Alkoholista on lakattu puhumasta ongelmana – A-Klinikan jättävä Kaarlo Simojoki sanoo, että poliittisesti huumeita on helpompi osoitella sormella

Johanna Jurkka

Erään laskelman mukaan suomalaisilta katoaa peräti 175 000 elinvuotta syistä, joista 75 prosenttia olisi voitu välttää. Riippuvuuksien vastaisen työn konkarille alkoholi on edelleen yhteiskuntamme ykköspäihde, vaikka huumeista puhutaan nyt enemmän.

. "Uskon parempaan huomiseen".

. Näin Suomen johtava päihdeasiantuntija, A-Klinikka Oy:n lääketieteellisen johtajan ja toimitusjohtajan tehtävät yllättäen helmikuun lopulla jättänyt Kaarlo Simojoki otsikoi twitter-tilinsä. Nyt Klinikka etsii pitkäaikaiselle keulakuvalleen, yhtiötä kaksikymmentä vuotta palvelleelle päihde-ekspertille seuraajaa.

. – Aika aikaansa kutakin. Päihdeasioita en aio jättää, Simojoki kertoo.

. Päihdelääketieteen työelämäprofessorina Helsingin yliopistossa toimivan Simojoen työt eivät kovin nopeasti lopu kesken. Uskoa parempaan huomiseen tarvitaan, sillä Suomessa menetetään vuosittain jopa 175 000 elinvuotta syistä, joista noin 75 prosenttia voitaisiin välttää. Väite perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja konsulttiyritys Finnish consulting groupin (FCG) tuoreisiin laskelmiin.

. Eniten ennenaikaiseen hautaan aivan tavallisia suomalaisia syöksevät alkoholikuolemat, itsemurhat ja iskeemiset sydänsairaudet eli esimerkiksi sydäninfarktit, sekä miehillä tapaturmat. Niissäkin päihteet ovat usein osallisina.

. – Tuntuu, että alkoholi on unohtunut, vaikka tässä maassa se on vielä ykköspäihde. Alkoholin normalisoiminen ei ole mikään hyvä asia, Simojoki huomauttaa.

. Tabu ja hyväksyvää hyminää . Kansan kollektiiviset alkoholihaitat ovat vaiettu yhteiskunnallinen tabu. Hiljaisuus ja hyväksyvä hyminä ympäröivät myös alkoholipolitiikkaa. Päihdepoliittisissa kannanotoissa muistetaan moralisoida massiivista huumausaineongelmaa, mutta ei alkoholismia.

. – Poliittisesti on helpompaa osoitella ja olla huolissaan huumeista, koska ne ovat vielä stigmatisoidumpia kuin alkoholi. Huumeista puhuminen ei ole kauhea poliittinen riski, mutta alkoholihaitoista puhuminen koskettaa vääjäämättä yli kahdeksaakymmentä prosenttia alkoholia käyttävistä aikuisista, Simojoki huomauttaa.

. – Riskikäyttäjiä on lähes 600 000. Se on niin iso populaatio, että mieluummin ollaan kieli keskellä suuta, ettei suututeta ketään.

. Alkoholikulttuurin arkipäiväistymistä hyssytellään Simojoen mielestä myös siksi, että siihen liittyy valtavia yhteiskunnallisia, tuottavuutta ja elinkeinoelämää hapertavia ongelmia. Alkoholismin kovimmat kustannukset eivät johdu suurkuluttajista, joita on alkoholinkäyttäjistä vain noin kymmenen prosenttia, vaan aivan tavallisten tissuttelijoiden edesottamuksista.

. "Häiritsee, ettei asioista puhuta niin kuin ne ovat" . Se, että työkyvyttömyyseläkkeelle jää alkoholiperäisten sairauksien takia vuosittain 5 000–6 000 ihmistä, on hippunen hiekka-aavikolla.

. – Tällä hetkellä leikimme, että alkoholinkäyttö on okei, ja ihmiset osaavat sitä itse vastuullisesti hallita, eikä ongelmia ole. Oikeasti näin ei ole. En ole mikään raivoraitis kieltolain kannattaja, mutta minua häiritsee se, ettei asioista puhuta niin kuin ne ovat, Simojoki sanoo.

. – Silloin kun emme puhu asioista leimaamatta, syyllistämättä ja häpeämättä, emme myöskään voi niille mitään. Se on huolestuttavaa. Se, että alkoholikuolemat ovat lisääntyneet, on vain jäävuoren huippu. Alla on vaikka kuinka paljon esimerkiksi poissaoloja töistä alkoholin takia.

. Miksi suomalainen sitten tarttuu yhä hanakammin pulloon? Simojoen mielestä syitä on etsittävä yhteiskunnan päihdemyönteisestä ilmapiiristä, arvojen ja vaatimusten koventumisesta ja niistä sosiaalisista ympyröistä, joissa lapsi varttuu kohti aikuisuutta.

