaukset ovat, jos mahdollista, vieläkin väljempiä. Siinä sanotaan muun muassa, että sdp tavoittelee Suomelle aktiivista ja rakentavaa roolia Nato-jäsenenä sekä oman puolustuksen ylläpitämistä uskottavana, modernina ja riittävästi resursoituna.

Puolustuspolitiikan yksityiskohdista ei sdp halua ohjelmassaan puhua.

Keskusta päivitti ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjauksensa marraskuussa 2022. Niissä näkyy nyt Nato-jäsenyys, joka linjapaperin mukaan vahvistaa paitsi puolustuksen ennaltaehkäisevää vaikutusta, auttaa torjumaan myös kyber- ja hybridiuhkia.

Ison turvallisuuspoliittisen käännöksen viime keväänä tehneellä keskustalla on toisaalta ehdokkaana Lapissa Paavo Väyrynen , joka kuuluu harvalukuisiin Nato-jäsenyyden vastustajiin. Väyrynen linjaa politiikkaa myös keskustan puoluehallituksessa.

Perussuomalaisten pitäytymistä vuoden 2019 kirjaukseensa Euroopan unionista eroamisesta on jo ehditty hämmästellä julkisuudessa. Juuri turvallisuuspolitiikka oli keskeisessä osassa Suomen liittyessä EU:iin vuonna 1995. Siinä missä vihreät sanoo puolueen asevelvollisuuslinjauksen olevan vanhentunut, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra herätti kysymyksiä ilmoittaessaan Iltalehdessä , että EU-ero on edelleenkin puolueen pitkän tähtäimen strateginen tavoite.

Myös perussuomalaiset vannoo yleisen asevelvollisuuden ja nyt myös Nato-jäsenyyden nimeen elokuussa 2022 julkistetussa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassaan.

"Suomessa ei haasteta haastamisen ilosta" Nato-jäsenyyteen suomalaisista puolueista kaikkein kriittisimmin suhtautuva vasemmistoliitto ilmoittaa sekin vaaliohjelmassaan, että maanpuolustuksen resurssien pitää olla riittävät. Suomen Nato-jäsenyyttä ei enää kiistetä, mutta jäsenyyden pitää vasemmistoliiton mielestä olla puolustuksellinen: sotilastukikohdat tai ydinaseet eivät Suomeen kuulu. Suomen tulee jatkossakin reagoida "asianmukaisen kriittisesti silloin, kun jokin valtio toimii kansainvälisen oikeuden vastaisesti, vaikka kyseessä olisi Naton jäsenmaa".

Tässä linjauksessa paistaa Turkki-kysymys. Vasemmistonuoret ovat jo avanneet kisan Erdoğan-aiheisista pilapiirroksista. Sellainen meininki tuo keskustelun lähemmäksi Ruotsia kuin Suomea.

Mielenosoituksia on toki nähty jo Suomessakin. Professori von Schoultz pohti viikolla Svenska Dagbladetin haastattelemana Oulun mielenosoitusta, jossa esiintyi myös Erdoğan-nukke. Toimittaja ihmetteli, miksei suomalainen media kirjoita siitä juuri mitään.

Tässä voi näkyä median ja poliittisten puolueiden kovin erilainen suhtautuminen turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin.

– Olin itse ollut opettamassa, enkä ollut nähnyt siitä tapauksesta uutisia. Toimittaja kertoi, ettei siitä ole paljon uutisia ollutkaan. Aloimme sen jälkeen keskustella suomalaisen mediakulttuurin eroavaisuuksista Ruotsiin verrattuna.

Professori arvioi, että suomalaisilla keskustelijoilla voi olla eri perusasetus, kun kysymyksessä ovat kansakunnan kannalta kaikkein tärkeimmiksi katsotut asiat.

– On tietysti riski ylipäätään sanoa näin, mutta ehkä on olemassa joku pieni suodatin, joka saa suomalaisen toimittajan varautuneemmaksi julkaisemaan tällaisista tapahtumista. On mahdollista, että tällaisia arvotuksia tehdään, koska elämme kaikki laajemmassa kulttuurillisessa ympäristössä, von Schoultz arvioi.

Suomessa pannaan Ruotsia vähemmän painoa sille, että haastetaan vallitsevaa keskustelua haastamisen ilosta. Tämä voi päteä niin poliitikkoihin kuin toimittajiin.

Kirjaudu sisään

Yksituumaisuus puolustuksesta näkyy vaalilinjauksissa – Suomen ja Ruotsin hyvin tunteva valtio-opin professori: "Suomessa on tärkeämpää liittyä Natoon nyt kuin korostaa ilmaisunvapautta"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje