1950-luvun talon uusi elämä – Soikkelit viihtyvät unelmatalossa, joka urakkana alkoi nurmikon kaivamisesta esiin ja ikkunoissa humisevasta tuulesta

Eeva Lehtinen

. Kun Petra ja Tuomas Soikkeli kertoivat aikeistaan tutuille, vastaus ei ollut silkkaa ihastelua.

. – Moni ihmetteli, että oletteko ihan hulluja, kun kerroimme mihin olemme ryhtymässä, Soikkelit kertovat.

. He ostivat reilut kaksi vuotta sitten pitkään tyhjillään olleen 1950-luvun omakotitalon Kaarinan Kuusistosta. Piha oli ryteikkö, ruusut villiintyneet ja nurmikko täytyi kaivaa kymmeniä senttejä paksujen lehtikasojen alta. Itse talo vaati täysremontin. Töitä riitti, mutta Soikkeleilla oli alusta asti vahva visio siitä, että talosta saadaan heidän unelmiaan vastaava perhekoti.

. – Talon sijainti oli ehdottomasti se, mikä sai meidät kiinnostumaan. Asuimme aiemmin tässä lähellä rivitalossa ja olimme pohtineet isomman asunnon ostamista. Halusimme pysyä alueella, jotta lasten koulu ei muuttuisi, Petra Soikkeli kertoo.

. Talo löytyi yllättäen, vaikka perhe olikin kulkenut sen ohi useasti.

. – Olimme monesti miettineet, mikä talon tarina mahtaa olla. Talo on hienolla paikalla, mutta näytti olevan tyhjillään. Sitten näimme talon myynti-ilmoituksen ja päätimme mennä mielenkiinnosta katsomaan. Toki sillä ajatuksella, että noin isoon remonttiin emme ryhdy, Petra Soikkeli naurahtaa.

. Kolmen lapsen ja koiran kanssa ensin kuin retkelle . Toisin kävi ja kaupat talosta tehtiin pian. Avaimet he saivat tammikuussa vuonna 2021, ja kuukauden päästä perhe muuttikin jo taloon remontin keskelle.

. – Kolmen lapsen ja koiran kanssa näin valtava projekti ei kaikille tule mieleenkään, mutta me lähdimme siihen positiivisilla fiiliksillä. Ennen ostopäätöstä kävimme katsomassa taloa rakennusalan ammattilaisten kanssa, jotka antoivat realistista arviota kunnosta ja remonttiin kuluvasta rahasta, pariskunta kertoo.

. Talo oli täynnä entisten, edesmenneiden asukkaiden huonekaluja ja tavaroita. Ensitöikseen Soikkelit tyhjensivät taloa, kantoivat vanhoja kalusteita ja kellarissa olevia hillopurkkeja kaatopaikalle.

. Koko remontin ajan perhe asui yhdessä talon huoneessa.

. – Ikkunoista humisi tuuli ja asustelimme hyvin tiiviisti, mutta kaikki meni yllättävän hyvin. Meistä tuntui, kuin olisimme olleet retkellä.

. – Ennen muuttoa olimme saaneet valmiiksi yhden kylpyhuoneen, joten jotain mukavuuksia meillä sentään oli, Petra Soikkeli sanoo.

. Kaikki ruoka oli lämmitettävä mikrossa, sillä keittiötä ei ensimmäisten kuukausien aikana ollut.

. – Mikroaterioita ei tule ikävä. Oli todellista luksusta, jos ystävät tai vanhempamme toivat kotiruokaa, Tuomas Soikkeli sanoo.

. Paljastunut iso yllätys olikin myönteinen . Remonttia tehtiin tiiviillä tahdilla puolen vuoden ajan. Talossa kaikki uusittiin ikkunoista lähtien. Remontin pariskunta teki pitkälti kahdestaan ja ammattilaisia käytettiin aina tarvittaessa. Sähköt uusittiin, pohjaa avarrettiin purkamalla kantavia betoniseiniä, joten kattoon tarvittiin vahvistukseksi rautapalkkeja.

. – Suurilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Olimme suunnitelleet hyvin ja varautuneet lähes kaikkeen. Budjettikin piti. Rakennusmateriaalien hinnannousu ja saatavuusongelmat eivät olleet vielä meidän remontin aikana ongelma. Hinnat nousivat kunnolla vasta projektimme lopulla.

. – Yksi iso yllätys mukaan mahtui. Talo myytiin meille puutalona, mutta talo paljastui kivitaloksi. Tämä oli ainoastaan positiivinen yllätys, Tuomas Soikkeli toteaa.

. Korona-aika oli urakkaan hyvä hetki . Tuomas Soikkeli on aiemmin rakentanut talon, joten remonttiosaamista ja tietämystä häneltä löytyy. Petra Soikkelille kaikki oli uutta, mutta innostus ja halu oppia auttoivat pitkälle.

. – Aiemmin olin maalannut vain seiniä, mutta tämän projektin aikana opin paljon uutta. Tuomas toimi budjettivastaavana ja minä huolehdin suunnittelupuolesta. Meillä on onneksi samanlainen maku, joten materiaalivalinnoista ei tullut erimielisyyksiä. Jotkut visioni piti kuitenkin vaihtaa edullisempaan, mutta keittiöstä ja isosta kylpyhuoneesta emme tinkineet, Petra Soikkeli kertoo.

. – Vanhassa talossa yksikään seinä ei ole täysin suora ja jokaisen huoneen lattia on eri tasossa. Olenkin todennut, että uuden rakentaminen on paljon helpompaa kuin vanhan remontoiminen, Tuoma Soikkeli sanoo.