. – Sallivaan ilmapiiriin liittyy se, että kaikki on hyvin, kunhan et menetä työtäsi, Simojoki kärjistää.

. – Kaikkia päihteitä käytetään tunnetilojen muuttamiseen. Elämän muuttuminen yhä vaativammaksi ja suorituskeskeisemmäksi, ja vertaileminen muihin sosiaalisessa mediassa on tässä yksi osatekijä. Päihteet ja alkoholi helpottavat siihen liittyviä tunne-elämän haasteita.

. Kollektiivinen itsepetos? . Yhteiskunnassa ei ole vielä täysin ymmärretty sitä, että alkoholihaitat uhkaavat aivan kaikkia säännöllisesti juovia kunnon kansalaisia sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Kyse on myös kollektiivisesta itsepetoksesta.

. – Alkoholipuhe on yltiöpositiivista ja haittoja vähättelevää. Tuudittaudutaan siihen, että kaikki on hyvin niin kauan kun ei olla sillan alla makaavia rapajuoppoja, Simojoki heittää.

. Päihdetyössä Simojoki on nähnyt, että juovien on vaikea hahmottaa pieniä pitkän aikavälin muutoksia itsessään. Havahduttajana saattaa toimia vasta tyhjien tölkkien määrän lisääntyminen.

. – Uskon ihmisten fiksuuteen. Ihmiset alkoholisoituvat huomaamattaan. Näenhän minäkin aamulla peilissä parikymppisen nuoren miehen. Joku, joka ei ole nähnyt minua aikoihin, voi tokaista, että oletpa vanhentunut, Simojoki naurahtaa.

. – Sama pätee alkoholiin. Yleisin asiakkaideni kertoma tarina on se, että havahtuminen on tapahtunut yhtäkkiä.

. Vaikenemisen kulttuurin, leimaantumisen pelon ja häpeän takia ne, jotka eivät vielä ole hukkumaisillaan tuoppeihinsa, voivat viivytellä hoitoon hakeutumista.

. – Apua haetaan vasta sitten, kun on pakko, Simojoki suree.

. – Jokainen alkoholisti on ollut kohtuukäyttäjä. Kaikille raskasta alkoholiriippuvuutta ei kehity, mutta nykyään puhutaan myös pienannosriippuvuudesta. Se on säännöllistä, jopa päivittäistä käyttöä, joka ei ole humalahakuista. Siitä luopuminen voi olla todella vaikeaa.

. "Nyt keskitytään ongelmiin, jotka näkyvät ja kuuluvat" . Vaikka alkoholiongelmansa tiedostava pyrkisi hoitoon, se ei välttämättä onnistu. Päihdepoliklinikoita tai katkaisuhoitoyksiköitä ei ehkä ole lähimaillakaan. Pitkäjänteinen päihdetyö ja palvelujärjestelmän rakentaminen ovat jääneet kesken. Varsinkin työikäisten on vaikea päästä palveluiden piiriin.

. – Haasteena on se, että meillä on Suomessa yli 200 000 erityispalveluita tarvitsevaa alkoholiriippuvaista, joista suuri osa on työelämässä. Tällä hetkellä keskitytään niihin ongelmiin, jotka näkyvät ja kuuluvat. Samalla suljetaan silmät varhaisvaiheen palveluita tarvitsevilta. Heille niitä ei edes ole, koska resurssit on vedetty pieniksi, Simojoki sanoo.

. – Suurimmat alkoholihaitat ovat varhaisen vaiheen käyttäjäryhmissä. Siihen, että estettäisiin ihmisten valuminen riippuvuuden ja vakavien haittojen puolelle, pitäisi laittaa hirveän paljon painoa. Varhaisvaiheen palveluihin pitäisi investoida, ettei tulisi lisää uusia vaikeista haitoista kärsiviä.

. Vielä vaikeampaa tuen piiriin pääsy on alkoholistien läheisille. Heidät yksilökeskeinen päihdehuolto on unohtanut tai sysännyt vertaistoimintaan.

. – Oikeasti siihenkin tarvittaisiin ammattiapua. Tässä on myös se kääntöpuoli, että silloin kun alkoholismi on yksilön ongelma, se on myös yksilön häpeä.

. Kuka?

Kaarlo Simojoki

Syntynyt 1972 Münsterissä Saksassa.

Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päihdelääketieteen työelämäprofessori.

A-klinikan toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja 2018-2023.

Aloitti A-klinikan päihdelääkärinä 2002. Toimi vuodesta 2014 lähtien A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä.

Kirjaudu sisään

Alkoholista on lakattu puhumasta ongelmana – A-Klinikan jättävä Kaarlo Simojoki sanoo, että poliittisesti huumeita on helpompi osoitella sormella

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje