"Lammetkin kuivuisivat täysin"

LAIHIA

Vaskiluodon voiman suunnitelmat tulivat Klapurinnevan mökkeilijöille täytenä yllätyksenä.

Puolitoista vuotta sitten he saivat ympäristökeskukselta kirjeen, jossa kerrottiin energiayhtiön hakevan suoalueelta lupaa turpeennostolle.

Lupaprosessi on edelleen kesken Länsi-Suomen aluehallintovirastossa.

Klapurinneva on virkistysalueena tunnettu paikka Laihialla, jossa on hiekkamonttuja, uimamonttuja, kalalampia, 15 vapaa-ajan mökkiä ja lisää rakennetaan.

Suo on ihan virkistysalueen vieressä.

Ilmajokinen Sakari Ruutiainen osti Klapurinnevalta kuusi vuotta sitten tontin. Nyt hänellä on pienen lammen äärellä mökki, sauna ja lammessa jopa oma saari, vaarin saari. Sekin on itse tehty, mies kehuu.

-Tämä on sellaista terapiaa, Ruutiainen naurahtaa ja tarkistaa lammen lämpötilan.

Kirkas vesi on pian 19-asteista. Varsin uimakelpoista.

-Olemme täällä aina kun on vähänkin mahdollista. Talvisin käymme kaksi kertaa viikossa avannossa. Kesällä työ haittaa harrastuksia, Ruutiainen virnistää.

Paikka on "mumman ja paapan oma", jonne lastenlapset kuitenkin usein haluavat. Heitä on pian 17.

-Turpeennosto olisi mökistämme 300 metrin päässä, Ruutiainen vakavoituu.

Naapurimökin isäntä Heikki Ahola tietää, kuinka siinä kävisi.

-On ihan varmaa, että alueen lammet kuivuisivat.

Lammet ovat hänen mukaansa hiekkamoreenikumpareella, jonka alla on soraa. Jos läheinen suo kuivatetaan, kumpareen alla oleva sora suodattaa vettä suolle ja vesi katoaa lammista. Se uhkaa pohjavesiä.

-Lammet ovat lähteitä, miehet sanovat.

Ruutiainen toteaa, että vaikka lammet eivät välittömästi kuivaisi, ne saisivat joka tapauksessa ilmassa kulkeutuvasta turvepölystä limakerroksen pintaansa. Lampien kalat kuolisivat, eivätkä mutalätäköt houkuttelisi muitakaan uimareita.

"Virkistysalueella" olisi sen jälkeen todella hiljaista - siellä ei olisi ketään.

Kirsti ja Heikki Ahola Ilmajoelta valoivat kesämökkinsä kivijalan vuonna 1995. Nyt Klapurinnevan tontilla on alkuperäisestä hiukan pienennetty lampi, rannassa kylpytynnyri ja grillikota. Saunojakin on kaksin kappalein, mökissä yksi sekä pihasauna.

-Kesäaikaan käymme täällä joka päivä. Asumme ihan lähellä, joten harvemmin olemme yötä, Kirsti Ahola kertoo.

Alue on pariskunnan mukaan rauhallinen, mitä nyt päivisin sorakuormat kulkevat pari, kolme kertaa ohitse. Virkistysalueeksi Klapurinneva on kehittynyt pikkuhiljaa parinkymmenen vuoden ajan.

Isäntä kiitteleekin Laihian kuntapäättäjiä, jotka ovat suhtautuneet hyvin virkistysalueen pitämiseen luonnonmukaisena.

Alueella kaivetaan edelleen soraa ja hiekkaa, mutta kaivuutyöt ovat siirtyneet mökkialueelta yhä kauemmaksi.

-Iltaisin ja viikonloppuisin täällä on todella hiljaista. Yöllä on täyshiljaisuus, Heikki Ahola toteaa.

Mökkiläisten mukaan Klapurinneva on tiettävästi Laihian vanhin suo, monta tuhatta vuotta vanha. Avosuolla elelee harvinaisia lintuja ja eläimiä.

-Mitään kartoituksia alueen luonnosta ei ole tehty. Turpeennoston vaikutus olisi hyvin laaja. Tulee melua ja pölyä, jotka kulkeutuvat monia kilometrejä, Ahola hymähtää.

Kiinnostus mökkien rakentamiseen lisääntyy Ruutiaisen mukaan varmasti, jos voimalaitoksen lupahakemus kaatuu. Jos lupa myönnetään, mökeillä tai tonteilla ei ole mitään arvoa.

-Puhutaan kymmenistä tuhansista euroista, jopa sadoista, hän laskee.

Ahola huomauttaa alueella olevan merkitystä muillekin kuin mökkiläisille. Laihian yleinen uimaranta löytyy läheiseltä hiekkamontulta, lammissa voi kalastella, ja yhdessä lammessa on jopa istutettuna lohta ja siikaa, puhumattakaan Klapurinnevan luonnosta.

Lintubongarit, koiranomistajat ja muut luonnosta nauttivat kiertelevät usein avosuolla.

-Todellista tarvetta nostaa Klapurinnevalta turvetta ei ole, miehet uskovat.