. Kaikki vapaa-aika meni remonttia tehdessä, mutta korona-aika oli perheelle hyvä hetki ison remonttiurakan toteuttamiseen.

. – Koronan takia lasten harrastukset olivat tauolla, eikä minnekään voinut mennä. Lapset auttoivat kaikessa, missä pystyivät – irrottivat listoja ja maalasivat, Petra Soikkeli kertoo.

. Lapsille oma kerroksensa . Puolen vuoden uurastuksen jälkeen perhe pääsi muutamaan yhdestä yläkerran huoneesta keskikerrokseen. Keskikerroksessa on avara eteinen, keittiö, olohuone, vanhempien makuuhuone sekä iso kylpyhuone infrapunasaunalla. Yläkerta on lasten Emman , 14, Lotan , 11, ja Leon , 8, valtakuntaa ja siellä jokaisella on oma huoneensa, yhteinen aulatila sohvineen ja lasten oma kylpyhuone.

. Pohjakerroksessa sijaitsevat pyykinpesutilat ja varastotilaa. Pohjakerrokseen kulku tapahtuu ulkokautta.

. – Pohdimme ensin, että olisimme tehneet sisäkautta portaat kellarikerrokseen, mutta tämä toimii hyvin näin ja osa alakerrasta saa olla viileämpää säilytystilaa, Tuomas Soikkeli sanoo.

. Rouheasti vanhaa esiin ja rottinkia huonekaluiksi . Kodissa on tummia, tunnelmallisia sävyjä. Keittiö on yhdistelmä mustaa ja puuta. Vanha pönttöuuni maalattiin mustaksi, kuten myös keittiön seinä. Eteisen katossa ja seinissä oleva sormipaneeli sopii 50-luvun taloon.

. – Vanhassa asunnossammekin oli tummia sävyjä. Ne ovat meidän juttu. Halusimme jättää rouheaa betoniseinää näkyviin. Seinää purkaessa paljastui vanha, punatiilinen takanhormi, jonka halusimme myös näkyviin. Se on yksi lempijutuistani kodissa, Petra Soikkeli sanoo.

. Vaikka talo uudistettiin täysin, vanhaa haluttiin säilyttää. Keittiön leivinuunissa keitetään jouluisin puuroa. Monet talosta löytyneet huonekalut ja esineet ovat päässeet osaksi sisustusta.

. – Täältä löytyi upeita aarteita, kuten pinnatuoleja ja tiikkipöytä. Olohuoneen matto oli täällä, kuten myös makuuhuoneessamme oleva nojatuoli. Vanhoja kirjoja olemme jättäneet osaksi sisustusta, ja keittiön hyllylle kokosimme talosta löytyneitä Kupittaan Saven ja Arabian astioita, Petra Soikkeli kertoo.

. Talon myötä Petra Soikkeli kertoo hurahtaneensa vanhoihin tavaroihin.

. – Tämä on yllättänyt itseni, sillä en ollut aikaisemmin sisustajana lainkaan tällainen. Nyt en haluaisi ostaa mitään uutta, vaan etsin vanhoja rottinkihuonekaluja nettikirpputoreilta, hän hymyilee.

. Entisten asukkaiden jälkeläiset liikuttuivat . Vuonna 1956 rakennetun talon on alun perin rakennuttanut paikallisen ovitehtaan omistaja työntekijöidensä asunnoksi. Talossa oli tuolloin viisi asuntoa. Myöhemmin ovitehtaan omistaja muutti talon yhden perheen asunnoksi.

. – Entisten asukkaiden lapset ja lastenlapset kysyivät mahdollisuutta tulla katsomaan taloa nyt, kun se on remontoitu. He liikuttuivat nähdessään talon uuden elämän ja tunnistaessaan vanhempiensa ja isovanhempiensa huonekaluja ja esineitä. Se oli tärkeä hetki myös meille, Petra Soikkeli kertoo.

. Seuraavia isoja projekteja ovat pihan laittaminen kuntoon ja pihavaraston muuttaminen kesällä pihasaunaksi.

. – Saunasta tehdään hämyisen tunnelmallinen, ilman hienouksia. Emme halua sinne sähköjä tai juoksevaa vettä. On ihanaa, kun voimme sitten lähteä saunareissulle, vähän kuin mökille menisi, parikunta hymyilee.

. Ranta sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kodista ja siellä perheellä on laituripaikka soutuveneelle.

. – Lasten kannalta on ihanaa, että uimaan pääsee niin helposti. Talvella on parasta, kun avanto on lähellä, Petra Soikkeli sanoo.

. Jos tulisi lottovoitto . Soikkelit uskovat remontoineensa itselleen loppuelämän kodin.

. – Heti, kun tulimme ensimmäisen kerran katsomaan taloa, meillä tuli vahvaa visiota siitä, millaisen tästä saisi laitettua. Lopputuloksesta tuli kuitenkin paremmin kuin osasimme edes unelmoida. Koti tuntuu erityiseltä, kun täällä näkyy niin vahvasti meidän kädenjälki.

. – Vaikka saisimme lottovoiton, emme muuttaisi täältä, mutta kellarista tekisimme kyllä spa-osaston, Petra ja Tuomas Soikkeli toteavat yhteen ääneen hymyillen.

Kirjaudu sisään

1950-luvun talon uusi elämä – Soikkelit viihtyvät unelmatalossa, joka urakkana alkoi nurmikon kaivamisesta esiin ja ikkunoissa humisevasta tuulesta

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje