Viron presidentti Alar Karis piipahti Suomessa. Valtiovierailun ylimmäksi otsikoksi nousi vuoropuhelun aloittaminen Venäjän kanssa. Karisin mukaan kaikki sodat päättyvät joskus, niin tämäkin Venäjän hyökkäys Ukrainassa. Silloin on oltava valmis avaamaan linjat Venäjän johtoon.
Valmius vuoropuheluun Venäjän kanssa kertoo jostakin. Molempien maiden, Suomen ja Viron, tiedustelut tietävät taatusti enemmän Venäjän tilasta kuin julkisuuteen kerrotaan. Tuskin on sattumaa, että idea kontaktien ottamisesta Kremliin nousee esiin juuri nyt. Presidentti Vladimir Putinin elo käy yhä ahtaammaksi sodan jatkuessa ja lukuisten pakotepakettien puristaessa taloutta. Ukrainan sitkeys oli hänelle taatusti yllätys. Sota ei ollutkaan menestys.
Kansainvälisissä suhteissa on aina parempi vaihtaa mielipiteitä kuin ammuksia. Se on nähty. Sotaan laukkaaminen on suurvallalle helppoa. Sodasta poistuminen kunniakkaasti on vaikeampaa. Sekä Donald Trump että aivan erityisesti Vladimir Putin käyvät esimerkeistä.
Yksi näkökulma mahdollisista keskusteluista venäläisten kanssa loistaa poissaolollaan: Mitä jos Kremlistä ei löydykään vastinparia?
Hiljattain silmään pisti Venäjän kansanedustuslaitoksen duuman kommunistiedustaja Gennadi Zjuganovin varoitus vuoden 1917 tapahtumien toistumisesta. Silloin kansa lähti kaatamaan tsaarinvaltaa Venäjällä. Silläkin kertaa heikko talous ja mielivalta olivat suurimmat syyt kansan vihaan.
Neuvostoliiton romahtamista edelsi samanlainen keskustelu. Taloutensa raunioittanut suurvalta rimpuili väistämätöntä vastaan, edes pääsihteeri Mihail Gorbatshovin ajama perestroika, uudistaminen, ei auttanut.
Vapun 1990 tapahtumat on sopivaa palauttaa mieleen. Tästä maailmasta pudonneet pönöttävät ukot ottivat Moskovassa Leninin mausoleumin ylätasanteella vastaan työläisten paraatia. Tällä kertaa työläiset eivät olleetkaan juhlatuulella. He haukkuivat johtajansa julkisesti ensi kertaa, latasivat päin naamaa kaikella vuosikymmenten kasaamalla kaunalla.
Iskulauseissa huudettiin: "Lurjukset, hävetkää!" Punaisella torilla oli kymmeniä tuhansia mielenosoittajia. He vaativat lisäksi Neuvostoliiton perustuslain 6. artiklan kumoamista. Artikla määritteli kommunistipuolueelle johtavan aseman ja käytännössä teki monipuoluejärjestelmästä mahdottoman.
Gorbatshov ja muu puoluejohto luikki häpeissään tiehensä. Koko episodi näkyi valtiontelevisiossa. Venäläiset seurasivat kommunismin kuolemaa suorassa lähetyksessä.
Vladimir Putinin hallinto on matkalla vuosien 1917 ja 1990 tapahtumia kohti. Todellisuudesta vieraantunut tsaari ei ymmärtänyt, miksi kansa oli niin kiittämätöntä. Samaa ihmetteli vielä kuolintoreissaan ollut kommunistinen puolue 70 vuotta myöhemmin.
Ja samat oireet näkyvät Putinissa. Hän uskoi tekevänsä maastaan suuren sotilaallista voimaa käyttämällä. Sen sijaan hän tekee samat virheet kuin ihailemansa Neuvostoliiton johto aikoinaan.
Joten ennen vuoropuhelun avaamista Kremliin on paikallaan varmistaa, kuka siellä isännöi. Voi hyvin käydä niin, että hallintopalatseissa valot palavat, mutta ketään ei ole kotona.