<p><strong>Matti Posio, Toni Viljanmaa</strong></p>.<ul><li><strong>Analyysi</strong></li></ul>.<p>Onko pohjoismaisuus nyt pop? Vai onko perussuomalaiset astunut pari piirua äärioikealle?</p>.<p>Perussuomalaiset saa kantaa osansa vieraanvaraisuudesta, kun eurooppalaisten sisar- ja veljespuolueiden edustajat ramppaavat Suomessa tukemassa omien aatteidensa edustajia eduskuntavaaleissa. Keskiviikkona on perussuomalaisten puheenjohtajan <strong>Riikka Purran</strong> vuoro paistatella ruotsalaisen aatetoverin vierellä. Aiemmin ovat omia eurokollegojaan puolueyhteistyön merkeissä vastaanottaneet näkyvästi <strong>Sanna Marin</strong> (sd.) ja <strong>Petteri Orpo</strong> (kok.).</p>.<p>Kisa tulevan hallituksen pääministerin paikasta on käytännössä kolmen kauppa: niin selvästi muita edellä ovat kokoomus, perussuomalaiset ja sdp gallupeissa.</p>.<p>Tapaamiset tuovat kansainvälistä säihkettä kotimaisten aiheiden ja poliitikkojen rinnalle. Jos presidentinvaaleissa äänestäjä mittaa ehdokkaiden presidentillisyyttä, vieraskieliset korkean tason tapaamiset antavat puoluejohtajille pääministerillisyyttä imagoon.</p>.<p>Siksi Marinille sopi hyvin, että pohjoismaisten työväenliikkeiden yhteistyöjärjestön kokoukseen osallistuivat helmikuun lopussa Naton norjalainen pääsihteeri <strong>Jens Stoltenberg</strong>, Norjan pääministeri <strong>Jonas Gahr Støre</strong> ja Ruotsin demarijohtaja <strong>Magdalena Andersson</strong>. Reilu viikko myöhemmin oli kokoomuksen <strong>Petteri Orpon</strong> vuoro isännöidä eurooppalaisia kumppaneita Euroopan kansanpuolueen EPP:n kokouksessa, johon saapuivat Euroopan parlamentin puhemies <strong>Roberta Metsola</strong> ja suurimman europuolueen EPP:n baijerilainen puheenjohtaja, meppi <strong>Manfred Weber</strong>.</p>.<p>Lämpimät halaukset ja/tai poskisuudelmat vaihtuivat sulavasti niin Marinin kuin Orponkin kokouksen oven suussa.</p>.<h2>Kuka on pääministerillisin, kenellä on kielitaitoa</h2>.<p>Kun tapaamisia striimataan suorana, valistunut äänestäjä pääsee myös esimerkiksi puntaroimaan puoluejohtajien kielitaitoa. Miten käy Purralta neuvotteleminen ruotsiksi? Pitääkö Marinin omaksuma amerikkalainen aksentti pohjoismaisia työnväenpuolueiden johtajia tavatessa? Kuinka Orpon puheenpito englanniksi käy EPP-puolueiden liki kaikkia Euroopan maita edustavien poliitikkojen edessä?</p>.<p>Lyhyt vastaus on: Marin vetää sulavalla ja enimmäkseen melko hyvällä englannilla, joskin myös ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Orpo puhuu paneeleissa vapaasti englantia sujuvammin kuin vaikkapa EPP:n puhujapöntössä, missä hän referoi ohjelmalausumia kömpelöllä ja pieniä kielivirheitä vilisevällä englannilla. Purran kielitaitoa päästään arvioimaan keskiviikkona, kun hän saa vieraan Ruotsista. Tosin perussuomalaisten kannattajakunnalle ruotsin taito ei välttämättä ole ansio.</p>.<p>Kenen tahansa heistä kielitaito piisaa pääministerille. Vakuuttavuuden ja hohdokkuuden kanssa voi olla niin ja näin, mutta ei kai se suomalaisten englannin puhujien tavaramerkki maailman mediassa olekaan.</p>.<h2>Vielä Soinin kaudella ruotsidemokraatteihin oli hajurako</h2>.<p>Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson saapuu keskiviikkona Suomeen keskellä perussuomalaisten eduskuntavaalikampanjaa. Åkesson on johtanut puoluettaan vuodesta 2005 lähtien eli lähes parikymmentä vuotta. Åkesson ja perussuomalaisten Purra puhuvat iltapäivällä yleisötilaisuudessa Helsingin Narinkkatorilla.</p>.<p>Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun ruotsidemokraatit tukevat näin näkyvästi perussuomalaisten vaalitaistelua. Se kertoo paitsi poliittisten suhdanteiden muutoksesta, myös perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien muuttumisesta.</p>.<p>Perussuomalaisia vuosina 1995–2017 johtaneen <strong>Timo Soinin</strong> aikana puolue piti selvää hajurakoa ruotsidemokraatteihin. Siinä kun perussuomalaisia pidettiin Suomen Maaseudun Puolueen perillisinä ja maltillisina populisteina, ruotsidemokraattien juuret äärioikeistolaisuudessa ja jopa uusnatsismissa pitivät puolueen paitsiossa.</p>.<p>Ruotsalainen media kieltäytyi jopa päästämästä ruotsidemokraatteja mukaan vaaliväittelyihin. Suomessa perussuomalaiset – ja myöhemmin heistä lohjennut pienpuolue siniset – sitä vastoin istuivat pääministeri <strong>Juha Sipilän</strong> (kesk.) hallituksessa vuosina 2015–2019.</p>.<p>Epädemokraattiseltakin vaikuttanut patoamistaktiikka ei Ruotsissa toiminut, vaan saattoi pikemminkin vahvistaa puolueen suosiota. Eppu Normaalin 45 vuotta sitten levyttämä "Rääväsuita ei haluta Suomeen" -kappale näytti toteutuvan sekä Suomessa että Ruotsissa: "Mitä enemmän nostatte kohua, sitä enemmän lapsenne rakastaa mua".</p>.<h2>Voiko myös PS takapenkkiajaa kokoomushallitusta?</h2>.<p>Åkesson on tehnyt ison työn puolueensa siistimiseksi. Natsismilla tai rasisimilla flirttailleille ehdokkaille on näytetty välittömästi ovea, ja puolueesta on tullut osa ruotsalaisen oikeiston valtavirtaa. Syyskuun 2022 valtiopäivävaaleissa ruotsidemokraatit oli 20,5 prosentin kannatuksella toiseksi suurin puolue sosiaalidemokraattien jälkeen.</p>.<p>Puolueella on ulos suljetun takapenkkiajan – tai virallisemmin tukipuolueen – rooli Ruotsin nykyisessä hallituksessa, jonka pääministeriksi nousi ruotsidemokraateille vaaleissa hävinnyt mutta sisäsiistimpi maltillisen kokoomuksen johtaja <strong>Ulf Kristersson</strong>.</p>.<p>Myös perussuomalaiset on vakiinnuttanut suosionsa lähelle 20:tä prosenttia. Jos perussuomalaisista tulisi suurin puolue, meilläkin jouduttaisiin testaamaan, sopisiko Purra pääministeriksi vai toteutuisiko Ruotsin malli Orpon johdolla. Perussuomalaisten salonkikelpoisuus mitattaisiin käytännössä kokoomuksen vielä auki olevalla valinnalla. Marin on linjannut, ettei sdp mene perussuomalaisten kanssa yhteistyöhön.</p>.<p>Mutta mitä perussuomalaiset hyötyy kampanjassa Åkessonista? Ruotsalaista politiikkaa ei kuitenkaan kovin tarkasti Suomessa seurata. Åkesson on Suomessa tuttu politiikan seuraajien piirissä, muttei mikään megajulkkis.</p>.<p>Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta. Åkessonin vaaliapu kerää näkyvyyttä. Nyt voi myös sanoa, että perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit ovat aatteellisesti hyvin lähellä toisiaan. Maahanmuutto on molempien suurin mörkö.</p>.<p>Toisaalta myös populistipuolueiden lähentyminen on taas yksi osoitus Suomen ja Ruotsin likeisistä suhteista. Pohjoismaisuus on nyt pop. Se kelpaa niillekin, jotka haluaisivat erottaa Suomen EU:sta ja sulkea rajoja turvapaikanhakijoilta.</p>.<p>Sitä paitsi ministerin tehtävässä, missä tahansa niistä, ei kansainvälisiä poskisuudelmia voi estää.</p>.<ref>Kirjoittajat ovat vaalikampanjaa seuraavia Lännen Median toimittajia.</ref>